Osalle yhdisteistä on annettu niin sanottuja triviaalinimiä. Esimerkkäjä ovat muun muassa vesi, ammoniakki, salmiakki ja ruokasuola. Triviaalinimien hiekkous on se, etteivät ne anna minkäänlaista informaatiota yhdisteen koostumuksesta.
Sääntöjä epäorgaanisille yhdisteille
Kaksi alkuainetta
Nimettäessä kahdesta erilaisesta alkuaineesta rakentuvaa yhdistettä, yhdisteen molekyylikaavassa ensimmäiseksi kirjoitettu (pienempi elektronegatiivisuus) säilyttää saman muodon, jota käytetään alkuaineen nimeämisessä (esim. vety). Jälkimmäinen alkuaine ilmoitetaan sen kreikan- tai latinankielisestä nimellä, johon on liitetty idi-pääte. Esimerkiksi hapen latinan kielinen nimi on oxygenium ja kun se muodostaa yhdisteen hapen latinan kielisestä nimestä otetaan sen alku (ox-) ja liitetään se -idi-päätteeseen, milloin saadaan oksidi.Usein kun yhdisteen muodostaa kaksi alkuainetta, on toista alkuainetta enemmän kuin yksi kappale. Jos alkuainetta on enemmän kuin yksi sen lukumäärä ilmoitetaan kreikan kielestä johdetun etuliiteenen avulla. Esimerkiksi veden muodostavien vetyjen lukumäärä ilmoitetaan etuliitteellä di. Näin ollen veden tarkka nimitys on divetyoksidi.
Metallin muodostaessa useita yhdisteitä, nimeämisessä metallin perään kirjoitetaan sulkumerkintöjen sisään metallin hapetusluku roomalaisilla numeroilla. Esimerkiksi kupari(II)oksidi (CuO).
Moniatominen anioni ja kationi
Moniatomisen anionin (negatiivinen ioni) nimeämispäätteenä käytetään -aatti-päätettä. Pääte saatta olla myös -iittii, sikäli kun sama alkuaine muodostaa useita erilaisia anioneja. Esimerkiksi sulfaatti (SO4- ja sulfiitti SO3-. Poikkeuksana kuitenkin hydroksidi-ioni (OH-)Moniatomisen kationin (positiivinen ioni) tapauksessa käytetään nimeämispäätettä -onioum. Esimerkiksi ammoniumioni NH4+ ja oksoniumioni H3O+.
Orgaaniset yhdisteet
Melko yksinkertaiset yhdisteet pystytään nimeämään muutaman eri vaiheen avulla, kun tiedetään aineen rakenne ja atomien väliset sidokset. Orgaanisen aineen nimen perusrakenne on seuraava: sivuryhmät – perusosa – perusosanpääte.1. Perusosa nimetään sen mukaan mikä on molekyylissä pisin yhtenäinen hiiliketju. Hiiliketjussa olevien hiilien lukumäärää vastaava numeerinen etuliite antaa molekyylin perusosa, esimerkiksi jos pisin hiiliketju on pituudeltaan seitsemän hiiltä on sen perusosa tällöin hept-.
2. Perusosan pääte on johdonmukaista etsiä peruosan selvittyä. Päätteen määrää pisimmän hiiliketjun funktionaaliset ryhmät. Jokaiselle funktionaaliselle ryhmälle on annettu tietty pääte. Esimerkiksi alkaaneilla pääte on -aani ja alkoholeilla -oli.
3. Hiilien numeroinnin avulla saadaan seliville yhdisteen tarkempi nimi jos samalla hiilirungolla esiintyy paikkaisomeriaa. Tällöin yhdisteen nimen eteen lisätään sen hiilen numero, jossa funktionaalinen ryhmä on kiinni. Numerointi aloitetaan siitä hiilirungon päästä, josta funktionaalinen ryhmä saa pienemmän numeron. Esimerkiksi 2-butanolissa hydroksyyliryhmä on kiinni hiiliketjun toisessa hiilessä.
- 1. On mahdollista, että orgaanisessa molekyylissä on useita funktionaalisia ryhmiä. Tällöin on selvitettävä mitä funktionaalisia ryhmiä on kiinnityneenä hiiliketjuun ja otetaan yksi niistä määräämään perusosan pääte. Päätteen valinnassa käytetään järjestystä 1.) karboksyyli 2.) ketoni- tai aldehydi 3.) alkoholi 4.) amiini
5. Sivuryhmien paikka hiiliketjussa numeroidaan samalla tavalla kuin numeroidaan perusosassa sijaitsevan funktionaalisen ryhmän paikka. Jos yhdisteessä on monia samoja sivuryhmiä erotetaan niiden paikkanumero pilkulla. Esimerkiksi jos yhdisteessä on kaksi metyyli-ryhmää, jotka ovat kiinni hiilirungon hiilissä kaksi ja kolme on nimi silloin muotoa 2,3-dimetyyli-.