Botanik
Botanik
Botanique
Botanikk
Botanik
Osa-alueita
Kasvitiede jakautuu useihin haaroihin:
1. Kasvimorfologia, eli muoto-oppi, tutkii lähinnä kasvien ulkomuotoa ja niiden eri osien keskinäisiä asentosuhteita. Tässä mielessä siitä käytetään myös nimityksiä organologia ja organografia.
2. Kasvianatomia, jonka kohteena on kasvien etupäässä vain mikroskooppisesti tutkittava sisärakenne, solukot (solukko-oppi eli histologia)tai yksittäiset solut ja niiden osat (soluoppi eli sytologia).
3. Kasvifysiologia tutkii kasvien elintoimintoja: aineenvaihduntaa, kasvua, kehitystä, lisääntymistä ja liikkeitä.
4. Kasviekologia selvittelee kasvien riippuvuutta ilmasto-, maaperä- ym. ympäristötekijöistä sekä sopeutumista niihin.
5. Kasvisystematiikka eli kasvitaksonomia tutkii kasvien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja ja pyrkii järjestämään maapallon kaikki kasvimuodot keskinäisen sukulaisuuden perusteella yhtenäiseen luontaisjärjestelmään.
6. Kasvimaantiede tutkii kasvien esiintymistä luonnossa. Tällöin kasvistollinen, eli floristinen kasvimaantiede kohdistaa huomionsa kasvilajien, -sukujen jne. levinneisyyteen suhteellisen suurilla alueilla, kun taas kasvillisuustiede, eli kasvisosiologia, tutkii kasvien ryhmittymistä kasvustoiksi ja kasviyhdyskunniksi.
7. Kasvipaleontologian eli fotopaleontologian kohteina ovat muinaisaikojen kasvit geologisina aikakausina.
8. Perinnöllisyystiede eli genetiikka tutkii läheisessä yhteistyössä eläintieteen vastaavan haaran kanssa periytymistä ja muuntelua kasvikunnassa.
Historia
Jo Aristoteles esitti joitakin kasveja koskevia yleisluonteisia oppilauseita, joita sitten seliteltiin ja pohdittiin n. 2000 vuotta. Hänen oppilaansa Theofrastos (371-286 eea) 
kirjoitti meidän päiviimme säilyneen, koko silloista tietämystä käsittelevän kasvitieteen oppikirjan.
Carl von Linné tunnetaan parhaiten luonnontieteilijänä, joka loi perustan kasvien ja eläinten tieteellisille nimistöille.
