Keinoelämä

Keinoelämä eli tekoelämä (englanniksi artificial life) on elollisen kaltainen keinotekoinen järjestelmä. Keinoelämää tutkivan tieteen- ja tekniikan alan tarkoituksena on lisätä ymmärrystä elämästä, ja toisaalta hyödyntää elämän periaatteita tekniikassa. Keinoelämän tutkimus on vielä vakiintumatonta ja hyvin poikkitieteellistä. Se käsittää niin biologisten järjestelmien simuloinnit kuin tietokoneviruksetkin.

Luokat

Keinoelämä jaetaan muodostavan materiaalin perusteella tavallisesti kolmeen luokkaan:

• tietokoneen muistissa olevat järjestelmät
• robottijärjestelmät
• biokemialliset järjestelmät

Suurin osa keinoelämän tutkimuksesta on tietokonepohjaista.

Elämän ja evoluution tutkimus

Keinoelämä mahdollistaa elämän ja sen evoluution tutkimisen kontrolloidussa ympäristössä. Evoluution nopeus on myös riippuvainen ainoastaan tietokoneen suorituskyvystä ja simuloidun elämän monimutkaisuudesta, joten tietokoneiden suorituskyvyn jatkuvasti kasvaessa tutkimus helpottuu.

Hyödyntäminen tekniikassa

Keinoelämän evoluution avulla voidaan yksinkertaisesta alkujärjestelmästä päästä emergenssin kautta monimutkaiseen, erilaisia tehtäviä suorittavaan järjestelmään evolutiivisia algoritmeja käyttäen. Evoluutiota voidaan ohjata palkitsemalla oikein tehtävän suorittaneet eliöt.

Viitteet