Historia
Alun perin Kansainliiton idean isä oli
Ison-Britannian ulkoministeri
Edward Grey, mutta ajatusta vahvimmin vei eteenpäin
Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson. Kansainliitto perustettiin
25. tammikuuta 1919 osana
Versaillesin rauhansopimuksen ensimmäistä osaa ja se piti ensimmäisen istuntonsa
10. tammikuuta 1920 - samana päivänä kuin rauhansopimus vahvistettiin ja
ensimmäinen maailmansota päättyi virallisesti. Ensimmäinen yleisistunto pidettiin
Genevessä
15. marraskuuta 1920.
Yhdysvallat ei liittynyt Kansainliittoon, koska
senaatti ei suostunut vahvistamaan rauhansopimusta, eikä maa enää halunnut osallistua Euroopan tapahtumiin.
Vuonna 1922 Kansainliitto otti käyttöön Nansenin passin, kansainvälisesti tunnustetun henkilökortin kansalaisuudettomille pakolaisille.
Saksa pääsi Kansainliittoon mukaan vasta vuonna 1926. Neuvostoliitto puolestaan ei halunnut liittyä 'kapitalistien klubina' pitämäänsä Kansainliittoon ennen vuotta 1934, jolloin anglofiili Maksim Litvinovn oli ulkoasiainkansankomissaarina eli ulkoministerinä. Samoin nousevien oikeistoradikalismi ja antikommunismin vuoksi Neuvostoliitto oli aloittanut uuden hyökkäämättömyyssopimuksiin perustuvan ulkopolitiikan pyrkien rakentamaan ns. 'kansanrintamia'.
Kansainliitto ratkoi menestyksellisesti pieniä konflikteja 1920-luvulla, kuten Huippuvuortennn ja Ahvenanmaa omistuskiistat. Pakolaisten avustamisessa, siirtomaajärjestelmän purkamisessa (mandaatit) ja nälänhätien torjunnassa Kansainliitto osoittautui tienraivaajaksi. Se epäonnistui suurten konfliktien ratkaisemisessa 1930-luvullann, eikä pystynyt estämään Italia hyökkäystä Abessiniaan tai Japaniann hyökkäystä Kiina. 14. joulukuuta 1939 järjestö erotti Neuvostoliiton sen hyökättyä Suomeen sekä kehotti jäsenvaltioita antamaan Suomelle apua.
Toisen maailmansodan aikana järjestön toiminta hiipui. Kansainliitto lopetti toimintansa 18. huhtikuuta 1946 ja siirsi varansa ja tehtävänsä Yhdistyneille kansakunnille. Kansainliitto oli olemassa jonkin aikaa yhtä aikaa Yhdistyneiden kansakuntien kanssa, millä haluttiin osoittaa kyseessä olevan itsenäinen järjestö eikä vain pelkkä Yhdistyneiden kansakuntien edeltäjä.
Rakenne
Kansainliitolla oli kolme toimielintä: sihteeristö, joka toimi Genevessä ja jonka johdossa toimi pääsihteeri, neuvosto ja yleiskokous. Tämän lisäksi Kansainliiton yhteydessä toimi lukuisia järjestöjä ja komissioita. Päätökset neuvostossa vaativat yksimielisyyttä, yleiskokouksessa riitti määräenemmistö.Kansainliiton viralliset kielet olivat: englanti, ranska ja espanja.
Sihteeristö
Kansainliiton sihteeristö valmisteli asiat neuvostolle ja yleiskokoukselle, hoiti järjestön juoksevia asioita sekä julkaisia raportteja järjestön toiminnasta.
Pääsihteerit vuoina 1920-1946
Presidentit
Neuvosto
Kansainliiton neuvostolla oli valtuudet käsitellä mitä tahansa asiaa, joka koski maailmanrauhaa. Neuvostossa oli aluksi neljä pysyvää jäsentä:
Britannia,
Ranska,
Italia ja
Japani, sekä neljä vaihtuvaa jäsentä, jotka yleiskokous valitsi kolmivuotiskaudeksi. Ensimmäiset vaihtuvat jäsenet olivat
Belgia,
Brasilia,
Kreikka ja
Espanja.
Yhdysvalloista oli tarkoitus tulla neuvoston viides pysyvä jäsen, mutta maa ei liittynyt maailmanjärjestöön maan senaatin kieltäydyttyä ratifioimasta Versaillesin rauhansopimusta
19. maaliskuuta 1920.
22. syyskuuta 1922 neuvoston vaihtuvien jäsenten määrä lisättiin kuuteen ja 8. syyskuuta 1926 yhdeksään. Saksan liityttyä järjestön jäseneksi myös siitä tuli neuvoston pysyvä jäsen, joten neuvoston jäsenmäärä kasvoi viiteentoista. Japanin ja Saksan erottua Kansainliitosta niiden paikalle valittiin uudet, vaihtuvat jäsenet, joten neuvoston jäsenmäärä ei pienentynyt.
Neuvosto kokoontui keskimäärin viisi kertaa vuodessa. Lisäksi pidettiin tarvittaessa lisäkokouksia. Kaiken kaikkiaan Kansainliiton neuvosto kokoontui vuosina 1920-1946 107 kertaa.
Yleiskokous
Kansainliiton yleiskokous kokoontui kerran vuodessa Genevessä. Siinä jokaisella jäsenvaltiolla oli yksi ääni. Kaikki jäsenvaltiot eivät tosin aina lähettäneet edustajiaan yleiskokoukseen.
Muut toimielimet
Kansainliiton yhteydessä toimi Kansainvälinen tuomioistuin sekä useita muita järjestöjä ja komissioita. Näitä olivat Aseriisuntakomissio, Kansainvälinen työjärjestö ILO, Maailman terveysjärjestö,
Mandaatti-komissio, Pakolaiskomissio, Orjuuden vastaisen työn komissio sekä Pysyvä oopiumin vastaisen työn lautakunta. Vaikka Kansainliiton toimintaa pidetään yleensä tehottomana, tekivät useat sen yhteydessä toimineista toimielimistä tärkeää ja uraauurtavaa työtä, joka jatkuu yhä.
Kansainliitto ja Suomi
Suomesta tuli Kansainliiton jäsen vuonna 1920. Samana vuonna Kansainliitto päätti Ahvenanmaan kuulumisesta Suomelle ja alueen demilitarisoinnista.
Kansainliitto tuomitsi joulukuussa 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. 14. joulukuuta 1939 se päätti jopa erottaa Neuvostoliiton jäsenyydestään. Mutta tämä ei tietenkään saanut Neuvostoliittoa pysäyttämään hyökkäystään. Talvisota paljasti havainnollisesti sen, miten vähän Kansainliitto pystyi tekemään sellaisissa tilanteissa, joissa joku valtio lähti röyhkeän hyökkäyspolitiikan tielle.
Katso myös
Folkeforbundet
Völkerbund
Société des Nations
Folkeforbundet
Nationernas förbund
|
Tietoja 
. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License 