Kokaiini

Historia

Kokapensas ja kokaiinin eristäminen

Kokapensas

Kokapensaan lehtien pureskelu on ollut tuhansia vuosia erityisesti Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen suosiossa, eikä se tiettävästi ole aiheuttanut samanlaisia negatiivisia vaikutuksia jotka usein liittyvät varsinaisen kokaiinin käyttöön. Kokapensas on merkittävä ravinteiden ja energian lähde alueilla, joilla ravinteiden saanti muusta ravinnosta on niukkaa. Kokaiinialkaloidin lisäksi kokapensaan lehdissä on paljon vitamiineja ja proteiineja.

Espanjalaiset valloittajat eivät ensin uskoneet kokapensaan lehtien virkistävää vaikutusta. Pian he kuitenkin ymmärsivät ja kokivat saman vaikutuksen, sekä sallivat kokapensaan kaupan. Espanjalaiset myös verottivat kokapensassatoja 10 prosentilla. Verottamalla saadut varat olivat tärkeä tulonlähde katoliselle kirkolle.

Kokapensaasta kokaiinia uutti saksalainen kemisti Friedrich Gaedcke ensimmäisen kerran vuonna 1855. Uuttamista oli yritetty useasti aikaisemmin, mutta tiedon puute tarvittavien kemikaalien osalta ja kokapensaan herkkä tuhoutuminen kuljetuksen aikana hankaloittivat kokeiluja. Vuonna 1856 saksalainen kemian opiskelija Albert Niemann kehitti edelleen uuttamisprosessia, ja kertoi kokemuksistaan kirjoituksessa Über eine neue organische Base in den Cocablättern (1860). Kirjoituksessa Niemann nimesi alkaloidin kokaiiniksi. 1800-luvun loppupuolella kokaiinin lääketieteellinen käyttö kasvoi.

Kokaiinin yleistyminen

Italialainen lääkäri Paolo Mantegazza oli Perussa tutustunut paikallisen väestön kokalehtien käyttöön piristeenä. Palattuaan Perusta vuonna 1859 hän kokeili itse kokalehtiä ja juuri uutettua kokaiinia ja kirjoitti kokemuksistaan. Tässä kirjoituksessa Mantegazza kertoi aineiden myöteisistä vaikutuksista ja kertoi siitä saatavan apua mm. ilmavaivoihin ja hampaiden valkaisuun.

Paavi Leo XIII mainostamassa Vin Mariania

Vuonna 1863 Angelo Mariani alkoi valmistaa ja myydä Vin Mariani -viiniä, kokalehdillä 'maustettua' juomaa. Mariani oli tutustunut Mantegazzan kirjoitukseen ja kiinnostui kokalehdistä. Viinissä oleva etanoli liuotti kokaiinia kokalehdistä. Vin Marianissa oli kokaiinia noin 7,2 mg unssia kohti. Kokaiinia lisättiin Vin Marianiin jotta se voisi kilpailla Yhdysvalloissann samankaltaisten juomien kanssa. Coca Cola tullessa markkinoille juoma sisälsi kokaiinia huomattavasti vähemmän, eikä tarkkaa määrää pystytty mittaamaan. Kokaiini poistettiin Coca Colasta vuonna 1903.

Kokaiinin käyttö yleistyi huomattavasti 1800-luvun lopulla. Useat tunnetut henkilöt ylistivät kokaiinin terapeuttisia vaikutuksia ja myös viihdekäyttöä. Vin Marianin käyttäjiin lukeutuivat mm. Ulysses S. Grant, Paavi Leo XIII ja Vapaudenpatsaan suunnitellut Frédéric Bartholdi. Bartholdi on kertonut, että jos Vin Mariani olisi aikaisemmin ollut saatavilla, hän olisi suunnitellut patsaasta korkeamman.

Vuonna 1879 kokaiinia alettiin käyttää morfiinissariippuvaisten hoidossa. Kokaiinia alettiin käyttää myös paikallispuudutuksessa Saksa vuonna 1884, samaan aikaan Sigmund Freud julkaisi teoksensa Über Coca. Siinä hän kirjoitti mm. seuraavasti:

'...innostus ja kestävä euforia, mikä ei millään tapaa eroa normaalista terveen ihmisen euforiasta...Tunnet kasvanutta itsekontrollia ja omaat enemmän vireyttä sekä työkykyä...Toisin sanoen, olet normaali, ja on vaikea uskoa että olet mikään aineen vaikutuksen alaisena...Voit tehdä pitkäkestoista fyysisesti vaativaa työtä tuntematta väsymystä...Tästä voi nauttia ilman alkoholin nauttimisesta aiheutuvia negatiivisia jälkivaikutuksia...Kokaiinin käytön jälkeen ei tunne tarvetta käyttää ainetta, edes toistuvan käytön jälkeen..'

