Ennen soolouraa
Alkujaan King (Kim Bendix Petersen) oli kitaristina
cover-kappaleita soittaneessa yhtyeessä nimeltä Brainstorm, josta hän siirtyi vuonna 1978 Black Rose-bändiin vokalistiksi. Vuonna 1980 King liittyi Brats-nimiseen punkkia soittaneeseen yhtyeeseen, josta pienten vaiheiden jälkeen muodostui Mercyful Fate. Mercyful Fate ehti niittää mainetta hevimetallin areenoilla neljä vuotta, jonka jälkeen yhtye hajosi Kingin ja kitaristi Hank Shermannin väliseen ratkaisemattomaan konfliktiin koskien yhtyeen musiikillista ja imagollista linjaa. Välirikko johti Kingin soolouralle ja Shermannin perustamaan oman yhtyeensä Faten.
King Diamond -yhtye
King Diamondin oma bändi, joka kantaa kokonaisuudessaan perustajansa nimeä, vastaa musiikiltaan perinteistä heavy metalia, pienillä
progressiivisen metallin ja thrash metalejalin vaikutteilla. King on panostanut lyriikoihin ja tämä näkyy hänen soolotuotantonsa albumeissa, jotka kaikki, Fatal Portrait ja Spider's Lullabye albumeita lukuun ottamatta ovat teemalevyjä eli
konseptialbum sisältäen oman yhtenäisen tarinansa per levy. Kirjoittamiensa sanoitusten puolesta häntä voi verrata (ja on verrattukin) tyylillisesti 'puolikaimaansa', kauhukirjailija Stephen Kingiin.
Kingin soolouran huipentumiksi nousivat hänen toinen levynsä, Abigail, ja sitä seuranneet 'Them' ja 'Themin' tarinaa jatkanut Conspiracy, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän sekä arvostelu- että myyntimenestyksiä. Huolimatta suosiostaan King joutui vaikeuksiin julkaisuyhtiönsä Roadrunner Recordsin kanssa, joka yllättäen menetti kiinnostustaan kauhumetallin suurmiestä kohtaan - syyksi on mainittu muun muassa grungeinn nousu, joka aiheutti hetkellisen taantumisen Kingin edustamalle perinteiselle metallimusiikille. 1990-luvun alussa julkaistu albumi The Eye jatkoi Kingin vanhoilla linjoilla, mutta sen menestys kärsi levy-yhtiön haluttomuudesta promotoida julkaisua, mikä taas esti yhtyettä järjestämästä kiertuetta levyn julkaisun jälkeen. Levy-yhtiön tempauksesta suivaantuneena King sysäsi markkinoille ensimmäisen livelevynsä In Concert 1987 - Abigail vain saadakseen yhtiön kanssa sovitun julkaisukiintiön täyteen ja voidakseen erota sen palveluksesta. Vuonna 1992, julkaistuaan vielä kokoelmat A Dangerous Meeting (sisältäen 16 King Diamond ja Mercyful Fate -klassikkokappaletta) ja Return of the Vampire (sisältäen Mercyful Faten vanhat demonauhoitukset vuosilta 1981-1982), Roadrunner Records vapautti Kingin ohjaksistaan, ja tämä allekirjoitti uuden sopimuksen Metal Blade Records kanssa.
Uuden sopimuksen aikoihin myös Mercyful Fate heräsi uudelleen henkiin, kun sen vanhat jäsenet King mukaan lukien herättelivät ajatuksia yhteistyöstä. Näin ollen Mercyful Fate palasi vielä kertaalleen yhteen ja yhtye äänitti vuonna 1993 albumin In the Shadows, jota seurasivat vuoden 1994 Time, vuoden 1996 Into the Unknown, vuoden 1998 Dead Again ja vuoden 1999 9. Huolimatta Mercyful Faten uudesta tulemisesta King ei koskaan hylännyt soolouraansa, ja jatkoi uusien levyjen julkaisua (mm. Graveyard ja Voodoo). Mercyful Fate ajautui telakalle 9-albumin julkaisun jälkeen, joten King keskittyi omaan bändiinsä, ja pisti markkinoille vuonna 2000 yhdeksännen täyspitkän levynsä, House of Godin. Kaksi vuotta myöhemmin King sai päätökseen Abigail II: the Revengen, joka oli jatkotarina vuoden 1987 menestyksekkäälle Abigailille. Kuulijakuntaa jakannutta levyä ei seurannut kiertue: internet-piratismi ja poltetut levyt rokottivat tuolloin musiikkiteollisuuden varoja niin tehokkaasti, ettei Kinginkään levy-yhtiöllä ollut varaa promootiokiertueen järjestämiseen. King käytti ajan hyödykseen ja aloitti uuden tarinan kirjoittamisen, inspiraationaan Budapestin kaupungissa näkemänsä nukkeshow. Tästä tarinasta muotoutui Kingin yhdestoista studioalbumi, The Puppet Master, jota varten tehtiin myös puolen tunnin DVD-levy ja järjestettiin kiertue.
Uusin levy 'Give Me Your Soul... Please' julkaistiin kesäkuussa 2007.
Satanismi
King Diamond on yksi
Saatanan kirkon kuuluisimmista jäsenistä ja hän oli hyvissä väleissä kirkon perustaneen satanistin
Anton Szandor LaVey kanssa. Vaikka King on tunnettu kristinuskoa vastaan hyökkäilevistä sanoituksistaan ja kristittyjä arvostelevista mielipiteistään, hänellä ei todellisuudessa ole mitään kristittyjä vastaan (keskustelu lehdestä MegaMetal Kerrang! #1). Huomattavaa on myös, että aiemmin Mercyful Fatessa sekä musiikissa että esiintymisessä vahvasti esillä olleet
okkultismi ja
saatananpalvonta muuttuivat Kingin omassa yhtyeessä lähemmäksi yliluonnollisia kauhuelokuvateemoja.
Uskonto (=
kristinusko) oli kuitenkin yhä vahvasti mukana monissa hänen kirjoittamissaan tarinoissa, ja nimenomaan negatiivisessa mielessä.
King Diamond -yhtyeen nykyiset jäsenet
- King Diamond - laulu ja kosketinsoittimet (mm. cembalo ja syntetisaattori), alkaen vuodesta 1985
- Andy La Rocque - kitara ja kosketinsoittimet, alkaen vuodesta 1985
- Hal Patino - basso, vuodet 1987-1989 ja uudelleen vuodesta 2000
- Mike Wead - kitara, vuodet 1990-1997 ja uudelleen vuodesta 2000
- Matt Thompson - rummut, alkaen vuodesta 2000
Diskografia
Studioalbumit
Singlet
EP:t
Livelevyt
Kokoelmat
Lähteet
- Viralliset kotisivut - Biografia
- Remasteroitujen King Diamond -levyjen kansilehtien historiikit (levyt Abigail, 'Them', The Eye)
- Remasteroitujen Mercyful Fate -levyjen kansilehtien historiikit (levyt Melissa, Don't break the Oath!)
Aiheesta muualla
King Diamond
