Historia
Alkutaipale: Wicked Lester ja vuodet 1970–1973
Paul Stanley (oik. Stanley Eisen, s.
20. tammikuuta 1952,
New York City,
Yhdysvallat) ja
Gene Simmons (oik. Chaim Witz, s.
25. elokuuta 1949,
Haifa,
Israel) tapasivat toisensa ensimmäisen kerran
1960-luvun lopulla. Stanley soitti perustamassaan Uncle Joe -nimisessä yhtyeessä ja hän tutustui Simmonsiin Uncle Joen uuden soolokitaristin, Stephen Coronelin yhteyksien kautta. Coronel oli soittanut aiemmin myös Simmonsin yhtyeessä. Stanleyn ja Simmonsin ensimmäisen kohtaamisen perusteella ei olisi uskonut, että samainen kaksikko perustaa muutamaa vuotta myöhemmin yhden maailman suosituimmista bändeistä: ensitapaaminen oli täynnä molemminpuoleista halveksuntaa, joka johtui pääosin Simmonsin ylimielisyydestä. Paul Stanley ei voinut sietää itsekeskeistä Simmonsia ja kaksikon tiet näyttivät erkanevan jo heti ensitapaamisen jälkeen. Simmons tarvitsi kuitenkin omaan Rainbow-nimiseen yhtyeeseensä rytmikitaristia ja niinpä yhtyeen soolokitaristiksi takaisin palannut Stephen Coronel ehdotti Simmonsille, että nämä pyytäisivät Stanleyä mukaan Rainbow'hun. Tämä sopi Gene Simmonsille ja pian Paul Stanley soittikin yhtyeessä Simmonsin, Coronelin, Brooke Ostranderin ja Tony Zarrellan kanssa.
[KISS – Maskin takaa]
Vuonna 1972 yhtyeen nimeksi vaihdettiin Wicked Lester. Jäsenet pysyivät kuitenkin samoina kuin Rainbow´ssakin. Wicked Lesterin tie oli kuitenkin kivikkoinen: kysyntää ei ollut muutamaa klubiesiintymistä lukuun ottamatta ja yhtyeen jäsenten rahatilanne oli varsin heikko. Wicked Lester otti riskin ja päätti levyttää omakustanteisen debyyttialbuminsa. Levytetty materiaali ei saanut kehuja ja jopa yhtye itse piti materiaalia hirveänä. Levy-yhtiö Epic Records hyllytti Wicked Lesterin äänittämän albumin, eikä sitä julkaistu koskaan sellaisenaan. [KISS – Maskin takaa]
Wicked Lesterin ura junnasi paikoillaan ja Stanley ja Simmons tulivat pisteeseen, jossa oli tehtävä pikaisia muutoksia. Yhtye ei ollut tyyliltään yhtenäinen ja Stanleyn mukaan Wicked Lester 'ei näyttänyt bändiltä'. Lopulta Simmons ja Stanley erottivat Wicked Lesterin muut jäsenet ja päättivät perustaa uuden, täysin erilaisen yhtyeen.[KISS – Maskin takaa]
Simmons löysi Rolling Stone -lehdestä ilmoituksen, jossa rumpali Peter Criss (oik. Peter George John Criscuola, s. 20. joulukuuta 1945, New York City, Yhdysvallat) ilmoitti lyhyesti: 'Rumpali, 11-vuotinen kokemus, suostuu ihan mihin vain'. Criss, Simmons ja Stanley muodostivat siten vielä nimettömän trion. Tammikuussa vuonna 1973 mukaan liittyi koesoittojen kautta pestinsä saanut soolokitaristi Paul 'Ace' Frehley; (s. 27. huhtikuuta 1951, New York City, Yhdysvallat). Samana vuonna Wicked Lester muutti nimensä Kissiksi. Kissin nimen on väitetty tarkoittavan sanoja 'Knights (tai kids/kings) in Satan's Service', eli ritarit Saatanan palveluksessa. Yhtye kuitenkin itse kiistää tämän. [KISS – Maskin takaa]
Kiss syntyy: 1974–1975
Kissin ensimmäinen esiintyminen oli vuonna
1973. Ensimmäinen albumi
Kiss (
1974) julkaistiin
8. helmikuuta. Albumi ei menestynyt hyvin (debytoi USA:n Top100-listalla sijalla 87), mutta siitä nousi Kiss-klassikoiksi kappaleet '
Strutter', 'Nothin' To Lose', 'Firehouse', '
Cold Gin', '
Deuce', '
100,000 Years' ja 'Black Diamond'. Kiss kasvatti hitaasti mainetta live-esiintyjänä, mutta pienten klubiesiintymisten ja lämmittely-yhtyeenä toimimisen lomassa manageri
Bill Aucoin päätti, että yhtyeen on saatava levytettyä lisää materiaalia.
Hotter Than Hell oli Kissin toinen albumi, joka julkaistiin vain kahdeksan kuukautta debyyttilevytyksen jälkeen
22. lokakuuta 1974.
Hotter Than Hell myi vielä verrattain heikosti ja ilman listasijoituksia, mutta erityisesti raidat 'Hotter Than Hell', 'Parasite', 'Got to Choose' ja 'Let Me Go, Rock 'n' Roll' päätyivät konserttien vakiokappaleiksi.
[KISS – Maskin takaa]
Dressed to Kill (1975in) oli kolmas Kiss-albumi ja se menestyikin paremmin kuin edelliset, saavuttaen sijan #32 Billboard listoilla. Albumi ei kuitenkaan päässyt kultarajan yli vielä julkaisuvuonnaan, vaan vasta vuonna 1977.
