Karl Dönitz

Karl Dönitz (16. syyskuuta 1891 – 24. joulukuuta 1980) oli natsi-Saksan laivastojohtaja toisen maailmansodan aikana. Vaikkei hän koskaan liittynytkään natsipuolueeseen, Dönitz saavutti suuramiraalin arvon ja toimi sukellusvenelaivaston ylimpänä päällikkönä (Befehlshaber der Unterseeboote) ja myöhemmin itse Kriegsmarinen (Oberbefehlshaber der Kriegsmarine). Hänen komennossaan U-venelaivasto kamppaili Atlantin hallinnasta vuonna 1940, yrittäessään nälkiinnyttää Ison-Britannianinin tuhoamalla sille elintärkeitä kauppalaivoja. Hän myös toimi pikaisesti Saksan presidenttinä (Reichspräsident) Hitler kuoleman jälkeen.

Nürnbergin oikeudenkäynnissä hänet asetettiin syytteeseen sotarikoksistainin. Toisin kuin monia syytetyistä, häntä ei syytetty rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Nykyään on todettu, ettei Dönitz osallistunut Holokausti.

Häntä kuitenkin syytettiin osallistumisesta 'salaliittoon rauhaa vastaan' (kohta yksi), 'sodan suunnitteluun ja sytyttämiseen' (kohta kaksi) ja sotarikoksista (kohta kolme). Syytteeseen hänet lähinnä asetettiin rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta ja Laconian tapausta seurannutta käskyä olla pelastamatta sukellusvenehyökkäyksien kohteeksi joutuneita uhreja.

Oikeudenkäynnissä Dönitz sai apua yllättävältä taholta. Yhdysvaltain laivaston amiraali Chester Nimitz todisti Dönitzin puolesta, että Yhdysvallat oli myös harjoittanut rajoittamatonta sukellusvenesotaa Tyynellämerellä ja heidän sukellusveneensä eivät myöskään yrittäneet pelastaa selviytyneitä turvallisuutensa ollessa uhattuna. Useat muutkin liittoutuneiden merivoimien edustajat olivat Dönitzin tapauksen takia kiusaantuneita, sillä heidänkin tileiltään löytyi sotarikoksiksi luokiteltavia tekoja. Tästä huolimatta tuomioistuin totesi Dönitzin syyllisiksi syytekohtiin kaksi ja kolme, ja hänet tuomittiin 11,5 vuoden vankeusrangaistukseen. Hän istui tuomiotaan 10 vuotta kuuluisassa Spandaun vankilassa.

Dönitzin tuomio oli Nürnbergin oikeudenkäynnin ehkä kiistanalaisin. Dönitz totesi toistuvasti toimineensa samoin kuten liittoutuneiden vastapelurinsa. Tuomion kiistanalaisuutta vahvisti lukuisien liittoutuneiden upseerien Dönitzille lähettämät kirjeet, jotka paheksuivat tuomioistuimen päätöstä.

Vanhemmalla iällään Dönitzin maine palautettiin suurelta osin. Hän yritti mahdollisuuksiensa mukaan vastata hänelle osoitettuihin kirjeisiin ja nimikirjoituspyyntöihin. Dönitz kuoli vuoden 1980 jouluaattona Aumühlessä. Kunnianosoituksena entistä suuramiraalia kohtaan useat Dönitzin entiset alaiset ja ulkomaiset laivastoupseerit saapuivat hautajaisiin.