Maantiede
Sijainti
Klagenfurt sijaitsee 446 metriä merenpinnan yläpuolella, Wöthersee-järven itärannalla, lähellä Sloveniaa ja Italiaa. Kaupunki on useiden metsäisten vuorten ympäröimä, joista jotkut, kuten Ulrichsberg, yltävät yli kilometrin korkeudelle. Klagenfurtista etelään sijaitsee Karawankenin vuoristo, joka erottaa Kärntenin Sloveniasta ja Italiasta. Kaupunki on pinta-alaltaan 120,11 neliökilometrin suuruinen.
Hallinnollinen jako
Kaupunki on jaettu 15 eri osaan:
- I-IV Innere Stadt
- V Sankt Veiter Vorstadt
- VI Völkermarkter Vorstadt
- VII Viktringer Vorstadt
- IIX Villacher Vorstadt
- IX Annabichl
|
- X Sankt Peter
- XI Sankt Ruprecht
- XII Sankt Martin
- XIII Viktring
- XIV Wölfnitz
- XV Hörtendorf
|
Väestö
Klagenfurtissa asuu yli 92 000 ihmistä.
Kieli
Vuoden 2001 toukokuussa suoritetussa väestönlaskennassa 89,4 prosenttia kaupungin asukkaista ilmoitti äidinkielekseen
saksan. Toiseksi suurin kieliryhmä oli
kroatia (3,3 %), jonka jälkeen tuli
slovenia (1,9 %). Noin 10 prosenttia Kärntenin sloveeneista asuu Klagenfurtissa.
Uskonto
Klagenfurt on roomalais-katolisen Gurkin hiippakunnan istuin.
68,8 prosenttia asukkaista on roomalais-katolisia, 7,5 prosenttia evankelisia, 3,0 prosenttia muslimeita, 1,5 prosenttia ortodokseja, 0,6 prosenttia jehovan todistajia ja 0,6 prosenttia vanhakatolisia. 16,1 prosenttia asukkaista ei tunnusta mitään uskontoa.
Historia
Kärntenin herttua Hermann perusti Klagenfurtin linnakkeeksi alueella kulkevien kauppareittien läheisyyteen. Varhaisin maininta kaupungista historiallisissa lähteissä sijoittuu myöhäiselle 1100-luvulle, jolloin se tunnettiin nimellä Forum Chlagenvurth. Asutus oli usein tulvivalla alueella, ja vuonna
1246 herttua Bernhard von Spanheim siirrätytti kaupungin turvallisemmalle paikalle. Se sai kaupunginoikeudet vuonna
1252.
Vuonna 1514 suuri tulipalo tuhosi kaupungin lähes täysin, ja pyhän roomalais-saksalaisen keisarikunnan keisari Maximilian I luovutti kaupungin poikkeuksellisesti alueelliselle hallitukselle ollen kyvytön sitä itse jälleenrakennuttamaan. Kaupungin hallinnon siirto elvytti nuukahtaneen kaupungin uudelleen eloon. Kaupunkiin rakennettiin uusi keskusta, Neuer Platz, italialaisen arkkitehdin Domenico de Lalion suunnitelmien mukaisesti, sekä uusi kaupunginmuuri.
Vuonna 1809 Napoleonin johtamat ranskalaiset joukot tuhosivat kaupunginmuurin, josta jäi jäljelle vain pieni osa. Vuonna 1863 kaupungin taloutta piristi uusi rautatieyhteys St. Veit an der Glaniin, ja Klagenfurtista tuli alueen taloudellinen keskus. Toisessa maailmansodassa kaupunkia pommitettiin 41 kertaa. Pommituksissa kuoli 612 ihmistä ja tuhoutui täydellisesti 443 rakennusta.
Klagenfurt otti vuonna 1961 käyttöön ensimmäisenä itävaltalaisena kaupunkina jalankulkuvyöhykkeet. Vuonna 1973 kaupunkiin liitettiin neljä naapuroivaa kuntaa, mikä kasvatti sen kokoa. Klagenfurt haki myös vuoden 2006 talviolympialaisia, mutta ei selviytynyt viralliseksi ehdokkaaksi.
Aiheesta muualla