Dressed to Killiltä nousi myös Kissin ensimmäinen tunnuskappale 'Rock And Roll All Nite',
jonka he soittavat aina konserttiensa viimeisenä kappaleena. [KISS – Maskin takaa]
Vaikka Kissin maine energisenä lava-aktina kasvoikin monien lyhyiden kiertueiden myötä, yhtyeen levymyynti oli hyvin heikkoa. Kissin olemassaolo oli kirjaimellisesti yhtyeen managerin Bill Aucoinin luottokortin varassa, mutta silti vuonna 1975 Casablanca Recordsin Neil Bogart päätti ottaa riskin: Kiss levytti ensimmäisen konserttitaltiointinsa, Alive:n.[KISS – Maskin takaa]
Suosion huipulla: 1976–1977
.]]
Levy-yhtiön riski kannatti ja vuonna
1976 Kiss sai ensimmäisen platinalevynsä live-albumista
Alive!n. Albumin myötä yhtyeen suosio kasvoi räjähdysmäisesti. Kissistä tuli yksi ajan suosituimmista, ellei jopa suosituin rock-yhtye. Muun muassa musiikkilehti
Rolling Stone äänestyksessä
1977 parhaasta rock-yhtyeestä Kiss sai eniten ääniä ja Peter Crissin laulama kappale 'Beth' voitti arvostetun 'People's Choice Award' palkinnon. Vuoteen
2007 mennessä
Alive on myynyt pelkästään Yhdysvalloissa nelinkertaisesti platinaa (yli 4 miljoonaa kappaletta), vuoden
1976 Destroyer kolminkertaista platinaa (yli 3 miljoonaa) ja
Rock and Roll Over tuplaplatinaa (yli 2 miljoonaa). Vuonna 1976 julkaistiin myös albumit Kiss,
Hotter Than Hell ja
Dressed to Kill sisältävä kokoelma
The Originals. Myös ennen vuotta 1976 julkaistujen albumien myynti kasvoi moninkertaisesti ja Kiss soitti loppuunmyydyissä konserttisaleissa, urheiluhalleissa ja stadioneilla.
[KISS – Maskin takaa]
Kiss vieraili 1977 ensimmäistä kertaa Japanissa. Alussa ilmeni kuitenkin hankaluuksia, sillä japanilaiset tullivirkailijat eivät olleet päästää yhtyeen jäseniä maahan, koska meikit päällä heitä ei tunnistanut passikuvista. Kissin tulosta kohistiin jo viikkoja ennen yhtyeen vierailua ja Japanin kiertue osoittautui jättimenestykseksi. Yhtyeen jäsenten kuvailtiin olevan supersankarien asemassa Japanissa. Kiss soitti viidessä loppuunmyydyssä konsertissa Budokaninissa vuonna 1977, joka rikkoi The Beatles aiemman ennätyksen, neljä loppuunmyytyä konserttia. Kissin kerrotaankin yhä olevan Japanissa jopa Beatlesia suositumpi yhtye, joka on todella merkittävä saavutus.[KISS – Maskin takaa]
Vuonna 1977 julkaistiin myös studioalbumi Love Gun, joka jo ilmestyessään ylitti platinalevymyynnin rajan. Love Gun oli yhtyeen raskassointuisin 70-luvun tuotos ja samalla myös vastaus kriitikoiden arvosteluun siitä, että Kiss olisi muuttunut Destroyerin myötä liian kiltiksi. Paul Stanley on kertonut, että albumeilla Rock and Roll Over ja Love Gun haluttiin osoittaa Kissin olevan heavy metal -yhtye, eikä kiltiksi muuttunut pop-yhtye niin kuin kriitikot antoivat ymmärtää. [KISS – Maskin takaa]
Love Gunin jälkeen samana vuonna julkaistiin Kissin toinen livealbumi Alive II. Kiss aloitti toden teolla myös oheismateriaalin myynnin ja markkinoinnin: erilaisia Kiss-logolla varustettuja tuotteita oli markkinoilla satoja, jopa tuhansia. Kissistä oli tullut 1970-luvun lopun ilmiö. Kissin aiheuttama massahysteria kohosi jopa niin valtaisaksi, ettei yhtyeen manageri Bill Aucoin enää päästänyt yhtyettä televisioesiintymisiin, koska Aucoinin mukaan Kiss oli liian suuri ollakseen televisiossa. Aucoinin mielestä harvat julkiset haastattelut lisäsivät yhtyeeseen ja sen jäsenten salattuihin henkilöllisyyksiin liitettyä mystiikkaa.[KISS – Maskin takaa]
Discoaikakauden vaikutukset ja paluu raskaaseen rockiin: 1978–1982
Vuonna
1978 yhtyeen jäsenten välillä alkoi syntyä riitoja. Asiaan vaikutti olennaisesti se, että Peter Criss oli alkanut käyttää huumeita. Samana vuonna Kiss päätti kokeilla rajojaan uudella aluevaltauksella elokuvarintamalla, minkä tuloksena syntyi elokuva
Kiss Meets the Phantom of the Park. Vauhdikkaana toimintaelokuvana markkinoitu tuotos sai murskatuomion kriitikoilta ja teki mahalaskun teatterilevityksessä.
