Historiaa
Alun perin hanke alkoi
1983, kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagann ehdotti
Space Station Freedomin rakentamista
NASA hankkeena. Sen piti maksaa kahdeksan miljardia dollaria ja valmistua
1990-luvun alkuun mennessä. Tähän vaiheeseen liittyi Yhdysvalloissa nahistelua miten Space Station lyhennetään: SS toi mieleen natsit ja USS oli jo varattu laivoille.
Sittemmin avaruusaseman nimi muutettiin Space Station Alphaksi ja hanke kansainvälistyi. Aseman kokoa pienennettiin, kustannukset nousivat yli kattohinnan ilman yhdenkään osan valmistusta. Hanke siirtyi McDonnell-Douglasilta Boeingin urakaksi. Presidentti Clintonin aikana aseman nimeksi vahvistui nykyinen, lyhennettynä ISS. Venäjä tuli mukaan avaruusaseman rakentajaksi ja sen arkkitehtuuriksi valittiin edesmenneen Neuvostoliiton Mir-2-avaruusaseman suunnitelma. Pääosa aseman moduleista valmistetaan Venäjällä kustannussyistä. Ensimmäinen ISS:n osa saatettiin matkaan vuonna 1998.
ISS:n piti valmistua vuoteen 2010 mennessä. Tällä hetkellä pyritään NASAn päätöksestä rakentamaan ISS:n ydin (Core Complete), joka on ilmeisesti vain 3-paikkainen. Asemaa on kuitenkin tarkoitus laajentaa 7-paikkaiseksi. Avaruussukkula-lentojen harveneminen ja päättyminen vuonna 2010 voi tehdä ISS:n valmiiksi rakentamisen vaikeaksi. On epäilyjä, että jos NASA pitäytyy Sukkulan lentojen päättämisessä vuonna 2010, italialainen ja japanilainen asemamoduuli eivät päädy osaksi avaruusasemaa.
Rakenne
Avaruusasema koostuu moduleista ja niitä kytkevistä osista eli noodeista.
Marraskuussa 2007 asemaan kuuluvat moduulit moduulit:
- Zarya – Avaruusaseman perusta. Valmistettu Venäjällä, mutta NASAlle myyty moduuli, joten juridisesti yhdysvaltalainen.
- Unity (eli Node 1) – Risteysmoduuli, johon kytketään muita moduuleja. Ensimmäinen Yhdysvalloissa valmistettu moduuli.
- Zvezda – venäläinen huoltomoduuli, joka mm. sisältää osan aseman elossapitojärjestelmästä ja tarjoaa majoituksen kahdelle miehistön jäsenelle.
- Quest Joint Airlock – Yhdysvaltalaisvalmisteinen ilmalukkomoduuli.
- Pirs – Venäläinen telakointimoduuli ja ilmalukko.
- Destiny – NASAn laboratoriomoduuli.
- Harmony (eli Node 2) – Eurooppalaisvalmisteinen risteysmoduuli.
Tulevia moduuleita:
- Columbus – ESAn ISS-avaruusasemamoduuli. Toimitetaan asemalle joulukuussa 2007.
- Kibō – Japanilainen laboratoriomoduuli. Toimitetaan asemalle kolmessa osassa vuosien 2008–2009 aikana.
- Cupola – Italian avaruusjärjestön toteuttama ISS-avaruusasemamoduuli.
Numerotietoja
Tältä ISS näyttää valmistuessaan
(tilanne 2004)
- Leveys: 73 metriä
- Pituus: 52 metriä
- Korkeus: 27,5 metriä
- Massa: 187 016 kiloa
- Elintila: 425 kuutiometriä
ISS-retkikuntien miehistöt
NASA kutsuu vaihtomiehistöä termillä Expedition, joka on samanlainen termi jota on käytetty mm. Maan napa-alueiden tutkimusmatkoista. ESA ei käytä tätä termiä. Kustakin miehistöstä yksi on avaruusaseman komentaja (eli päällikkö), muiden roolit teknisiä tai tieteellisiä asiantuntijoita. Pääosa miehistöjen jäsenistä on eri avaruusjärjestöjen työntekijöitä, poikkeuksia ovat lähinnä Yhdysvaltain sotilaat, yritysten lähettämät asiantuntijat ja avaruusturistit. ISS-avaruusasemalla ei ole sotilaallista käyttöä.
Tämän lisäksi asemalla on vieraillut suuri joukko ihmisiä. Lähes neljäsosa kaikista koskaan lentäneistä astronauteista on vieraillut ISS:llä. Lisäksi asemalla on vietetty ensimmäiset avaruushäät, kun Juri Malentšenko meni naimisiin Ekaterina Dmitrievin kanssa; morsian oli tällöin Teksasissa.
Venäjän avaruusjärjestö solmi 10. huhtikuuta 2007 NASAn kanssa sopimuksen koskien ISS:n huoltolentoja. Sopimuksen arvo on 719 miljoonaa dollaria vuoteen 2011 asti. Se kattaa 15 miehistön jäsenen kuljetukset (kuusi vuonna 2009, kuusi vuonna 2010 ja kolme vuonna 2011) ja 5600 kg rahtia vastaavana aikana.
