Kategorinen imperatiivi

Kategorinen imperatiivi eli ehdoton käsky on Immanuel Kantin kuuluisa velvollisuuseettinen moraalikäsitys. Kantin ajattelussa kategorinen imperatiivi on normi, joka pätee olosuhteista riippumatta. Kategorinen imperatiivi on Kantin mukaan ehdoton normi, joka sitoo kaikkia järkeviä olentoja.

Kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki. Tästä seuraa loogisesti, että ketään ihmistä ei saa käyttää välineenä, ellei hän ole samalla päämäärä: sama moraalinen laki koskee minua kuin muitakin, eikä kukaan saa erioikeuksia (tai kaksinaismoraalia). Kategorisen imperatiivin mukaan ihmisen olisi siis toimittava oman itsensä täydellistämiseksi ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Kant muotoili kategorisen imperatiivin useilla tavoin:

1. Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.
2. Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.
3. Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä.
4. Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen.

Kant hahmotteli velvollisuusetiikkansa alun perin teoksessaan Moraalin metafysiikkaa. Kuten suurin osa hänen alkuperäisteoksistaan, se oli hyvin raskassoutuinen ja pitkä, Kantin käyttäessä monia saksankielisiä sanoja pelkästään työn asiayhteydessä ymmärrettävissä merkityksissä, joiden suomentaminen oli täysin mahdotonta.

Hän muotoili myöhemmin moraalifilosofiansa uudelleen yksinkertaistettuna versiona Moraalin metafysiikan perusteissa, jossa hän kieltämättä saattoi yksinkertaistaa liikaa ja oikoa polkuja tiivistääkseen ideoitaan. Ikävä kyllä, sekä kyseinen teos että lukuisat myöhemmät toissijaisten lähteiden väärintulkinnat ovat antaneet useimmille vääränlaisen kuvan Kantin etiikasta jotenkin subjektiivisena sääntönä.

Kirjallisuutta

• Kant, Immanuel (1931): Siveysopilliset pääteokset. Suomentanut J. E. Salomaa. WSOY, Helsinki. (2. painos 1990.) ISBN 951-0-16889-0 – Kant selostaa ehdotonta käskyä kirjan osassa ”Tapojen metafysiikan perustus” (1785).
• Kant, Immanuel (1922): Ikuiseen rauhaan: valtio-oikeudellinen tutkielma. (Zum ewigen Frieden, 1795.) Suomentanut Jaakko Tuomikoski. Karisto, Hämeenlinna. (4. painos 2000.) ISBN 951-23-2764-3

Katso myös

• Velvollisuusetiikka
• Metaetiikka
• Etiikka