Kirje heprealaisille

Kirje heprealaisille eli Heprealaiskirje on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut joku apostoleista tai heidän läheisistään juutalaisuudesta kääntyneille kristityille Jerusalemissa ja Syyriassa.

Historia

Kirjeen kirjoittajaa ei tunneta. Sitä pidettiin aiemmin apostoli Paavalin kirjoittamana. Kuitenkin jo varhain tiedostettiin, että kirjeen hyvin taidokas ja puhdas kreikka poikkeaa hyvin paljon Paavalin kirjeissä käytetystä kielestä. Tämän totesi Eusebiuksen mukaan muun muassa Klemens Aleksandrialainen, sekä Origenes.

Kirje itse ei osoita kirjoittajaksi ketään nimeltä mainittua henkilöä, päinvastoin kuin Paavalin kirjeissä. Samoin vaikka monet kirjeessä esitetyt ajatukset ovat hyvin ominaisia Paavalille, sen kirjoitustyyli on kuitenkin hyvin erilainen. Se ei esimerkiksi ala Paavalille tyypillisellä johdannolla. Kirje ei millään tavalla yritä itse esittää, että se olisi jotenkin tarkoitettu Paavalin kirjoittamaksi.

Kirjeen todellisesta kirjoittajasta on ollut useita erilaisia mielipiteitä. Kirjeen kirjoittajiksi on arvioitu muun muassa Barnabasta, Apollosta, Luukasta, Siilasta, Klemens Roomalaistalaistalaista sekä jotain tuntematonta aleksandria kristittyä. Kaksi ensin mainittua ovat vahvimmat kandidaatit. Muun muassa Tertullianus antoi kirjeelle nimen Barnabae titulus ad Hebraeos. Luther puolestaan esitti ensimmäisenä Apollosta.

Edelleenkään kirjoittajasta ei ole olemassa mitään vahvaa konsensusta. Se on kuitenkin aina hyväksytty osaksi Uuden testamentin kaanonia. Kirjeen kirjoitusajankohdaksi on arvioitu aikaa pian Paavalin kirjeiden kirjoittamisen ja kokoamisen jälkeen, eli noin vuonna 95.

Sisältö

Eri puolilla Rooman valtakuntaa oli hyvin paljon juutalaisuudesta kääntyneitä kristittyjä, mutta Heprealaiskirjeen kohteena olevat 'heprealaiset' kristityt ovat niitä juutalais-kristittyjä, jotka asuivat Jerusalemissa ja Syyriassa. He olivat yhden 'seurakunnan tukipylvään', Jaakobin, seuraajia. Kirje osoittaa heille varoituksen: Älkää sortuko takaisin Mooseksen lain alle.

Kirje koostuu kahdesta osasta, opillisesta osasta (1 - 10:18) ja käytännöllisestä osasta (10:19 - 13). Kirjoittajan tavoitteena oli osoittaa uusi tulkinta Mooseksen lain merkityksestä ja lopullisesta tarkoituksesta. Hän halusi osoittaa, että laki on tarkoitettu symboliseksi ja ikään kuin väliaikaiseksi. Hän selittää, että leeviläinen pappeus oli vain esikuva Jeesuksen tehtävälle, ja että laissa määrätyt uhrit olivat esikuvia ristiinnaulitsemiselle. Evankeliumin tehtävänä ei ollut muuttaa lakia, vaan peittää ja syrjäyttää se. Tarkoituksena oli vastustaa niitä juutalais-kristittyjä, jotka halusivat sotkea juutalaisia tapoja ja lakeja kristinuskoon, vaikka sinällään hyväksyivätkin Jeesuksen messiaaksi. Kaiken kaikkiaan kirje toistaa Paavalin moneen kertaan kirjeissään esittämän näkemyksen, jonka mukaan uusi liitto oli korvannut vanhan.

Kirjeessä on hyvin paljon viittauksia Vanhaan testamenttiin, erityisesti Septuagintaeseenssa esiintyvässä muodossa, sekä kaikkiin muihin paitsi kahteen Paavalin kirjeistä. Sitä on pidetty eräänlaisenä täydennysosana Roomalaiskirje ja Galatalaiskirjeeseen, sekä kommentaariona Kolmanteen Mooseksen kirjaan ja juutalaisen lain määräämään temppelipalvelukseen yleensä. Koska kirjeessä viitataan usein temppelipalvelukseen nykyisessä aikamuodossa, kirjettä on ajateltu myös kirjoitetuksi ennen Jerusalemin tuhoamista vuonna 70, mutta todisteet eivät riitä tällaisen johtopäätöksen tekemiseen.

Aiheesta muualla

• Raamattu.uskonkirjat.net: Kirje heprealaisille
• SLEY:n raamattuluennot: Kirje heprealaisille
• Radioraamattukoulu: Kirje heprealaisille
• Olavi Peltola: Kirje heprealaisille
• Finbible Kirje hebrealaisille 1933, 1776 ja 1642)