Kaari Utrio

Henkilöhistoria

Kaari Utrio syntyi Helsingissä keskiluokkaeseeniseen perhe. Hänen isänsä oli Urho Untamo Utrio, joka toimi sotien jälkeen Tammen toimitusjohtajana. Äiti Meri Marjatta Utrionana (o.s. Vitikainen) puolestaan työskenteli toimittaja ja suomentajana. Utrion kotona oli nelisentuhatta kirjaa ja kirjallisuuden merkitystä pidettiin suurena.

Utrio tutustui kirjallisuuteen jo nuorena, kun äiti luki iltasaduksi maailmankirjallisuuden klassikoita, kuten Kiplingiä ja Shakespearea. Seitsenvuotiaana Utrio luki ensimmäisen kokonaisen kirjan itse: se sattui olemaan paksu Jokamiehen maailmanhistoria. Koulussa Utrio menestyi hyvin, myös ainekirjoituksissa, vaikkei hänellä ollut vielä suunnitelmia kirjailijaksi ryhtymisestä. Sen sijaan historiantutkija oli toiveammattina. Grimbergin Kansojen historia tarjosi elävää historiankuvausta nuorelle Utriolle.

Ylioppilaaksi Kaari Utrio pääsi vuonna 1962 Helsingin tyttölukiostassassa. Sen jälkeen hän opiskeli historiaa Helsingin yliopisto ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1967. Seuraavana vuonna Utrio julkaisi ensimmäisen romaaninsa Kartanonherra ja kaunis Kirstin, jonka Tammi kustansi. Kirjan nimi oli kustantajan antama, eikä Utrio itse siitä pitänyt. Teos oli kuitenkin alku Utrion lukuisille muille historiallisille romaaneille, joita on ilmestynyt tasaiseen tahtiin, usein kerran vuodessa. Utrio on julkaissut myös runsaasti historiaan liittyviä tietokirjoja.

Utriolla on kolme lasta: Karri Virkajärvi (1969), Antti Virkajärvi (1971) ja Lauri Linnilä (1976). Vuonna 1974n Utrio meni naimisiin Kai Linnilä kanssa. Vuotta myöhemmin he muuttivat Somerolla sijaitsevalle Somerniemelle. Pariskunta kokeili aluksi omavaraista maataloutta, mutta se loppui muutaman vuoden päästä. Sen sijaan vuonna 1982 Utrio ja Linnilä perustivat yhdessä Amanita-tuotantoyhtiön. Amanitasta muodostui perheyritys, sillä Meri Utrio työskenteli siellä, ja myöhemmin myös Lauri Linnilä vaimonsa kanssa liittyi henkilökuntaan.

Utrio on toiminut aktiivisesti erilaisissa järjestöissä. Hän on ollut Minna Canthin Seuran Minna Canthin Seura puheenjohtaja vuodesta 1999 lähtien. Utrio kuuluu Amnesty Internationaliin ja oli useita vuosia Suomen Kirjailijaliiton hallituksessa. Kunnallispolitiikassakin hän on ollut mukana, sillä Utrio oli Someron kunnanvaltuustossa sosiaalidemokraattisen ryhmän sitoutumattomana jäsenenä vuosina 1980-1988. Hän on myös luennoinut paljon erilaisissa tilaisuuksissa ympäri Suomea.

Utrio nimitettiin taiteilijaprofessoriksi vuosiksi 1995-2000, mikä oli tunnustus hänen työlleen. Väinö Tannerin Säätiön akateemikko Utrio on ollut vuodesta 2000 alkaen. Valtion tiedonjulkistamispalkinto hänelle myönnettiin vuonna 2002 elämäntyöstä.

