Kalydonin villisika

Kalydonin villisika on yksi ktoonisista hirviöistä kreikkalaisessa mytologiassa, jotka Olympoksen ajan sankareiden täytyi voittaa. Kalydonin villisian oli lähettänyt Artemisiaa hävittämään Kalydon Aitoliassa, ja se kohtasi loppunsa Kalydonin metsästyksen aikana, johon ottivat osaa kaikki uuden ajan sankarit Heraklesta lukuun ottamatta, joka kukisti oman jumalattaren lähettämän villisian erikseen (kts. Erymanthoksen villisika). Koska tämä myyttinen tapahtuma keräsi yhteen koko joukon eri sankareitaApollodoros:Kirjasto 1.8.2 - joukossa monia, joita kunnioitettiin klassisen Hellaksen aikaisten heimojensa kantaisinä - Kalydonian metsästys tarjosi luonnollisen kohteen klassisen ajan taiteelle; se muistutti mieleen kokonaisen vyyhdin myyttejä, jotka kietoutuivat näiden esi-isien ympärille eri yhteyksissä liittyen heidän puolijumalaiseen alkuperäänsä ja jälkeläisiinsä. Kuten kultaisen taljan retki tai Troijan sota, jotka tapahtuivat seuraavan sukupolven aikana, myös Kalydonin metsästys on kreikkalaisen mytologian solmukohta, jossa lukuisat eri myytit yhtyvät. Vaikka sekä Homeros että Hesiodos ja heidän kuulijansa olivat tietoisia tämän myytin yksityiskohdista, yksikään meidän päiviimme asti säilynyt runokokoelma ei sisällä koko eepoksen tapahtumia ollakseen klassista kerrontaa: Stesikhoroksen kerronnasta osia on säilynyt Oksyrhynkhoksessa löytyneistä papyruksen palasista, Apollodoroksen myyttikokoelmassa Bibliotheke (Kirjasto) on säilynyt kertomuksen pääkohdat ja Ovidius käsittelee aihetta tuoden mukaan joitain värikkäitä yksityiskohtia.

Kalydonin kuningas Oineus (tarkoittaen 'viiniä') järjesti vuosittain uhrimenot jumalien kunniaksi. Eräänä vuonna hän kuitenkin unohti antaa uhrilahjan ArtemikselleIlias ix.933, josta loukkaantuneena Artemis päästi irti suurimman ja häijyimmän kuviteltavissa olevan karjun Kalydonin seudulla. Se riehui läpi maatilojen tuhoten viinitarhoja ja satoa pakottaen väestön pakenemaan kaupungin muurien suojaan. Täällä he alkoivat kärsiä nälänhädästä.

Oineus lähetti viestinviejiä etsimään parhaat metsästäjät koko Kreikasta tarjoten heille karjun vuotaa ja torahampaita palkkioksi. Vuotaa säilytettiin sittemmin metsästysmuistona temppelissä, jota koristivat reliefit Kalydonin metsästyksestä. Temppeliä ei kuitenkaan oltu omistettu Artemikselle vaan toiselle neitsytjumalattarelle Pallas Athenelle. Kutsuun vastanneiden joukossa olivat osa argonauteista, Oineuksen oma poika Meleagros sekä yksi nainen, merkittävästi koko metsästyksen onnistumiseen vaikuttanut metsästäjätär Atalante - 'lannistumaton'. Atalanten oli lapsena pelastanut Artemis itse lähettämällä karhun imettämään häntä, jonka jälkeen joukko metsästäjiä oli kasvattanut hänet, ja häntä pidetään jopa Artemiksen valtuuttamana koko metsästyksessä. Artemiksen motiivi näyttääkin olleen kaksijakoinen, koska kerrotaan myös, että hän lähetti nuoren metsästäjättärensä tietäen sen aiheuttavan hajaannusta metsästäjien keskuudessa - monet miehet Kepheuksen ja Ankaioksen johtamana kieltäytyivätkin metsästämästä naisen rinnalla, kunnes seppä Meleagros sai heidän päänsä käännettyä.Euripides frag. 520. Joka tapauksessa nimenomaan Atalante onnistui ensimmäisenä haavoittamaan karjua nuolellaanOvidius: Muodonmuutoksia viii 380, vaikkakin Meleagros oli lopulta se, joka sai eläimen kaadettua. Meleagros tarjosi luvattua palkkiota Atalantelle, joka oli saanut ensimmäisen osuman. Thestioksen pojat, jotka olivat myös Meleagroksen setiä, pitivät kuitenkin häpeällisenä sitä, että nainen saisi palkkion kun miehiäkin on ollut tapahtumassa osallisena. Niinpä he riistivät vuodan pois Atalantelta sanoen sen kuuluvat heille syntymäoikeuden perusteella, jollei Meleagros itse sitä ottaisi vastaan. Raivoissaan tästä Meleagros löi heidät kuoliaiksiApollodoros: Kirjasto i.66 ja antoi vuodan takaisin Atalantelle. Althaia, Meleagroksen äiti ja kuolleiden miesten sisar, heitti liekkeihin puun palan, jonka palamisen keston kohtalottaret olivat asettaneet Meleagroksen eliniän pituudeksi jo tämän syntymässä. Puun palaessa loppuun Meleagros kuoli niille sijoilleen. Näin Artemis sai kostonsa kuningas Oineusta vastaan.

