Historia
Mao Zedong pitämässä puhetta vuonna 1939
Pääartikkelit:
Kiina kuuluu maailman vanhimpiin sivilisaatioihin, joissa on katkeamaton historia. Sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin.
Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eaa Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti vain noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä
dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia,
Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa
Kiinalaiset ovat keksineet mm. kirjanpainotaidon (Tang-dynastian), paperi valmistuksen (Han-dynastia), ruudin ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa), kompassitn, leija, paperirahan (Song-dynastialuotot) ja pankki (Song-dynastia).
Kiinan kansantasavalta perustettiin 1. lokakuuta 1949 Mao Zedongin (Mao Tse-tung) julistaessa sen syntyneeksi Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. Mao jatkoi Kommunistisen puolueen puheenjohtajana ja siten maan johtajana. Neuvostoliitto tunnusti kansantasavallan lähes välittömästi, Itä-Euroopan maat ja suurin osa Länsi-Euroopankin maista tunnusti sen 1950, Yhdysvallat vasta 1971.
Hallinto
Kiinan kartta
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä 'demokraattisia puolueita', joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. maakunnaksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Maakuntien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Kiinan maakuntatason aluejako
|
Maakunnat
|
Autonomiset alueet
Itsehallinnolliset kaupungit
Erityishallintoalueet
|
Taloudelliset erityisalueet
Qingdao, yksi taloudellisista erityisalueista joilla on pyritty edistämään hyvinvointia ulkomaisten investointien kautta
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
Politiikka
Kiinan perustuslaki kuvaa maata sosialistiseksi valtioksi, joka on työväenluokan johtama kansan demokraattinen diktatuuri ja perustuu työläisten ja talonpoikien liitolle.[perustuslain artikla 1] Maata johtaa Kiinan kommunistinen puoluen marxismi-leninismi ja Mao Zedongin ajatusten ohjaamana, minkä vuoksi Kiinaa nimitetään kommunistiseksi valtioksi[Esim. CIA World Factbook].
Maa on vuodesta 1978 lähtien siirtynyt markkinatalousjärjestelmään säilyttäen kuitenkin paljon keskusjohtoisuutta. Kiinan 500 suurimmasta yrityksestä (jotka tuottavat yli 80 % BTK:sta) vuonna 2007 349 yritystä on valtion omistuksessa tai valtion hallinnoimia. Yksityisomisteisia yrityksiä oli 89
Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kiinan ei uskota siirtyvän demokratiaan lähiaikoina. Demokratiaan siirtymistä pidetään mahdollisempana koulutustason nousun, kaupungistumisen ja taloudellisen kehityksen mentyä pidemmälle.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Tärkeitä poliittisia ongelmia ovat kommunismin ajalta periytyvä korruptio ja kasvaneet tuloerot. Hu Jintao on nostanut tärkeäksi poliittiseksi teemakseen maaseudun hyvinvoinnin edistämisen, poistaen mm. vuosituhansia vanhan maaveron.
Ulkopolitiikka
sekä heidän vaimonsa Liu Yongqing ja
Laura Bush vilkuttavat Valkoisesta talosta. Kiinan ja
Yhdysvaltain välinen suhde on monimutkainen ja suurella mielenkiinnolla seurattu
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixoninin aikaisen ulkoministeri Henry Kissinger sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu 'yhden Kiinan politiikkaan'. Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen ja poliittinen johtaja Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurinin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. Vuonna 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnam kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979–1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
Vuonna 1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin ja asevientikieltoon kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen. Viime aikoina (2004) Ranska ja Saksa pyrkineet poistamaan boikotteja Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean demokraattiseen kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), johon sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteitaan myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa. Toisaalta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kiinasta tuli Venäjän aseiden suurin ostaja[http://www.asianews.it/index.php?l=en&art=1685] 
ja Venäjästä Kiinan merkittävin energiantoimittaja ja maiden välit ovat lämminneet muutenkin.
Vuosien 2006 ja 2007 aikana Kiinan ja Venäjän suhteiden sanottiin kehittyneen 'parhaimmalle tasolle kautta aikojen.'
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi Kiinalla alkaa olla merkitystä EU:n ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi siitä, kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
Maantiede
Kiinan kartta
Saihanban kansallispuisto Chengden pohjoispuolella, Hebei
Mount Tai, Shandong
Kiina on maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam.
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan merentasankoatasankoa on hyvin tiheään asuttua alluviaali, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistäistaista ja vuoristo. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsee Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everestt. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaa, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseentt etelään. Monsuuni vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Suurimmat kaupungit
Pudong, Shanghai
Shenyang
Guangzhou
Kiinassa on monia suurkaupunkeja, joista kolmen katsotaan kuuluvan maailman 55:een globaaliin kaupunkiin.
| #
| Kaupunki
| Kaupunkiväestön
määrän
arvio[1] (2002),
miljoonaa ihmistä
| Alue
|
| 1.
| Shanghai
| 9,0
|
|
Folkerepublikken Kina
Volksrepublik China
République populaire de Chine
Folkerepublikken Kina
Kina
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)