Kaskiviljely

Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelytekniikka, jota käytetään metsäisillä alueilla.

Usein kaikki puusto alueella hakataan. Pohjois-Euroopassa oli tosin tapana jättää pystyyn koivuja linnunlaulupuiksi, jotta aho olisi metsittynyt nopeasti uudelleen. Kaadettu metsä poltetaan joko samana vuonna tai vuoden, parin päästä. Poltettua aluetta, paloa eli kaskea käytetään maanviljelyyn yhden tai useamman sadon ajan, minkä jälkeen se hylätään ja siirrytään seuraavalle metsäalueelle. Suomen kaskiviljely alkoi Varsinais-Suomessa jo vasarakirveskulttuurin aikoihin, noin 2400–2000 eaa.[1] .

Suomessa kylvettiin perinteisesti ohraa tai ruistata kahden vuoden aikana, myöhemmin yksi tai kaksi satoa nauris, kauraa tai tattariaa. Myös pellava kasvatettiin kaskissa, koska silloin päästiin vaivalloisesta rikkaruohojen kitkemisestä. Yleistä oli myös useamman kasvin kylväminen yhtä aikaa, esim. nauriin ja ohran ja jopa ohran, nauriin ja rukiin. Tällöin maa pystyttiin käyttämään tehokkaasti, kun ensin korjattiin ohra, sen jälkeen syksyllä kasvoi nauris, ja seuraavana kesänä saatiin vielä ruissato. Tropiikin kaskissa tällainen viljelytapa on myös yleinen. Viljelyn jälkeen aluetta nimitettiin ahoksi ja sitä voitiin käyttää vielä laitumena. Parhaimmillaan kaskiviljely tuottaa moninkertaisen sadon peltoviljelyyn verrattuna.

Poltetun puuston ja kasviston tuhka auttaa lannoittamaan maaperää. Kaskeaminen vaatii viljelykiertoineen suuren maantieteellisen alueen, koska metsän palautuminen saattaa kestää vuosikymmeniä. Eräs sivuvaikutus on eroosio. Alueen puusto muuttui voimakkaasti kaskeamisen seurauksena, ensimmäisenä alueen valtasivat nopeakasvuiset lehtipuut. Trooppisilla sademetsäalueilla, jossa maan humuskerros on ohut, uusiutuminen voi kestää vuosikymmeniä.

Kaskiviljelyä on harrastettu Pohjois-Euroopan lisäksi Amazonin sademetsissä ja Indokiinassa. Suomessa kaskeamista on harjoitettu jo pronssikaudella, ja se oli vielä 1700-luvulla yleisin maanviljelystekniikka. Etenkin Karjalassassa ja Savo se tuotti vielä 1880-luvulla yli kymmeneksen sadosta.

Kaskiviljely on pääasiassa jo korvattu tehokkaammilla maanviljelytekniikoilla. Sitä harjoitetaan edelleen joillain alueilla Meksikossa, Intiaillassa ja Indokiinassa. Madagaskar tekniikka on edelleen yleinen.

Eurooppaan levinnyt maanviljely oli kaskiviljelyä, ja se hävitti Euroopan historiallisia lehtimetsiä osaltaan.

, Panama