[KISS – Maskin takaa]
Myöhemmin vuonna 1978 Kissin jäsenet päättivät, että kukin levyttäisi oman sooloalbuminsa, jolloin julkaistiin myös kokoelma Double Platinum ja The Originalsin jatko-osa The Originals II, joka sisälsi albumit Destroyer, Rock and Roll Over ja Love Gun. Neljä sooloalbumia myivät suunnilleen saman verran yhteensä kuin Love Gun yksinään. Ace Frehleyn sooloalbumin myyntiluvut olivat nelikon parhaat ja singlenäkin julkaistu raita 'New York Groove' otettiin myös osaksi Kiss-konserttien settilistaa. Sooloalbumien heikko myynti ja arvostelujen negatiivisuus olivat viimeiset vastoinkäymiset ennen jäsenten jo tulehtuneiden välien täydellistä jäätymistä. Yhtyeen jäsenet alkoivat kilpailla soololalbumien myötä suosiosta, eikä yhteistyöstä tullut enää mitään. Riitely näkyi jo seuraavalla, vuonna 1979 ilmestyneellä Dynasty-albumilla, jolla Peter Criss soitti rumpuja enää yhdessä kappaleessa ('Dirty Livin''). Muut rumpuraidat albumille soitti studiorumpali Anton Fig.[KISS – Maskin takaa]
Dynastylta suurimmaksi hitiksi nousi varsin diskovivahteinen kappale 'I Was Made For Lovin' You', joka on edelleen yhtyeen suosituimpia kappaleita. Ironista kappaleen suosiossa oli sen erilaisuus: muut albumin kappaleet eivät olleet läheskään niin diskokelpoisia, vaan lähinnä kevyttä rockia. Dynasty sisälsi myös Rolling Stonesin cover-biisin '2000 Man', jonka lauloi Ace Frehley, Frehley lauloi myös kahdella muulla kappaleella. Vaikka Dynasty-albumi poikkesi edeltäjistään melko radikaalisti, albumin myynti ylitti Yhdysvalloissa vielä vuoden 1979 loppuun mennessä platinalevyrajan. [KISS – Maskin takaa][Tarkistettu 28.12.2006: RIAA.com, http://www.riaa.com/gp/database/default.asp, ]
hakusanoilla 'Kiss' ja 'Dynasty'
Vuoden 1980 Unmasked-albumi jatkoi lähes siitä mihin Dynastylla vuotta aiemmin jäätiin. Musiikillnen linja oli pehmentynyt popahtavaksi rockiksi. Unmasked poiki taas kerran kultalevyn, sekä varsinkin Australiassa ja Japanissa suositun kestohitin 'Shandi'. 'Talk to Me' -kappale nousi Euroopassa lähes hitiksi, mutta 'Shandi' jäi lopulta ainoaksi albumin kappaleeksi, joka soi pitkään radioissa. Unmasked oli yhtyeelle muutenkin muutosten aikaa. Kun Peter Criss lopulta päätti erota ensimmäisen kerran yhtyeestä, Unmasked-albumilla rumpalina toimi jälleen Anton Fig. [KISS – Maskin takaa]
Vuonna 1980 Kiss oli virallisesti vailla rumpalia, kun Anton Fig kieltäytyi Gene Simmonsin ja Paul Stanleyn tarjouksesta oman yhtyeensä kiireiden vuoksi. Stanley ja Simmons järjestivät julkisen haun ja kymmeniä koesoittotilaisuuksia, joista Crissin tilalle lopulta seulottiin rumpaliksi aiemmin tuntematon muusikko Eric Carr (oikealta nimeltään Paul Caravello). Carrin lavahahmo ja meikki muistutti Crissin tapaan kissaeläintä, joka nimettiin Ketuksi (The Fox). Eric Carr soitti rumpuja jo Unmasked-kiertueella.[KISS – Maskin takaa]
Varsinaisen aallonpohjan Kiss koki kuitenkin vasta seuraavana vuonna uuden albumin myötä. Music from The Elder vuodelta 1981 oli kokeellinen konseptialbumi ja yritys profiloida yhtyeen jäsenet uskottavina muusikoina ja lauluntekijöinä. Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton: kriitikot olivat arvioissaan yleensä positiivisia, mutta yhtyeen fanit vieroksuivat erikoisia sovituksia, instrumentteja ja kappaleita, jotka eivät kuulostaneet tyypilliseltä Kiss-materiaalilta. Tähän päivään mennessä Music from 'The Elder' on lisäksi ainoa Kiss-albumi, joka ei ole ylittänyt kulta- tai platinalevyrajaa Yhdysvalloissa. Kissin ura oli sortumassa kuin korttitalo.[KISS – Maskin takaa]
Vuonna 1982 yhtyeen henkilökemiat ajautuivat taas umpisolmuun. Ace Frehley oli Peter Crissin lähdettyä jäänyt yhtyeessä 'yksin', kun Simmons ja Stanley olivat ottaneet Kissin lopullisesti omaan haltuunsa. Eric Carr ei uutena tulokkaana voinut asettua Frehleyn puolelle ja siksi Ace jäi täysin päätösten teon ulkopuolelle. Asemaansa täysin turhautunut Frehley halusi lopulta erota Kissistä. Seuraavalla albumilla, Killersillä, Frehley vielä soitti muutamalla raidalla, mutta pääosin albumin soolokitaristina toimi Kissin aiemminkin, Alive II:lla, käyttämä studiomuusikko Bob Kulick. Yhtye halusi jo seuraavalle albumilleen kitaristin, joka auttaisi kääntämään Kissin suosion uuteen nousuun. Uudeksi kitaristiksi löytyi lopulta Vinnie Vincentl (oikealta nimeltään Vincent Cusano), jonka lavahahmoksi tuli 'The Warrior (Sotilas)'. Vincentin lavameikkiä koristi egyptiäinen ankh-symboli otsassa. Voimasointuinja ja metalliriffejä viljelevänä säveltäjänä Vinnie Vincent toi ryhtiä yhtyeeseen ja Kiss julkaisi raskaimman albuminsa sitten vuoden 1977 Love Gunin: Creatures of the Night, jonka suurimmaksi hitiksi nousi singlenäkin julkaistu I Love It Loud. Albumia seuranneella kiertueella oli kuitenkin selvää, että suurin yleisö oli jo valmis hylkäämään yhtyeen vuosien 1979-1981 disco- ja pop-vaikutteisten harha-askelten ja epäonnistuneen Elder-kokeilun jälkeen.[KISS – Maskin takaa]
Kiss luopuu maskeista
Kissin suosio oli jo 1980-luvulle tultaessa laskussa ja yhtyeen 70-luvun menestys oli enää kaukainen muisto. Kissin oli tehtävä joitain radikaaleja muutoksia ja yrittää siten saada suosio nousemaan. Yhtye soitti maskit päällä viimeiset konserttinsa
Creatures of the Night -kiertueella Rio de Janeirossa
Maracanã-stadionilla kesäkuussa
1983.