Vaikka nykyisin paikallispuudutusaineina käytetään synteettisiä lääkkeitä, kokaiinia käytetään edelleen jossain määrin hammashoidossa ja silmätautien hoidossa.

Vuonna 1885 yhdysvaltalainen Parke Davis and Co. myi kokaiinia eri muodoissa. Tuotteita olivat mm. savukkeet, jauhe ja valmiiksi sekoitettu kokaiinimikstuura jota käyttäjä saattoi ruiskuttaa suoraan suoneen paketissa olleen neulan avulla.

Myöhäisviktoriaanisella ajalla kokaiinin käyttö esiintyi kirjallisuudessa paheena, esimerkiksi Sherlock Holmes käytti cucaiinia ruiskuttamalla sitä itseensä. Vuonna 1909 Ernest Shackleton otti 'Forced March' (pakotettu marssi) -nimisiä kokaiinitabletteja Antarktikselle, kuten Kapteeni Scott epäonnistuneelle retkelle etelänavalle seuraavana vuonna. Suomalaisessa kirjallisuudessa kokaiini esiintyy mm. Mika Waltarin kirjassa Suuri illusioni (1928).

Kriminalisointi

1900-luvun alussa kokaiinikäytön haittavaikutukset tulivat yhä ilmeisemmäksi, käyttäjille alkoi muodostua vakavia riippuvuusongelmia ja tästä seurasi muita vaikutuksia. Kokaiinin käyttö ja sen ongelmat yhdistettiin muihin sen ajan sosiaalisiin ongelmiin. Kokaiiniriippuvaisiksi miellettiin ns. alamaailmassa liikkuvia (uhkapelurit, prostituoidut, parittajat, koronkiskurit) ja ongelma saatettiin liittää myös työnväenluokkaan. Yhdysvalloissa ongelma koski myös eri väristen välejä, vuonna 1914 pennsylvanialainen lääkäri väitti, että suurin osa valkoisiin naisiin kohdistuvista hyökkäyksistä tuli mustien kokaiininkäyttäjien taholta. Kokaiini kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1936, Yhdysvalloissa jo vuonna 1922.

Nykyhetki

Kokaiinista on tullut länsimaissa erittäin suosittu päihde satunnais- ja viihdekäyttäjien keskuudessa. 1980-luvulla päihdemarkkinoille tuotiin Crack, joka nopeasti aiheutti valtavan ongelmakäyttäjien joukon erityisesti köyhemmillä asuinalueilla. Jauhemainen kokaiini oli ja on edelleen suosittu päihde yökerhoissa ja viihdeteollisuudessa. Euroopassa kokaiinia käytetään runsaasti suurissa maissa kuten Isossa-Britanniassa. Suomessa kokaiinin käyttö on verrattain vähäistä aineen hankalan saatavuuden ja kalliin hinnan vuoksi.

Tyypillinen jauhemaisen kokaiinin käyttäjä on 20-30-vuotias keskitasoa paremmin toimeentuleva nuori joka viihtyy yökerhoissa. Tyypillinen crackin käyttäjä on 30-vuotias tai vanhempi vähätuloinen lähiössä asuva. Kuitenkin kokaiini on länsimaissa niin suosittu päihde, että se koskettaa kaikkia sosiaalisia ryhmiä iästä, tulotasosta, ihonväristä tms. riippumatta. Esimerkiksi maailman menestyneimpiin valokuvamalleihin kuuluva Kate Mossen joutui vuonna 2005 suuren päihteidenkäyttöskandaalin keskipisteeseen paparazzi kuvatessa häntä ottamassa kokaiinia. Yhdysvalloissa vain kannabis on kokaiinia suositumpi laiton päihde. Kokaiinin katukaupan arvoksi on arvioitu jopa 35 miljardia dollaria.