Yleistä teoksista

Utrion romaaneja yhdistää se, että ne yhtä lukuun ottamatta sijoittuvat kaikki historiallisiin aikoihin, osa kaukaisempaan historiaan, osa lähemmäs nykypäivää. Päähenkilö on tavallisesti nainen, usein jollakin tavalla Suomeen tai Suomen historiaan liittyvä, joskin esimerkiksi teoksessa Vaskilintu toisena päähenkilönä toimii mies, Eirik Väkevä. Tapahtumapaikkana on usein Suomi tai sen lähialueet, mutta myös Konstantinopolin kaltaiset kaukaiset paikat esiintyvät välillä kirjoissa.

Utrion romaanien päähenkilöt ovat usein keksittyjä, mutta hän käyttää usein sivuhenkilöinä oikeasti eläneitä ihmisiä. Historiantietämystään Utrio hyödyntää teosten yksityiskohdissa, jotka luovat teoksen aikakauden tunnelmaa. Kirjoissa nousee vahvasti esiin arkisen elämän historia, eivät ainoastaan suuret valtiolliset tapahtumat. Arkea tarkastellaan naisen näkökulmasta, jolloin myös naisen huono asema historiallisina aikoina näkyy selvästi. Toisaalta Utriolla on myös useita vahvoja naishahmoja, jotka pystyvät saavuttamaan itselleen verrattain hyvän aseman lujuutensa ja rakkautensa kautta.

Utrion voi nähdä jatkavan suomalaisen historiallisen romaanin perinnettä, johon voidaan lukea esimerkiksi Zacharias Topelius, Santeri Ivalo, Mika Waltari ja Ursula Pohjolan-Pirhonenmuotoja. Utrio on silti vanhempien mieskirjailijoiden tuotantoon verrattuna uudistanut historiallista romaania nostamalla myös naiset päähenkilöiksi. Lisäksi hänen tyylinsä on kerronnaltaan yksityiskohtaisempaa kuin melko kepeistä romaaneista tunnettu Pohjolan-Pirhonen. Utrio ei myöskään juuri käytä kerronnassa preesens, toisin kuin osassa Pohjolan-Pirhosen teoksia.

Utrion tietokirjat nostavat romaanien tavoin esiin naisten ja lasten historian, joka usein muussa historiallisessa kirjallisuudessa jää varsin vähälle. Eevan tyttäret on yksi Utrion merkittävimmistä tietokirjoista. Teoksessa tarkastellaan naisen historiaa muinaisesta Lähi-idästä ja antiikin Kreikasta nykypäivään saakka. Eevan tyttärissä näkyy selvästi feministisen ajattelun pohjavire ja patriarkaalisen yhteiskunnan arvostelu. Teos on saavuttanut kansainvälistä huomiotakin, ja se on käännetty seitsemälle kielelle.

Utrion teokset

Romaanit

Kartanonherra ja kaunis Kirstin (Tammi, 1968)
Sunneva Jaarlintytär (Tammi, 1969)
Sunneva keisarin kaupungissa (Tammi, 1970)
Vehkalahden neidot (Tammi, 1971)
Pirita, Karjalan tytär (Tammi, 1972)
Viipurin kaunotar (Tammi, 1973)
Aatelisneito, porvaristyttö (Tammi, 1974)
Kun nainen hallitsi, rakasti ja vihasi (Tammi, 1975)
Pirkkalan pyhät pihlajat (Tammi, 1976)
Pappilan neidot (Tammi, 1977)
Rakas Henrietta (Tammi, 1978)
Rautalilja (Tammi, 1979)
Neidontanssi (Tammi, 1980)
Porvarin morsian (Kolmiokirja, 1981)
Katarinan taru (Tammi, 1981)
Pormestarin tytär (Tammi, 1982)
Ruusulaakso (Tammi, 1982)
Isabella (Tammi, 1988)
Kuka olet, Elissa (nuortenromaani; Tammi, 1989)
Vendela (Tammi, 1989)
Haukka, minun rakkaani (Tammi, 1990)
Vanajan Joanna (Tammi, 1991)
Vaskilintu (Tammi, 1992)
Uhritulet (Tammi, 1993)
Kuukiven kevät (Otava, 1995)
Tuulihaukka (Tammi, 1995)
Iisalmen serkku ja muita kertomuksia (Tammi, 1996)
Yksisarvinen (Tammi, 2000)
Ruma kreivitär (Tammi, 2002)
Saippuaprinsessa (Tammi, 2004)
Ilkeät sisarpuolet (Tammi, 2007)