[KISS – Maskin takaa]
Ensimmäinen ja näkyvin muutos koettiin Etelä-Amerikan kiertueen jälkeen syksyllä 1983. Kissin uuden Lick It Up -albumin myötä yhtyeen jäsenet esiintyivät ensimmäistä kertaa ilman maskia suorassa MTV:n lähetyksessä 18. syyskuuta 1983. Samassa ohjelmassa sai maailmanensi-iltansa kappaleen Lick It Up video. Päätös naamioiden riisumisesta järkytti monia faneja, joille Kiss oli muodostunut elämää suuremmaksi ilmiöksi ja intohimon kohteeksi. Kärkkäimmin maskien riisumista vastusti yhtyeen manageri Bill Aucoin. Hänellekään maskien poistaminen ei tullut kovin suurena yllätyksenä, sillä asiasta oli ollut puhetta jo aiemmin, muun muassa Unmasked-albumin julkaisun aikoihin. [KISS – Maskin takaa]
Naamioiden poisjättäminen oli yhtyeeltä kieltämättä rohkea mutta myös välttämätön ratkaisu. Jo maskikaudella median kiinnostus siviili-Kissiä kohtaan oli noussut jo niin valtavaksi, että yhtyeen jäsenten täytyi ajoittain jopa vältellä julkisuutta pitääkseen yksityisyytensä salassa. Varsinkin Euroopassa ns. 'keltainen lehdistö' kärkkyi yhtyettä ja ruotsalaisissa lehdissä julkaistiin kuvia Kissistä ilman maskeja. Lisäksi rasvavärimaskien käytöstä olisi ennen pitkää saattanut aiheutua iho-ongelmia.[KISS – Maskin takaa]
Hair metal -vuodet: 1983-1989
Vuonna
1984 Kiss oli taas harmillisessa tilanteessa. Yhtye joutui jälleen etsimään uuden kitaristin, sillä
Vinnie Vincent erotettiin yhtyeestä henkilökohtaisista syistä. Tilalle valittiin Mark Norton, taiteilijanimeltään
Mark St. John, joka oli toiminut aikaisemmin soitonopettajana. Mark St. John pääsi mukaan jo seuraavalle albumille, joka oli
Animalize. Pesti ei kuitenkaan kestänyt
Animalize-albumia kauemmin, sillä St. John kärsi reumatismistä, eikä siksi pystynyt enää soittamaan pitkillä kiertueilla. Hänen tilalleen valittiin jälleen uusi kitaristi, aiemmin Kissin kanssa yhteistyötä tehneen
Bob Kulickin veli,
Bruce Kulick. Kulick tuli hyvin toimeen muiden Kiss-soittajien kanssa ja uusi kokoonpano kestikin yhdessä yli 7 vuotta, pisimpään sitten yhtyeen
1970-luvun alkuperäiskokoonpanon.