Avaruusturistit
Kansainvälinen avaruusasema valokuvattuna Discovery-sukkulan irtautumisen jälkeen
7. elokuuta;
,
2005
Kosmonautti Sergei Krikalev ISS:n huoltomoduulissa marraskuussa 2000
Progress M-57 rahtialus lähestymässä ISS:sää kesäkuussa 2006. Se toi vettä, happea, syömistä ja erilaisia tarvikkeita
Kalifornialainen sijoitusmiljonääri (ja aiemmin NASAlla työskennellyt)
Dennis Tito oli ensimmäinen avaruusturisti. Hän maksoi 20 miljoonaa dollaria kymmenen päivän lennostaan huhtikuussa
2001.
Eteläafrikkalainen nettimiljonääri Mark Shuttleworth maksoi myös noin 20 miljoonaa dollaria matkastaan huhtikuussa 2002, jolloin hänestä tuli ensimmäinen afrikkalainen avaruudessa. Hän oli matkan aikana muun muassa radioamatöörinyhteydessä Nelson Mandela kanssa.
Avaruusturismi koki takaiskun avaruussukkula Columbian tuhoutuessa 1. helmikuuta 2003 ja venäläiset lykkäsivät kaikkia suunnitelmia uusista turisteista. Kuitenkin myöhemmin samana vuonna venäläiset ilmoittivat, että he voisivat lähettää kaksi avaruusturistia ISS:lle ja antoi virginialaiselle Space Adventures Ltd:lle tehtäväksi löytää halukkaita, jotka olisivat valmiita maksamaan 20 miljoonaa dollaria 10 päivän matkasta.
Vuonna 2004 kerrottiin, että newjerseyläinen liikemies Gregory Olsen olisi kolmas avaruusturisti huhtikuussa 2005, mutta Olsenin matka peruuntui terveydellisistä syistä.
Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti huhtikuussa 2006 34-vuotiaan japanilaisen liikemiehen Daisuke Enomoton lennosta avaruusasemalla Sojuz-laukaisulla. Enomoto on entinen Internet-yhtiön Livedoor Co.:n johtaja. Enomoto on ollut koulutuksessa vuoden 2006 alussa. Matkan hinta on 20 miljoonaa dollaria, joka on huomattavasti alempi kuin lennosta aiheutuvat laskennalliset kustannukset. (Lähde:
[1] 
) 21. elokuuta 2006 kuitenkin ilmoitettiin, että Enomoton terveyden tila ei sallinut hänen osallistumistaan Sojuz TMA-9-lennolle, joskaan ei suljettu pois mahdollisuutta, että hän pääsisi myöhemmälle lennolle.
Enomoton tilalla asemalle lähti TMA-9-lennolla Anousheh Ansari.
Tutkimus
Kansainvälisen avaruusaseman toiminta on suunnattu ennen kaikkea monialaiseen tieteelliseen tutkimukseen. Toistaiseksi kuitenkin lähes kaikki tutkimus on ollut biolääketieteellistä, suuntautuen ihmisen fysiologian tutkimukseen mikropainovoimassa. Tutkimusta on tehty myös perusbiologiassa mikropainovoiman vaikutuksista eläinten ja kasvien rakenteeseen, aineenvaihduntaan ja evoluutioon. Eräs mielenkiintoinen sovellus on mahdollisuus kasvattaa kolmiulotteisia kudossiirrännäisiä painottomuudessa.
Muita tutkimusaloja ovat fysikaaliset tieteet, geotieteet, materiaalitiede sekä palamisprosessien tutkimus (combustion science). Näiden alojen tutkimus pääsee kuitenkin laajemmalti käyntiin vasta kunnollisten laboratoriotilojen myötä, vuoteen 2010 mennessä.
Kritiikkiä
NASAa on kritisoitu etenkin Yhdysvalloissa siitä, että projekti on ajan- ja rahanhaaskausta. Näiden kriitikkojen mukaan resurssit voitaisiin kohdistaa hyödyllisempiinkin kohteisiin: esim. projektin arvioidulla 100 miljardin USD:n budjetilla voitaisiin toteuttaa kymmeniä miehittämättömiä tieteellisiä lentoja. Lisäksi avaruustutkimus on muutenkin vastatuulessa, ja julkisuudessa on esitetty mielipiteitä, joiden mukaan rahat voitaisiin käyttää paremmin maanpäällisten ongelmien ratkomiseen.
Avaruustutkimuksen kannattajat huomauttavat, että tämäntyyppiset näkemykset ovat erittäin lyhytnäköisiä; tutkimustulokset ja avaruusaseman rakentamiseen liittyvät ratkaisut ovat tuottaneet miljardien edestä tuloja. Joissakin arvoissa on esitetty, että miehitetyillä avaruuslennoilla kehitetystä teknologiasta saatu epäsuora taloudellinen hyöty on seitsenkertainen aseman hintaan nähden. Toiset arviot tyytyvät vain kolminkertaiseen hyötysuhteeseen.
Nasawatch-sivusto (engl.) kertoo etenkin avaruusasemaan liittyvistä kiistelyistä Yhdysvalloissa.
Aiheesta muualla
Eri organisaatioiden ISS-sivustoja
Tutkimustoiminnasta avaruusasemalla
Muita linkkejä
Den Internationale Rumstation
Internationale Raumstation
Station spatiale internationale
Den internasjonale romstasjonen
Internationella rymdstationen
)
)
)
)
)
)
