Klassiset alkuaineet

Monet vanhan ajan filosofisista näkemyksistä jäsensivät maailman rakennetta ja sen ilmiöitä klassisten alkuaineiden eli elementtien avulla. Kreikkalaisessa katsannossa näitä aineita oli neljä:

• maa (kuiva ja kylmä)
• vesi (märkä ja kylmä)
• ilma (märkä ja kuuma)
• tuli (kuiva ja kuuma)

Platonin mukaan tämän jaon oli kehittänyt filosofi Empedokles.

Lisäksi Aristoteles lisäsi luetteloon viidennen alkuaineen, eetterin, jota hän uskoi avaruuden olevan täynnä. Sana eetteri elvytettiin uudelleen 1800-luvun fysiikassa, jossa sillä tarkoitettiin koko maailmankaikkeuden läpäissyttä näkymätöntä väliainetta.

Kiinassa taas uskottiin olevan viisi alkuainetta, joilla oli vastaavuussuhteita esim. ilmansuuntien, värien ja vuodenaikojen kanssa:

• Tuli — etelä, punainen, kesä
• Metalli — länsi, valkoinen, syksy
• Puu — itä, vihreä tai sininen, kevät
• Vesi — pohjoinen, musta, talvi
• Maa — keskusta, keltainen, vuodenaikojen vaihtuminen

Oppi liitettiin Yin-Yang-ajatteluun hyvin pian sen syntymisen jälkeen.

Katso myös

• Alkuaine
• Arkhe