Kiinalainen filosofia

Historia

Varhaiset uskomukset

Early Shang Dynasty thought was based upon cyclicity. This notion stems from what the people of the Shang Dynasty could observe around them: day and night cycled, the seasons progressed again and again, and even the moon waxed and waned until it waxed again. Thus, this notion, which remained relevant throughout Chinese history, reflects the order of nature. In juxtaposition, it also marks a fundamental distinction from western philosophy, in which the dominant view of time is a linear progression. During the Shang, fate could be manipulated by great deities , commonly translated as Gods. Ancestor worship was present and universally recognized. There was also human and animal sacrifice.

When the Shang were overthrown by the Zhou, a new political, religious and philosophical concept was introduced called the 'Mandate of Heaven'. This mandate was said to be taken when rulers became unworthy of their position and provided a shrewd justification for Zhou rule. During this period, archaeological evidence points to an increase in literacy and a partial shift away from the faith placed in Shang Di, with ancestor worship becoming commonplace and a more worldly orientation coming to the fore.

Sata koulukuntaa

In around 500 BC, after the Zhou state weakened and China moved in to the Spring and Autumn Period, the classic period of Chinese philosophy began (it is an interesting fact that this date nearly coincides with the emergence of the first Greek philosophers). This is known as the Hundred Schools of Thought (諸子百家; zhūzǐ bǎijiā; 'various philosophers hundred schools'). Of the many schools founded at this time and during the subsequent Warring States Period, the four most influential ones were Confucianism, Daoism (often spelled 'Taoism'), Mohism and Legalism.

Keisariaika

The short founder Qin Dynasty, where Legalism was the official philosophy, quashed Mohist and Confucianist schools. Legalism remained influential until the emperors of the Han Dynasty adopted Daoism and later Confucianism as official doctrine. These latter two became the determining forces of Chinese thought until the 20th century, with the introduction Buddhist philosophy (mostly during Tang Dynasty) negotiated largely through perceived similarities with Daoism.

Neo-Confucianism was a revived version of old Confucian principles that appeared around the Song Dynasty, with Buddhist, Taoist, and Legalist features. It was later popularized during the reign of the Ming Dynasty.

The respective influences of Daoism and Confucianism are often described this way: 'Chinese are Confucianist during the day, while they are Daoists at night'. Moreover, many Chinese mandarins were government officials in the daily life and poets (or painters) in their spare time.

Nykyaika

During the Industrial and Modern Ages, Chinese philosophy had also began to integrate concepts of Western philosophy, as steps toward modernization. By the time of the Xinhai Revolution in 1911, there were many calls, such as the May Fourth Movement, to completely abolish the old imperial institutions and practices of China. There have been attempts to incorporate democracy, republicanism, and industrialism into Chinese philosophy, notably by Sun Yat-Sen (Sūn yì xiān, in one Mandarin form of the name) at the beginning of the 20th century. Mao Tse-Tung (Máo zé dōng) added Marxism, Stalinism, and other communist thought.

When the Communist Party of China took over power, previous schools of thought, excepting notably Legalism, were denounced as backward, and later even purged during the Cultural Revolution. Their influence on Chinese thought, however, remains. The current government of the People's Republic of China is trying to encourage a form of market socialism.

Since the radical movement of the Cultural Revolution, the Chinese government has become much more tolerant with the practice of traditional beliefs. The 1978 Constitution of the People's Republic of China guarantees 'freedom of religion' with a number of restrictions. Spiritual and philosophical institutions have been allowed to be established or re-established, as long they are not perceived to be a threat to the power of the CPC. (However, it should be noted that those organizations are heavily monitored by the state.) The influences of the past are still deeply ingrained in the Chinese culture. As in Japan, philosophy in China has become a melting pot of ideas. It accepts new concepts, while attempting also to accord old beliefs their due.

See also: Chinese nationalism, Maoism, Culture of the People's Republic of China -->

Koulukuntia

Kungfutselaisuus

Kungfutse

Kungfutselaisuus on filosofinen koulukunta, joka on kehittynyt Kungfutsen (孔子, 551–479 eaa.) opetusten pohjalle. Hänen opetuksensa on koottu Kungfutsen keskusteluiksi. Kungfutselaisuus on moraalisten, yhteiskunnallisten, poliittisten ja uskonnollisten ajatusten järjestelmä, jolla on ollut valtava vaikutus kiinalaiseen historiaan, ajatteluun ja kulttuuriin aina nykyaikaan saakka. Länsimaisille se on näyttäytynyt ikään kuin Kiinan keisarikunnan 'valtionuskontona'. Sen vaikutus on ulottunut myös Koreaan ja Japaniin.

Keskeisiin kungfutselaisiin käsitteisiin kuuluvat rén (humaanisuus), zhèngmíng ('nimien oikaisu', eli esim. hallitsijan aikomusten ja kansalaisten kokemusten on oltava yhtäpitäviä, muuten hallitsija hallitsee epäoikeudenmukaisesti ja voidaan syrjäyttää), zhōng (lojaalisuus), xiào (rakkaus vanhempia kohtaan), ja lǐ (rituaali).

Uuskungfutselaisuus

Vaikka kungfutselaisuus menettikin suosiota taolaisuudelle ja buddhalaisuudelle, uuskungfutselaisuus yhdisti kiinalaisen ajattelun eri osia metafyysiseksi filosofiaksi. Sen käsitteisiin kuuluvat li (prinsiippiin, ikään kuin Platon ideat), qi (vitaalinen tai materiaalinen voima), taiji (Suuri Ultimaatti), ja xin (mieli).

