Varhainen elämä
Ståhlberg syntyi Suomussalmella pastori Johan (Janne) Gabriel Ståhlbergin ja ruustinna Amanda Gustafa Castrénin toiseksi lapseksi. Ståhlbergie´n suvun miespuoliset jäseneet olivat olleet pappeja. Ståhlbergin ristimänimi oli Carl Johan mutta suomensi sen myöhemmnin Kaarlo Juhoksi, kuten monet fennomaanit siihen aikaan.
Ståhlbergin isä kuoli kun poika oli hyvin nuori. Perhe joutui taloudelliseiden syiden takia muuttamaan Ouluun jossa Kaarlo kävi koulunsa. Ståhlbergien kotikieli oli aina ollut suomi ja Kaarlo menikin Oulun suomalaiseen lukioon jossa hänestä tuli mallioppilas. Vuonna 1889 hän valmistui lakitieteestä Helsingin yliopistosta.
Ura akateemikkona ja valtionvirkamiehenä
Ståhlberg oli lakimies ja julkisoikeuden tutkija sekä Nuorsuomalaisen Puolueen johtohenkilöitä – sen niin sanotun 'varpusten' siiven henkinen johtaja. Ståhlberg oli Haminan kaupungin valitsema valtiopäivämies säätyvaltiopäivien porvarissäädyssä.
Ståhlberg oli senaattori ja toimi niin sanotun Mechelinin senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä (= kauppa- ja teollisuusministerinä) 1905–1907. Hän erosi koska ei voinut hyväksyä eduskunnan muotoilemaa, kauppa- ja teollisuustoimialan piiriin kuuluvaa jyrkkää alkoholinn kieltolakia.
Ståhlberg toimi eduskunnan puhemiehenä vuonna 1914. Myös Suomen itsenäistyttyä hän oli eräs tasavaltalaisten johtohenkilöistä. Hän oli 1918 perustetun Korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäinen presidentti. Ståhlberg vaikutti perustuslakikomitean puheenjohtajana merkittävästi Suomen uuden perustuslain (vuoden 1919 hallitusmuodon) sisältöön. Hänet valittiin 25. heinäkuuta 1919 ensimmäiseksi Suomen tasavallan presidentiksi maltillisen oikeiston ja vasemmiston äänillä Eduskunnan suorittamassa vaalissa C.G.E. Mannerheimin oltua merkittävin vastaehdokas. Hän toimi presidenttinä vuosina 1919–1925.
Hänet olisi voitu valita uudelle kaudelle vaalissa 1925, mutta hän ei suostunut ehdokkaaksi haluten varjella demokratiaa pitkäaikaisilta johtajilta suhteellisen presidenttivaltaisessa järjestelmässämme. Vuosien 1931 ja 1937 presidentinvaaleissa hän sai 149 ja 150 ääntä 300:sta. Ståhlberg oli ehdokkaana vielä Eduskunnan suorittamassa presidentinvaalissa vuonna 1946.
Ståhlberg oli 1930-luvulla liberaalista kansanpuoluetta edeltäneen Kansallisen Edistyspuolueennana kansanedustaja. Ståhlberg oli liberaali.
Ståhlberg on Suomen presidenteistä ainoa, joka on presidenttikautensa jälkeen toiminut valtion virassa, nimittäin oikeusministeriön lainvalmistelukunnan vanhempana jäsenenä.
Lapuan liike kyyditti 14. lokakuuta 1930 Kaarlo Juhon ja tämän vaimon Ester Ståhlbergin Joensuutahun, koska Kaarlo Juho Ståhlberg oli esiintynyt oikeistoradikaalia toimintaa vastaan. Yleinen mielipide nousi muilutus vastaan ja operaation suunnittelusta epäilty Suomen armeijan pääesikunnan päällikkönä toiminut kenraalimajuri Wallenius joutui eroamaan.
Taustaa
Ståhlberg tuli Paasikiven tavoin poliittiseen julkisuuteen ilman sukulaisia ja suosijoita. Hän oli köyhän kappalaisperheen poika, joka herätti Oulun lyseossa suurta huomiota epätavallisella lahjakkuudellaan. Silti hän sai odottaa poliittisen toiminnan keskiöön joutumista pitkään, ehkä siksi, että samassa puolueessa toimi henkilönä karismaattinen ja poliitikkona hyvin määrätietoinen ja tarvittaessa häikäilemätön juristikollega Svinhufvud. Ståhlbergilla ei ollut kansanhurmaajan lahjoja eikä tarpeita. Samalla areenalla esiintyi vuodesta 1918 myös näkyvyydeltään ylivoimainen Mannerheim; näiden merkkihenkilöjen välit lienevät pysyneet korrekteina mutta etäisinä molemminpuolisesta arvostuksesta huolimatta.
Sekä ennen vuoden 1918 tapahtumia että niiden jälkeen Ståhlberg oli henkilö, joka jakoi mielipiteet. Itsenäistyvässä maassa hän oli moniin muihin verrattuna varovainen, ja hänen väitettiin suhtautuneen jääkäriliikkeeseen epäillen - olihan kysymys oikeastaan liittymisestä sotaa käytäessä vihollisen armeijaan. Presidenttikaudellaan hän joutui toistuvasti koviinkin yhteenottoihin armeijan jääkäripäällystön ja suojeluskuntien kanssa.
Äärioikeiston noustua vahvaksi tekijäksi Ståhlberg leimautui sekä liberaalien katsomustensa että jäykän laillisuuslinjansa vuoksi porvariston oikean laidan vastustajaksi, joita nimiteltiin 'patkuleiksi'. Kukaties kansakunnan myöhemmät valinnat määräytyivät tiukan Ståhlbergin hävittyä presidentinvaalissa voimakkaan oikeiston suosikille, Svinhufvudille, joka joidenkin kannattajiensa pettymykseksi asettui laillisuuden takuumieheksi Mäntsälän kapinan yhteydessä.
Vasta Paasikiven yksityisten arkistojen avauduttua on käsitetty, että Ståhlbergilla oli erittäin merkittävä poliittinen asema 'harmaana eminenssinä' kuolemaansa asti. Häneltä kysyttiin neuvoja ja pyydettiin lausuntoja, joita myös noudatettiin.
Ståhlbergin lähipiirin poliitikkoja olivat etenkin Risto Ryti ja T.M. Kivimäki.
Ståhlberg jäi leskeksi 1917 ja avioitui kirjailija Ester Elfvingin kanssa 1920. Ståhlbergin jälkeläisistä useat päätyivät näkyviin tehtäviin, kuten oikeustieteen tohtori, hovioikeuden presidentti Kaarlo L. Ståhlberg.
Tuotanto
- Irtolaisuus Suomen lain mukaan (väitöskirja) 93
- Asetus maalaiskuntain kunnallishallinnosta, selityksin varustettuna 01
- Lait ja asetukset maalaiskuntain hallinnosta 26
- Laki maanvuokrasta maalla, selityksin varustettuna 03
- Lakiasioita 12
- Suomen hallintooikeus I-III 13, 15 (I-III supist. ruots. )
- Parlamentarismi Suomen valtiosäännössä 27 (ruots.
- Puheita -25 25
- Puheita 27-46 46
- Lausuntoja 47
- Lainvalmistelukunnan lausuntoja 49
- Puheita 1883-1918 51
- Julkisen oikeuden lakikirja 39.
Aiheesta muualla
Kaarlo Juho Ståhlberg
Kaarlo Juho Ståhlberg
Kaarlo Juho Ståhlberg
Kaarlo Juho Ståhlberg
|
Tietoja 
. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License 