Käsitteen käyttö
Karjala on laaja ja epäyhtenäinenkin käsite. Historiallis-kansatieteellisenä käsitteenä Karjalalla tarkoitetaan karjalaisten ydinaluetta, joka käsitti nykyisen Karjalan tasavallan, Karjalankannaksen ja Viipurin seudun sekä Pohjois- ja Etelä-Karjalan ynnä Kymenlaakson itäisimmät kunnat nykyisestä Suomesta. Varhaisella keskiajalla Karjalaan kuuluivat vielä Savilahdennn pogosta eli nykyinen Mikkeli alue ja Pohjois-Savon itäisimmät osat. Keskiaikaiseen Novgorodin Karjalaan lasketaan kuuluvaksi myös Äänisen itäpuolinen Kauko-Karjala.
Kun Suomessa puhutaan Karjalasta, yleensä tarkoitetaan Suomen hallussa nykyisin olevia Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakuntia. Kun keskustellaan Karjalan palautuksesta, Karjalalla tarkoitetaan sodissa luovutettua Karjalaaaa. Venäjällä taas Karjalasta puhuttaessa tarkoitetaan Karjalan tasavalta, joka koostuu suurimmaksi osaksi Itä-Karjalasta. Muualla maailmassa ja osin Suomessakin käsitteiden erot ovat huonosti tunnettuja.
Historia
- Pääartikkeli: Karjalan historia
Karjalankannaksen ja Laatokan länsirannikon arkeologinen löytöaineisto kasvaa
merovingiajalta lähtien. Alueelta on löytynyt länsisuomalaisten jättämiä muinaisesineitä, joita pidetään todisteena kantaväestön keskuuteen asettuneista hämäläisistä. Tällöin syntynyt uusi kulttuuri kehittyi
ristiretkiajalle tultaessa kukoistavaksi muinaiskarjalaiseksi kulttuuriksi. Esihistoriallisen ajan lopussa koko Karjala kuului Novgorodin valtapiiriin.
Varhaiskeskiajalta lähtien se on kuulunut osin Ruotsiin, osin Novgorodiin ja Venäjään. Karjalasta taisteltiin Ruotsin ja Novgorodin välillä ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla. Pähkinäsaaren rauhassa (1323) Inkerin ja Laatokan Karjalan verotusoikeudet menivät Novgorodille ja Ruotsi sai Länsi-Karjalan. Tämän jälkeenkin Karjalan herruudesta kahakoitiin ja sodittiin toistuvasti, kunnes
Stolbovan rauha vuonna 1617 toi Laatokan pohjoispuoliset seudut Ruotsille.
Suuri Pohjan sota lopetti melko pitkän rauhanjakson, ja vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle Viipurin ja Käkisalmen läänin. Hattujen sodan päättäneessä Turun rauhassa (1743) Ruotsi menetti loputkin Karjalasta lukuun ottamatta nykyistä Pohjois-Karjalaa. Suomen sodan (1808 - 09) jälkeen Venäjä valloitti loputkin Suomesta, ja vuonna 1812 Vanha Suomi eli Venäjän aiemmin valloittamat alueet liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa.
Suomalaisen kansallistunteen muodostuessa syntyi toiveita myös Itä-Karjalan liittämisestä Suomen yhteyteen, mutta nämä eivät koskaan toteutuneet. Suomi säilytti suuriruhtinaskunnan rajat itsenäistyessään vuonna 1917 (Tarton rauhansopimuksessa lisäyksenä Petsamo vuonna 1920), mutta menetti suuren osan Karjalasta talvisodassa. Jatkosodan aikana Suomi valloitti nämä alueet takaisin, mutta rauhansopimuksessa menetti ne uudestaan.
'Karjalaisen Tyttö: Uuvelta Voitto-moalta (Lutheruksen Uskosta) Kesä-voatteissaan', vuodelta 1831;
Nimen alkuperä
Nimen
Karjala alkuperästä on kehitetty useita teorioita. Nykyaikainen tulkinta tukee kansanomaista arvelua, että se on johdos sanasta
karja.
Karja ei kuitenkaan ole alun perin tarkoittanut kotieläimiä, vaan joukkoa, yleensä sotajoukkoa. Se onkin lainaa germaanisista kielistä, joissa sanan vastine myös tarkoitti sotajoukkoa. Itse asiassa alun perin sotajoukkoon viittaava ihmisryhmän nimi
karjalainen lienee kehittynyt ennen sanaa
Karjala, ja
Karjala lienee sanan
karjalainen johdos, eikä toisinpäin.. Suomen karjaeläinten perimän tutkimuksessa on kuitenkin käynyt ilmi, että monet karjaeläinkannat, kuten suomenlammas ja ainakin kyyttö on tuotu maahan Karjalan ja erityisesti Karjalankannaksen kautta. Tässä mielessä Karjalan nimen alkuperällä on edelleen monia selitysmahdollisuuksia.
Nykyiset rajat
Historiallisen Karjalan alue nyky-Suomessa
Sodanjälkeinen raja seurasi suunnilleen vuoden 1721
Pietari Suuren rajaa, mistä oli sovittu suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa. Luovutettu Karjala kuului pääasiassa Viipurin lääniin, jonka jäljelle jääneistä osista tehtiin
Kymen lääni. Myöhemmin niistä Kymen läänin kunnista, joissa puhutaan kaakkois- eli karjalaismurteita muodostettiin Etelä-Karjalan talousmaakunta, lähinnä länsimurteisten eli hämäläisten kuntien muodostaessa Kymenlaakson talousmaakunnan. Vuonna
1997 Kymen lääni lakkautettiin ja liitettiin uuteen Etelä-Suomen lääniin. Pohjoisessa Viipurin lääniin kuulunut (Korpiselän Suomen puolelle jäänyt osa liitettiin Tuupovaarainan joka kuului silloin
Kuopion lääni). Kuopion läänin itäosasta muodostettiin suurin piirtein vanhaa Pähkiäsaaren rauhan rajaa noudatellen uusi Pohjois-Karjalan lääni, joka vuonna 1997 lakkautettiin ja sen alue liitettiin Itä-Suomen lääniin. Läänin alueelle muodostettiin Pohjois-Karjalan uusi maakunta.
Sevastjanovon, ent. Kaukolan entinen kirkko
Kommunistisen Venäjän puolella Karjalasta tehtiin vuonna
1920 Karjalan työkansan kommuuni ja edelleen
1923 Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, joka kuitenkin heti
talvisodan jälkeen
1940 muutettiin
Karjalais-suomalaiseksi neuvostotasavallaksi. Autonominen asema 'itsenäisestä' neuvostotasavallasta palautettiin takaisin
1956 Stalinin kuoltua. Tästä syystä Neuvostoliiton hajotessa
1991 Itä-Karjala jäi osaksi
Venäjää, vaikka itsenäistymishalujakin oli. Nykyään nimi on
Karjalan tasavalta.
1945 koko Karjalankannaksenttatta alue erotettiin Venäjän Karjalasta, jonka jälkeen se on ollut suoraan osa Venäjää osana Leningradin alue.
Katso myös
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Karelien
Carélie
Karelen
)
)
)
)
