Folkevandringstiden
Völkerwanderung
Folkvandringstiden
)
400- ja 500-lukujen kansainvaellukset hajoittivat Rooman mahtavan valtakunnan
Kansainvaellusaika on arkeologinen ja historiallinen termi, jota käytetään sekä manner-Euroopassa että Pohjoismaissa. Manner-Euroopassa kansainvaellusaika ajoitetaan yleensä noin 380–470 jaa., pohjoismaissa 400–550 jaa.
Manner-Euroopan ja Välimeren alueen historiassa kansainvaellusaika tarkoittaa epämääräistä ajanjaksoa Rooman valtakunnan loppuvaiheilta keskiajan alkuun. Kansainvaellusajan alkuna on pidetty esimerkiksi hunnien hyökkäystä länteen vuonna 375 ja loppuna Länsi-Rooman viimeisen keisarin syrjäyttämistä vuonna 467. Joskus käytetään myös nimitystä 'pimeät vuosisadat' (). Kansainvaellusaika vastaa ajallisesti ja sisällöltään jossakin määrin käsitettä myöhäisantiikki. Kansainvaellusaika on perinteisesti kuvattu barbarian, sivistymättömyyden ja sekasorron täyttämänä synkkänä kautena. Sotaisa ja rauhaton kyseinen aikakausi epäilemättä olikin. Nykyinen historiankirjoitus kuitenkin pitää tätä perinteistä kuvaa kansainvaellusajasta yksipuolisena ja turhan lohduttomana.
Kansainvaelluksilla tarkoitetaan sitä, että useat eri väestöryhmät ('kansat') lähtivät liikkeelle asuinsijoiltaan muuttaen eri alueiden väestöllisiä ja poliittisia olosuhteita. Liikehdinnässä oli mukana muun muassa germaaneja ja slaaveja sekä turkinsukuisia ja iraanisia kieliä puhuneita väestöjä. Väestöjen liikehdintä kohdistui Euraasiailtan aro sekä Keski- ja Pohjois-Euroopasta kohti Rooman valtakuntaa, joka ei pystynyt enää puolustamaan rajojaan ja ylläpitämään keskushallintoa. Liikkuneet väestömassat eivät olleet kovin suuria: lähinnä kyse oli pienistä mutta iskukykyisistä sotajoukoista, jotka toisinaan kuljettivat myös naisia ja lapsia mukanaan.
Germaanien levittäytyminen Britteinsaarilla ja slaavien levittäytyminen Keski- ja Itä-Euroopassa jättivät pysyvän vaikutuksen.
