Kastraatti

Kastraatti on nimitys mieslaulajalle, jolta on tämän altto- tai sopraanoäänen säilyttämiseksi poistettu molemmat kivekset. Leikkaamattomilla miehillä kivesten tuottamat sukupuolihormonit aiheuttavat normaalisti murrosiässä äänenmurroksen. Kastraatti kasvaa normaalisti aikuisen mittoihin, mutta hänellä on ikuisesti pojan ääni. Kastraatit ovat siis eunukkeja.

Kastraatit olivat 1600- ja 1700-luvun eurooppalaisessa musiikkielämässä hyvin yleisiä, ja nauttivat usein suurta arvostusta. 1700-luvun kuuluisimpiin kastraatteihin lukeutuvat Senesino, Farinelli, Caffarelli ja Antonio Bernacchi. Käytäntö kiellettiin myöhemmin, ja vuonna 1922 kuoli viimeinen kastraattilaulaja, Alessandro Moreschi.

Kastraatioperinteen kieltämisen jälkeen vanhaa musiikkia esittäessä on tullut ongelmaksi se, miten alun perin sopraano- tai alttoäänille kirjoitetut miesroolit tulisi miehittää. 1900-luvulla oli pitkään tyypillistä, että kastraattiosat transponoitiin tavallisille miesten äänialoille. Myöhemmin on tullut vallalle näkemys, että äänialan muuttaminen rikkoo kappaleen rakenteen. Tämä on tärkeää esim. barokin oopperoidenaa rakkausduetoissa, jotka usein oli kirjoitettu samalle äänialalle. Siksi nykyään kastraattiosissa käytetään mieluummin naislaulajaa tai kontratenori, tosin välttämätön falsetin käyttäminen tuottaa erilaisen soinnin kuin alkuperäinen kastraattiääni.

Katso myös

• Kontratenori
• Kastraatio
• Eunukki