[KISS – Maskin takaa]
Glam metal -yhtyeiden esiinmarssi pakotti Kissin siirtymään musiikillisesti niiden valtavirtaan ja albumit Animalize (1984), Asylum (1985), Crazy Nights (1987) sekä Hot in the Shade (1989) edustivatkin enemmän aikakautensa musiikkityylejä kuin perinteistä Kissiä. Albumit myivät kuitenkin kohtuullisen hyvin, vaikka moninkertaisen platinalevymyynnin aikakausi olikin jo ohi. Silti Kiss oli erittäin suosittu Amerikassa hittien kuten 'I Love It Loud', 'Lick It Up', 'Heaven's On Fire', 'Tears Are Falling', 'Crazy Crazy Nights' ja 'Forever' ansiosta. [KISS – Maskin takaa]
Albumista Crazy Nights tuli suuri menestys Euroopassa, se nousi albumilistoilla kahdenkymmenen myydyimmän joukkoon ainakin viidessä maassa ja kolmenkymmenen myydyimmän joukkoon kahdeksassa maassa. Albumin paras sijoitus oli brittilistoilla sijalla 4. Albumin suuren menestyksen ansiosta Euroopassa singlejulkaisu 'Crazy Crazy Nights' menestyi myös, muun muassa se pääsi Norjassa sijalle 7 ja Isossa-Britanniassa sijalle 4.[KISS – Maskin takaa]
Singlelistoilla 'Forever' oli Kissin suurin menestys sitten singlen 'I Was Made for Lovin' You', nousten Billboardin listalla sijalle 7. Albumit Lick It Up, Animalize, Asylum ja Crazy Nights ylsivät lopulta platinalevyn arvoiseen myyntiin.[KISS – Maskin takaa]
Synkkä 1990-luku: 1991-1995
Vuonna
1991 yhtyettä kohtasi tragedia: rumpali Eric Carr sairastui harvinaiseen
sydänsyöpännän. Yhtye oli juuri aloittamassa tulevan albuminsa Revenge äänityksiä. Pian Carrin diagnoosin jälkeen selvisi, että rumpalin terveydentila ei kestäisi enää nauhoitusten aiheuttamaa rasitusta. Yhtye joutui vaikean tilanteen eteen. Kiss tarvitsi uuden albumin nopeasti markkinoille ja jonkun piti soittaa rumpuja, sillä Carr ei siihen enää kyennyt. Kiss valitsi uudeksi rumpaliksi Badlandsissä ja Alice Cooperinin yhtyeessä sekä Paul Stanleyn vuoden 1989 soolokiertueella soittaneen
Eric Singer (oikealta nimeltään Eric Mensinger). Eric Carr menehtyi sairautensa aiheuttamiin komplikaatioihin
24. marraskuuta, eli tismalleen samana päivänä ja vuonna kun
Queen-yhyeen laulaja
Freddie Mercury kuoli
AIDSiin. Hänen viimeiseksi Kiss-työkseen jäi 'God Gave Rock 'N' Roll to You II':n taustalaulut ja sen musiikkivideossa esiintyminen.
Revenge julkaistiin 1992in. Se oli raskassointinen sekä tyyliltään hyvin erilainen kuin aikaisemmat 80-luvun
glam rock ja hard rockin sekoitukset. Albumille lisättiin myös entisen rumpalin Eric Carrin kunnianosoitukseksi kappale
Carr Jam 1981 joka oli Carrin säveltämä ja soittama instrumenttisoolo (pääosin
rummut).
[KISS – Maskin takaa]
Vuonna 1995 yhtye viimeisteli hyvin grunge-vaikutteisen albuminsa , mutta se julkaistiin vasta vuonna 1997. Oli Bruce Kulickin ansiota saada muut jäsenet studioon ja albumi oli suurimmaksi osaksi Kulickin harteilla. Monet pitävätkin albumia enemmän Kulickin kuin Kissin tuotoksena. Albumia ei mainostettu käytännössä lainkaan ja sen menestys jäikin lopulta vaisuksi. Siitä tuli toinen Kiss-levytys, joka ei ylittänyt kulta- tai platinalevyrajaa. Siitä huolimatta albumilta nousi radiohitiksi kappale nimeltä 'Jungle'. Kappale voitti muun muassa Metal Edge -lehden vuoden 1997 'Vuoden kappale'-lukijaäänestyksen.[KISS – Maskin takaa]
Alkuperäisen kokoonpanon ja maskien paluu: 1995–2002
Alkuperäinen kokoonpano teki paluun
MTV:n Unplugged-ohjelmassa elokuussa vuonna
1995, silloin tosin ilman maskeja. Alkuperäiskokoonpanon varsinaisena paluuna pidetäänkin vuoden
1996 Grammy Awardsia, jossa yhtye esiintyi alkuperäisten jäsenten voimin kasvomaskeissa ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen.
[KISS – Maskin takaa]
Kiss järjesti tiedotustilaisuuden 16. huhtikuuta USS Intrepidillä New Yorkissa, jolloin se ilmoitti aloittavansa reunion-kiertueen uuden managerinsa Doc McGheen kanssa. Tiedotustilaisuus televisioitiin 58 maahan ja tilaisuuden juonsi Conan O'Brien. Paluukiertueen ensimmäisen virallisen konsertin 40 000 lippua myytiin loppuun 47 minuutissa. Detroitista, Tiger Stadiumilta käynnistynyt lähes kaksisataa konserttia sisältänyt kiertue oli vuoden 1996 tuottoisin ja ulottui myös Suomeen kesällä 1997. [KISS – Maskin takaa]
Loppuvuodesta 1998 Kiss julkaisi uuden albumin nimeltä Psycho Circus. Levyä mainostettiin alkuperäisen Kiss-miehistön tekemänä studiolevynä, mutta tosiasiassa Ace Frehley ja Peter Criss eivät soittaneet monellakaan raidalla. Levyn kitaroinnista vastasi pääasiassa Tommy Thayer, joka oli työskennellyt bändin taustalla jo useamman vuoden. Psycho Circus ei ollut mikään jättimenestys, mutta myi siitä huolimatta kultaa. Pian albumin julkaisun jälkeen Kiss aloitti samannimisen maailmankiertueen, joka vieraili myös Helsingissä helmikuussa 1999. Näyttävistä 3D-efekteistä huolimatta Psycho Circus ei ollut Alive! Worldwide -kiertueen veroinen menestys, mutta tuotti yli 100 miljoonaa dollaria. [KISS – Maskin takaa]
Vuonna 1999 yhtyeen myötävaikutuksella valmistui elokuva nimeltä Detroit Rock City, jossa myös Kiss oli osallisena. Alkuvuodesta 2000 kvartetti käynnisti Kiss Farewell Tour -nimellä markkinoidun jäähyväiskiertueensa, jonka edetessä Peter Criss jätti yhtyeen sopimusriitojen vuoksi. Myös Ace Frehley jättäytyi sivuun vuonna 2002 kyllästyttyään ikuisesti jatkuvaan jäähyväiskiertueeseen ja samojen kappaleiden tahkoamiseen. Osuutta asiaan oli myös Frehleyn päihdeongelmien pahenemisella, mitä etenkään täydellisenä absolutistina tunnettu Simmons ei voinut sietää.[KISS – Maskin takaa]
Hiljaiselon vuodet uusitulla kokoonpanolla: 2002-
vuonna
2006
Frehleyn ja Crissin lähdettyä yhtyeestä Kiss oli uransa toistaiseksi suurimmassa aallonpohjassa. Yleisesti Kissin uran luultiin päättyneen jäähyväiskiertueeseen, mutta yllättäen yhtye päättikin jatkaa osittain uudistetulla kokoonpanolla. Ace Frehleyn tilalle uudeksi kitaristiksi palkattiin entinen Black N´Blue -kitaristi
Tommy Thayer, joka oli Kissin pitkäaikainen luottotyöntekijä ja kiertuemanageri. Thayer oli lisäksi soittanut anonyymisti jo yhtyeen
Psycho Circus -albumilla. Rumpali Peter Crissin korvasi jälleen
Eric Singer, joka oli jo aiemmin soittanut yhtyeessä sen maskittomana aikana 90-luvulla.