Metsästyksen aikana Peleus tappoi vahingossa keihäällä isäntänsä Eurytionin, Fthian kuninkaan.Apollodoros: Kirjasto iii.163 Metsästyksen aikana ja sen jälkimainingeissa monet metsästäjät kääntyivät toisiaan vastaan kilpaillen saaliista. Karjun päästä ja vuodasta nousi Artemiksen nostamana suuri viha ja taistelu korybanttien ja muiden aiolialaisten välillä.Homeros: Ilias ix.543

Karjun vuota, jota säilytettiin Pallas Athenen temppelissä Ateenassa ja jonka väitettiin olevan Kalydonin villisian, oli toiselle vuosisadalle tultaessa jo ajan hampaan mädäntämä ja kokonaan ilman harjaksia.Pausanias: ''Kreikan kuvaus viii.47.2]] Kalydonin metsästys olikin temppelin tärkeimmän päätykolmion teema.

Metsästäjät

Metsästykseen osallistuneet sankarit kokoontuivat eripuolilta Kreikkaa. Pausaniaan Ateenan temppelissä näkemät hahmot on merkitty T-kirjaimella, Hyginuksen ''Fabulae'ssa mainitsemat H-kirjaimella ja Ovidiuksen luetteloimat O-kirjaimella.

1. Akastos O
2. Admetos, Fereksen poika, Feraista H, O
3. Aisklepios, Apollonin poika H
4. Alkon H, O
5. Amfiaraos, Oikleksen poika Argoksesta T, O
6. Ankaios, Lykurgoksen poika, jonka karju tappoi H, T, O
7. Atalante H, T, O
8. Deukalion, Minoksen poika H
9. Dryas, Areksen poika H, O
10. Ekhion, Hermeksen poika H, O
11. Eneisimos H, O
12. Epokhos T
13. Eufemos, Poseidonin poika H
14. Eurypylos, Thestioksen poika, jonka Meleagros tappoi
15. Eurytion, jonka Peleus vahingossa tappoi keihäällään O
16. Eurytos, Hermeksen poika H
17. Foiniks H, O
18. Fyleus, Eliksestä O
19. Hippasos, Eurytosin poika H, O
20. Hippothoos H, T, O
21. Hyleus, jonka karju tappoi O
22. Iason, Aisonin poika H, O
23. Idas, Afareuksen poika H, O
24. Iolaos, Ifikleksen poika H, T, O
25. Ifikles, Thestioksen poika, jonka Meleagros tappoi
26. Kaineus, ennen muuttumistaan naiseksi H, O
27. Kastor, toinen dioskuureista, Zeuksennn ja Leda poika H, T, O
28. Kefeus
29. Kometes, Thestioksen poika T O
30. Laertes, Odysseuksen isä O
31. Leleks O
32. Leukippos H, O
33. Lynkeus H, O
34. Meleagros H, T
35. Moliones tai Aktorides O
36. Mopsos, yksi argonauteista H, O
37. Nestor O
38. Panopeus O
39. Peleus, Akilleuksen isä H, T
40. Peirithoos, Theseuksen ystävä T, O
41. Pleksippos, Tokseuksen veli, Meleagrosin surmaama H, O
42. Polydeukes, toinen dioskuureista, Zeuksen ja Ledan poika H, T, O
43. Prothoos, Thestioksen poika T, O
44. Telamon, Aiakoksen poika H, T, O
45. Theseus H, T
46. Tokseus, Pleksippoksen veli, Meleagrosin surmaama O

Lähteet