Suomessa on ollut yleistä, varsinkin pientiloilla, että kanoja pidettiin navetan yhteydessä, jolloin itse kanala ei tarvinnut erillistä lämmitystä.
Lattiakanalalla tarkoitetaan kanalaa, jossa kanat pääsevät vapaasti liikkumaan kanalan lattialla. Vielä 1960-luvulla kanala koostui yleensä lattiapinnasta, orsistosta, rehu- ja juoma-automaatista sekä munintakopeista. Lattia oli olkien peittämä. Orsisto koostui puuorsiriveistä ja niiden alla olevasta lantalaatikosta. Kanat nukkuivat yöt aina samassa järjestyksessä orsilla. Rehuautomaatissa oli ruokaa ja 'näkinkenkiä' (munien kuorenmuodostusta varten) ja vesiautomaatissa tippuva (virtaava) vesi. Munintakoppeihin, joita oli suuri määrä, mahtui yksi kana kerrallaan ja niissä oli oljet pohjalla. Kanalan seinässä oli luukku, josta kanat pääsivät kesällä vapaasti ulos aidattuun hakaan.
Kanalatyypistä riippuen saatetaan puhua esimerkiksi onnellisten kanojen munista.