[KISS – Maskin takaa]
Suurin yllätys koettiin kuitenkin, kun Stanley ja Simmons päättivät asettaa Singerille ja Thayerille heidän edeltäjiensä lavakostyymit ja maskit. Thayer otti käyttöönsä 'Spaceman'-asun ja naamion, Singer puki päälleen 'Catman'-tamineet. Tämä päätös ei miellyttänyt etenkään Kissin pitkäaikaisia faneja. Peter Criss palasi hetkeksi takaisin yhtyeen Kiss Symphony -konserttien ajaksi sekä Aerosmithin ja Kissin yhteiskiertueelle, mutta hänet erotettiin jälleen syksyllä 2003 heikentyneen soittokuntonsa vuoksi. Tämän jälkeen Eric Singer palasi rumpujen ääreen. [KISS – Maskin takaa]
Vuoden 2003 jälkeen Kiss on julkaissut uusia kokoelma-albumeita ja live-dvd:eitä ja tehnyt muutamia pienimuotoisia kiertueita Japanissa ja Yhdysvalloissa, viimeksi kesällä 2006 ja 2007. Simmons ja Stanley ovat vihjailleet vähän väliä Kissin mahdollisesta maailmanlaajuisesta paluukiertueesta, mutta ainakin Stanley ja rumpali Eric Singer keskittyvät kumpikin toistaiseksi omaan soolouraansa. Stanley julkaisi syksyllä 2006 uuden Live to Win -nimisen sooloalbumin. Simmonsilla on pitänyt kiirettä televisiouran kanssa. Hän esiintyi Suomessakin Nelosella esitetyssä reality-sarjassa Rokkikoulu ja tähdittää myös hänen omaa arkielämäänsä seuraavaa sarjaa Gene Simmons Family Jewels.[KISS – Maskin takaa]
Kiss on esiintynyt Suomessa kuudesti: kaksi kertaa Oulussa ja neljä kertaa Helsingissällalla, viimeksi vuosina 1997 ja 1999 Hartwall-areena.
Lavashow
Yhtye herätti huomiota alusta asti sekä äänekkäällä rockmusiikillaan että omalaatuisella ulkoasullaan: Kissin jäsenet käyttivät mustavalkoista kasvomeikkiä, mustia vartalonmyötäisistä nahka- ja spandex-asuja sekä korkeita platform-kenkiä. Asujen ja maskien oli tarkoitus peittää jäsenten oma siviili-identiteetti ja samalla korostaa kunkin jäsenen omaksumaa sarjakuvamaista lavapersoonaa: demoni l. The Demon (Simmons), tähtisilmä l. Star Child (Stanley), avaruusmies l. Space Ace (Frehley) ja kissamies l. The CatMan (Criss). [KISS – Maskin takaa]
Kiss kuulutetaan joka konsertissa lavalle sanoin: 'Halusitte parasta ja saitte parasta. Maailman kuumin yhtye: Kiss!' (). Yhtyeen alkutaipaleella kuulutuksen tekivät yleensä teknikot, roudarit tai yhtyeen turvamiehet, mutta myöhemmin käytössä on ollut nauhoite. Vuosina 1974-1976 kuulutus oli hieman nykyistä vaatimattomampi: sen mukaan Kiss oli vain 'maan kuumin yhtye' ().[KISS – Maskin takaa]
Kissin konserteissa korostuvat edelleen näyttävä pyrotekniikka ja lavashow, jossa jäsenet toistavat ennalta suunnittelemaansa koreografiaa. Show'ssa usein nähtyjä elementtejä ovat muun muassa Gene Simmonsin dramaattinen tekoveren sylkeminen, tulen puhaltaminen ja 'lentäminen' lavarakenteisiin kytkettyjen vaijereiden avulla. Alkuperäisjäsenistä kitaristi Ace Frehleyllä oli varusteinaan muun muassa hänen itsensä keksimä savuava kitara ja apuvälineitä, joilla soittimista leimahtelivat tulenlieskat ja kipinät. Sekä Peter Crissin että Eric Carrin rumpukoroke saatettiin nostaa hydraulisesti rumpusoolojen aikana useiden metrien korkeuteen. Paul Stanleyn rutiineihin kuului kitaran hajottaminen konsertin lopussa. [KISS – Maskin takaa]
Kissillä oli jo 1970-luvulla monimutkaisissa lavarakennelmissaan käytössä isoja videotauluja, suuri valoista muodostettu Kiss-logo ja erilaisia hydraulisia nostimia, joilla esimerkiksi yhtyeen rumpulava ja kaikki yhtyeen jäsenet voitiin nostaa useiden metrien korkeuteen. Kiss on kokeillut 2000-luvulla myös kolmiulotteista kuvaa tuottavia videonäyttöjä.[KISS – Maskin takaa]
Oheistuotteet
Kiss on tullut uransa varrella tunnetuksi myös runsaasta oheistuotetarjonnastaan. Yhtyeen oheistuotevalikoima on laajempi kuin millään muulla yhtyeellä tai ryhmällä. Erikoisimpiin tuotteisiin kuuluvat muun muassa ruumisarkku, joka toimii myös jääkaappina, sekä Pez-karamelliautomaatti, jonka eri aiheina olivat Kissin jäsenet. Lisäksi Myrtle Beachille
Etelä-Carolinaan avattiin
27. kesäkuuta 2006 KISS -kahvila. Kiss-tuotteet ovat nousseet vuosien myötä keräilyharvinaisuuksien joukkoon ja varsinkin 70-luvun Kiss-tavaroilla, kuten nukeilla ja eväslaatikolla on merkittävää rahallista arvoa. Kissin jäseniä muistuttavat keräilyhahmot olivat jo 1970- ja 1980-luvuilla erityisen suosittuja leluja. Keräilyhahmojen suosio kasvoi entisestään vuoden 1996
Alive! Worldwide -kiertueen myötä.