Tietokirjat sekä muu tuotanto

Suomalaisia taiteilijakoteja (vain johdanto; Kuurojen Liitto 1982)
Somero, viljan maa (yhdessä Kai Linnilän kanssa; Amanita, 1982)
Eevan tyttäret, eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historia (Tammi, 1984)
Venus - naiskauneuden historia (Tammi, 1985)
Kalevan tyttäret, Suomen naisen tarina (Tammi, 1986)
Laps' Suomen (yhdessä Kaarina Helakisan ja Maikki Harjanteen kanssa; Otava, 1987)
Tulin onneni yrttitarhaan (yhdessä Salme Sauren kanssa; Otava, 1988)
Vuosisatainen Viipuri (Tammi, 1991)
Suuri prinsessakirja (yhdessä Kaarina Helakisan ja Matti Kodan kanssa; Otava, 1991)
Rusoposkia, huulten purppuraa, kosmetiikan historia (yhdessä Taina Heikkilän ja Una Nuotion kanssa; Tekniikan museo, 1995)
Familia, eurooppalaisen perheen historia I-VI (Tammi, 1995–1997)

I Perhe kansojen meressä (1995)

II Ruusutarha, ryytinen (1996)

III Usko ja perinteet (1996)

IV Päin uutta päivää (1996)

V Lapsen vuosisata (1997)

VI Ydinperheen aika (1997)

Perhekirja (Tammi, 1998)
Bella Donna. Kaunis nainen kautta aikojen (Tammi, 2001)
Ruusulamppu (Tämän teoksen laadusta ei ole tietoa; Kaisaniemen Dynamo, 2002)
Suomen naisen vuosisadat 1-4 (päätoimittaja; Tammi, 2005)
Suomen naisen tie (Tammi, 2006)
Tarpeellisia neuvoja naisille (Amanita, 2006)

Kirjojen kielellisesti tai ulkomuodollisesti uudistetut laitokset

Haukka, minun rakkaani (isotekstinen laitos; Tammi, 1991)
Pappilan neidot (isotekstinen laitos; Tammi, 1994)
Rakas Henrietta (isotekstinen laitos; Tammi, 1996)
Katarina (yhteisnide romaaneista Neidontanssi ja Katarinan taru; Tammi, 1998)
Kirstin (alkuperäinen nimi Kartanonherra ja kaunis Kirstin; Tammi, 1999)
Rautalilja (isotekstinen laitos; Tammi, 1999)
Pirita, Karjalan tytär (Tammi, 1999)
Rakas Henrietta (Tammi, 2003)
Viipurin kaunotar (Kaarin kirjasto; Tammi, 2003)
Vanajan Joanna (Kaarin kirjasto; Tammi, 2004)
Ruusulaakso (Tammi, 2005)
Vaskilintu (Kaarin kirjasto; Tammi, 2005)
Isabella (Kaarin kirjasto; Tammi, 2006)
Haukka, minun rakkaani (Kaarin kirjasto; Tammi, 2006)

Kunnianosoitukset

Valtion kirjallisuuspalkinto, 1973
SAK-palkinto, 1984
Liike- ja Virkanaisten Liiton Vuoden Nainen, 1985
Deutsche Sachbuchpreis, 1989
Kirjapöllö, 1992
Pro Finlandia, 1993
Kalevalaisten naisten Larin Paraske -palkinto, 1996
Marja-Liisa Vartio -palkinto, 1998
Suomen kätilöliiton tunnustuspalkinto äitien ja lasten hyväksi tehdystä työstä, 1999
Suomen Tietokirjailijoiden Varelius-palkinto, 1999
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto elämäntyöstä, 2002
Taiteilijaprofessuuri, 1995