Taolaisuus

Taoilaisuus on filosofia ja uskonto, jonka sanotaan perustuvan Laotsen teokseen Tao Te Chingn ja osittain Chuang Tzu nimiin laitettuun teokseen Zhuangzi. Tao (道) merkitsee kirjaimellisesti 'tietä' tai 'polkua'. Kaikki merkittävät kiinalaiset filosofiat ovat tutkineet moraalisen elämän oikeaa polkua, mutta taolaisuudessa se saa kaikkein abstraktimman merkityksensä. Tao saa aikaan sopusoinnun, joka ei kuitenkaan ole vakaa tila, vaan alati Jinin ja Jangin vuorovaikutuksessa muuttuva tila.

Vaikka taolaisuus onkin kungfutselaisuuden kilpailija moraalisten opetusten lähteenä, vastakkainasettelua kuvaa kiinalainen sanonta 'harjoita kungfutselaisuutta ulkopuolella, taolaisuutta sisäpuolella'.

Legalismi

Legalismi on pragmaattinen poliittinen filosofia, jonka on muotoillut Han Fein. Legalismi oli Qin-dynastia valtionfilosofia. Sitä syytettiin totalitarismin synnyttämisestä, ja siksi se menetti suosiotaan.

Legalismin mukaan hallitsijan tulisi hallitessaan muistaa seuraavat kolme asiaa:

1. Fa (法 fǎ): laki tai periaate.
2. Shu (術 shù): menetelmä, taktiikka, taide tai valtiomiehentaito.
3. Shi (勢 shì): legitimiteetti, voima tai karisma.

Buddhalaisuus

Sakyamunin Buddha, Zhang Shengwen, 1173

Buddhalaisuus on uskonto ja käytännöllinen filosofia, joka keskittyy Intiassa 500-luvulla eaa. eläneen Gautama Buddhan opetuksiin. Yleisenä terminä Buddha tarkoittaa henkilöä, joka on löytänyt todellisuuden todellisen luonteen.

Vaikka buddhalaisuus syntyikin Intiassa, sillä on ollut suurin vaikutus Kiinassa. Koska kiinalainen perinne keskittyy etiikkaan metafysiikan sijasta, buddhalaisen filosofian sisällä on kehittynyt erilaisia koulukuntia, jotka eroavat alkuperäisistä intialaisista koulukunnista. Merkittävimpiä näistä ovat Sanlun, Tiantai, Huayan ja Chán (eli Zen). Ne käsittelevät mm. korkeampaa tietoisuutta, totuuden tasoja, todellisuuden mahdollista perimmäistä tyhjyyttä, sekä valaistumisen saavuttamista.

Mohismi

Mozin perustama mohismi kannatti universaalia rakkautta, jonka tavoitteena oli molemminpuolinen hyöty. Kaikkien tulee rakastaa toisiaan samalla tavalla, tasapuolisesti ja puolueettomasti, jotta konfliktit ja sodat vältettäisiin. Mozi vastusti kungfutselaisia rituaaleja ja kannatti sen sijaan käytännöllistä selviytymistä maanviljelyn, linnoittautumisen ja valtiomiehentaidon avulla. Perinteet ovat ristiriitaisia, ja tarvitaan perinteen ulkopuolista opastusta sen selvittämiseen, mikä osa perinteestä on hyväksyttävää. Moraalisen oppaan tulee tämän vuoksi tukea ja rohkaista sosiaalista käyttäytymistä, joka maksimoi yleisen hyödyn. Mohismia voikin verrata utilitarismiin.

Loogikot

Loogikot eli Nimien koulukunta keskittyi logiikkaan, paradokseihin, nimiin ja aktuaalisuuteen. Loogikko Hui Shi oli Chuang Tzun haastaja, ja argumentoi taolaisuutta vastaan hyväntahtoiseen ja humoristiseen tyyliin. Toinen loogikko, Gongsun Long, esitti kuuluisan valkoinen hevonen ei ole hevonen -dialogin tai -paradoksin. Koulukunta ei menestynyt, koska kiinalaiset eivät pitäneet sofistiikkaaa ja dialektiikka käytännöllisenä.

Kiinalaisia filosofeja

• Kungfutse, kiinalaisen filosofian suuri mestari
  • Meng Zi, Kungfutsen seuraaja, lähempänä idealismia
  • Xun Zi, Kungfutsen seuraaja, lähempänä realismia
  • Zhu Xi, uuskungfutselaisuuden perustaja
  • Wang Yangming, xinxuen eli 'mielentilan' puolestapuhuja
• Laotse, taolaisen koulukunnan johtaja
  • Chuang Tzu, jonka sanotaan kirjoittaneen teos ''Chuang Tzu'
  • Liezi, jonka sanotaan kirjoittaneen teos Liezi
• Mozi, mohismin perustaja
• Han Fei, legalismin teoreetikko
• Lin-chi, suuri zen-buddhalainen ajattelija ja opettaja

Viitteet

Katso myös

• I Ching
• Itämainen filosofia

Aiheesta muualla

• Chinese Philosophical Etext Archive
• Chinese Text Project – kiinalaisia filosofisia kirjoituksia

• Stanford Encyclopedia of Philosophy: Comparative Philosophy: Chinese and Western