[KISS – Maskin takaa]
Vuosien varrella on julkaistu myös lukuisia Kiss-aiheisia sarjakuva-albumeita, joista ehkä tunnetuin on Marvel Comicsin vuonna 1977 julkaisema sarjakuva-albumi, jonka painomusteeseen sekoitettiin pr-tempauksena pieni määrä yhtyeen kaikkien alkuperäisjäsenten verta.[KISS – Maskin takaa]
Kiss-aiheinen flipperi 1970-luvulta on keräilyharvinaisuus ja arvoltaan 1 500 dollaria ja siitä ylöspäin. [KISS – Maskin takaa]
Kiss on päätynyt myös erilaisten tietokone- ja konsolipelien aiheeksi. 'Kiss Pinball' on PC-yhteensopiville tietokoneille tarkoitettu flipperi ja 'Kiss Psycho Circus: Nightmare Child' on FPSpeliss-peli Kiss-aiheisessa fantasiamaailmassa. Rullalautailuä Tony Hawk's Underground on maa nimeltä Hotter Than Hell, jossa voi saada yhtyeen esiintymään keräämällä kaikki neljä K-I-S-S kirjainta. Kun pelaaja kerää kirjaimet ensimmäisen kerran, soi lyhyt katkelma Kissin kappaleesta 'God Of Thunder'. Pelissä soivat myös kappaleiden 'Rock 'N' Roll All Nite', 'God of Thunder' ja 'Lick It Up' liveversiot.[KISS – Maskin takaa]
Kiss Army
Kissin yhdysvaltalaiset fanit ovat perustaneet 1970-luvulla Kiss Army -nimisen fanijärjestön, jolla on maakohtaisia alajaostoja. Suomessa toimii Kiss Army Finland, jonka on perustanut rovaniemeläinen
Lordi-yhtyeen keulahahmo
Tomi Putaansuu, mutta hän ei enää toimi Kiss Army Finlandissa. Kiss Army Finland perustettiin uudestaan vuonna 2005 erään fanin toimesta. Kissillä on kerrottu olevan maailman uskollisin fanijoukko, josta kertoo se, että Kiss-fanit ostavat lähes kaksinkertaisen määrän yhtyeen fanituotteita kuin minkään muun yhtyeen fanit.
[KISS – Maskin takaa]
Kissillä on mainittavia kannattajajoukkoja muun muassa Australiassa, jossa Kiss taltioi konserttinsa Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa -DVD:lle ja Japanissa, jossa Kissin on väitetty olevan jopa Beatlesia suositumpi.[KISS – Maskin takaa]
Kissin perintö
'''Kissin kokoonpanot
Alkuperäinen
(1/1973–5/1980,
8/1996–1/2001)
|
|
| (5/1980–7/1980)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Ace Frehley – kitara
|
| (7/1980–3/1982)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Ace Frehley – kitara
- Eric Carr – rummut
|
| (3/1982–12/1982)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Eric Carr – rummut
|
| (12/1982–5/1984)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Vinnie Vincent – kitara
- Eric Carr – rummut
|
| (5/1984–12/1984)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Mark St. John – kitara
- Eric Carr – rummut
|
| (12/1984–11/1991)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Bruce Kulick – kitara
- Eric Carr – rummut
|
| (11/1991–4/1996)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Bruce Kulick – kitara
- Eric Singer – rummut
|
| (1/2001–2/2002)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Ace Frehley – kitara
- Eric Singer – rummut
|
Nykyinen
(2/2002–10/2002,
3/2004–)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Tommy Thayer – kitara
- Eric Singer – rummut
|
| (10/2002–3/2004)
|
- Paul Stanley – laulu/kitara
- Gene Simmons – laulu/basso
- Tommy Thayer – kitara
- Peter Criss – rummut
|
Kissin innoittajina ovat toimineet muun muassa 1960- ja 1970-luvun
shock rock -yhtye/artisti
Alice Cooper,
New York Dolls,
Elvis Presley,
The Who,
Rolling Stones,
Led Zeppelin sekä Simmonsin mukaan yhtenä suurimmista vaikuttajista
Slade.
Kiss on ollut monen kuuluisan artistin ja yhtyeen esikuva. Ulkomaalaisista yhtyeistä Kiss-vaikutteita ovat saaneet muun muassa Dokken, Faster Pussycat, Guns N' Roses, Mötley Crüe, Iron Maiden, Pantera, Poison, Ratt, Skid Row, Van Halen ja Warrant. Kissin esikuvakseen eri haastatteluissa tunnustaneita artisteja on myös pitkä liuta: muun muassa Sebastian Bach, Slash, Scott Ian, Gilby Clarke, Tommy Lee, Bret Michaels ja Rob Zombie.[KISS – Maskin takaa]
Kiss on auttanut myös monia yhtyeitä urallaan eteenpäin ottamalla nämä kiertueilleen lämmittelijöiksi. Kissin tunnetuimpia lämmittelijöitä ovat olleet Iron Maiden, Van Halen, Mötley Crüe, Accept, AC/DC ja Bon Jovi.[KISS – Maskin takaa]
Kissin esikuvakseen tunnustaneista tunnetuimpia suomalaisia yhtyeitä ovat Lordin lisäksi HIM, Thunderstone ja The 69 Eyes. Suomalaisista tunnetuin Kiss-fani lienee Lordi-yhtyeen Tomi Putaansuu. Hän on myös myöntänyt oman yhtyeensä saaneen runsaasti vaikutteita Kissiltä, muun muassa platform-kengät, maskit ja näyttävä pyrotekniikka.[KISS – Maskin takaa]
Kiss, Aerosmith ja Queen tekivät kymmentuhatpäisille yleisöjoukoille tarkoitetuista stadion- ja urheiluhalliesiintymisistä tavallisia jo 1970-luvulla. Tätä perinnettä ovat jatkaneet 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla yhtä suurille yleisöjoukoille esiintyneet Rolling Stones ja U2. Parhaimmillaan Kiss on esiintynyt jopa 200 000 katsojalle, Brasiliassan Rio de Janeiro.[KISS – Maskin takaa]
Kiss sai oman tähden Hollywood Walk of Fame -kadulle, muusikoille varattuun osaan, 11. elokuutaiss 1999. Vaikka Kiss on jo yli 25 vuotta toimittuaan ollut mahdollista äänestää Clevelandä, Ohiossa sijaitsevan Rock and Roll Hall of Famen jäseneksi, yhtyettä ei ole vielä kertaakaan asetettu ehdolle.[KISS – Maskin takaa]
Saavutuksia
Kiss on historian kolmanneksi menestynein yhtye kultalevyjen määrissä mitattuna (24).
[RIAA.com ] Ainoastaan
The Beatles ja
Rolling Stones ovat keränneet Yhdysvalloissa enemmän kultalevyjä. Lisäksi yhtyeen 28 albumista peräti 26 on myynyt joko kultaa, platinaa tai multiplatinaa. Ainoastaan The Beatles on pystynyt parempaan.
[KISS – Maskin takaa]
Kiss on myynyt myös Detroitin Tiger Stadiumin 40 000 katsomopaikkaa loppuun ennätyksellisen nopeasti, jopa 47 minuutissa. Vastaavaan ei ole pystynyt mikään muu yhtye tai artisti. Yhtyeen reunion-kiertue vuodelta 1996 on yhä yksi maailman tuottoisimmista kiertueista. Vuonna 2007 julkaistu KISS sarjakuva KISS 4K on maailman suurin sarjakuva.[KISS – Maskin takaa]
Jäsenet
Nykyiset
Entiset
Rumpalit
Kitaristit
Diskografia
Studiolevyt
Live-albumit
Kokoelmat
Muut
- Kiss My Ass (tribuuttialbumi, 1994)
- Detroit Rock City (elokuva-soundtrack, 1999)
Videografia
Viralliset videojulkaisut:
- Thrills in the Night Live (1984)
- Animalize Live Uncensored (1985) **
- KISS Exposed (1986) **
- Crazy Nights (1988) *
- X-Treme Close-Up (1992) **
- Konfidential (1993) *
- Kiss My Ass (1994) *
- KISS Unplugged (1996) *
- Psycho Circus (1998) **
- Second Coming (1998) **
- KISS Symphony (2003) ***
- Rock The Nation Live (2005)***
- (2006)***
- (2007)***
- (julkaistaan 18. joulukuuta 2007)
-***=Multiplatinaa myynyt **=Platinaa myynyt *=Kultaa myynyt-
Epävirallisia videojulkaisuja:
- Live in Las Vegas (2002)
- KISS - The Lost Concert (2003)
- Love Gun (2005)
- Rock And Roll All Night (2006)
Filmografia
Esiintymiset Suomessa
Lähteet
Päälähteet
- KISStory
- KISS: Behind the Mask (suom. Maskin takaa), (ISBN 0-446-69524-6)
- KISS And Sell, (ISBN 0-8230-7604-0)
- Kiss & Tell, (ISBN 0-9658794-0-2)
- KISS: The Early Years, (ISBN 0-609-81028-6)
- Kiss Alive Forever: The Complete Touring History, (ISBN 0-8230-8322-5)
- KISS and Make-Up, (ISBN 0-609-81002-2)
- Sex Money KISS, (ISBN 1-893224-86-4), Gene Simmonsin omaelämäkerta
Lähdeviitteet
Aiheesta muualla
Kiss
Kiss (Band)
Kiss
Kiss
Kiss (musikgrupp)
)