Kokaiinin koostumuksia

Yleisin käytettävä kokaiini on jauhemainen suola eli kokaiinihydrokloridi. Muita kokaiinituotteita ovat mm. kokaiinisulfaatti, ”freebase” ja crack.

Kokaiinihydrokloridi

Kokaiinijauhetta

Kokaiinihydrokloridi on väriltään murretun liidun valkoista tai hieman vaaleanpunertavaa jauhetta. Useiten kokaiini jatketaan muilla aineilla kuten leivontasoodalla, maitojauheella, erilaisilla sokereilla (laktoosi, fruktoosi) ja joskus paikallispuudutusaineilla. Kokaiinisuola on vakaata ja erittäin hyvin liukenevaa ja siksi sitä usein sekoitetaan juomaan.

Kokaiinisulfaatti

Kokaiinisulfaattia saadaan murskaamalla kokapensaan lehtiä vedessä ja laimeassa rikkihappoliuoksessa. Tämä vaihe on yksi osa kokaiinisuolan valmistusprosessia, mutta sulfaatti on myös perinteinen kokaiinin muoto Etelä-Amerikassa.

Freebase

Freebase eli kokaiinin vapaaemäsmuoto viittaa kokaiinialkaloidin perusmuotoon. Kokaiinialkaloidi ei liukene juomaan eikä siitä saa jauhetta, jolloin ainoa tapa nauttia on polttaminen, tätä tukee myös alkaloidin alhainen höyrystymislämpötila. Kokaiinihydrokloridi taas ei sovellu poltettavaksi, koska sen höyrystymislämpötila on erittäin korkea ja höyrystymisen sijaan se usein palaa.

Alkaloidin polttaminen vaikuttaa käyttäjään erittäin nopeasti ja voimakkaasti. Jo viidessä sekunnissa aine on imeytynyt keuhkoista verenkiertoon ja alkanut vaikuttaa käyttäjän aivoissa. Saavutettu tila on voimakkaampi kuin nuuskaamalla sama määrä kokaiinisuolaa, mutta vaikutus ei kestä yhtä pitkään (vain noin 5–10 minuuttia). Tämän takia freebasen polttaminen on erityisen vaarallista ja voi aiheuttaa vakavan riippuvuuden hyvinkin nopeasti. Samantapaisen vaikutuksen voi kokea injektoimalla kokaiinisuolaliuosta suoraan suoneen.

Crack

Crackia

Crack on freebasen kaltainen kiinteä, kemiallisesti emäksiseksi muutettu kokaiinin muoto, joka yleistyi räjähdysmäisesti 1980-luvulla. Crackin valmistaminen on turvallisempaa kuin räjähdysherkän freebasen ja se on myös halvempi ja yksinkertaisempi prosessi. Kokaiini myös muutetaan crackiksi, koska se höyrystyy matalammassa lämpötilassa kuin puhdas kokaiini, mikä mahdollistaa sen polttamisen. Valmis crack-pala sisältää myös vettä ja kun sitä nautitaan kuumentamalla palaa piipussa, se tuottaa räsähtelevän äänen josta myös aineen nimi juontuu.

Crackia myydään kovina, kellertävinä tai vaaleanruskeina pieninä rakeina, joiden hinta on usein verrattain alhainen. Yhdysvalloissa crack-paloja on nimetty koon mukaan esimerkiksi nickel (viiden dollarin arvoinen pala) ja dime (10 dollarin arvoinen pala). Crackin lempinimiä ovat mm. paholaisen huume (devil drug) ja kivi (rock).

Käyttötavat

Suun kautta

Helpoin tapa nauttia kokaiinia on pureskella kokapensaan lehtiä. Näin nautittuna kokaiinia ei kulkeudu elimistöön kovinkaan paljoa ja sen vaikutus on hieman piristävä.

Vuonna 1986 Yhdysvalloissa paljastui, että luontaistuotekaupat myivät kokateen uuttamiseen tarkoitettuja kuivattuja kokalehtiä nimellä ”Health Inca Tea”. Teen väitettiin olleen kokaiinitonta, mutta mitään prosessia kokaiinin erottamiseksi ei ollut tehty. Vaikka teen nauttiminen ei merkittävästi vaikuttanut ihmiskehossa, päihdevirasto DEA takavarikoi useita teelähetyksiä ja tuote poistettiin myynnistä. Nykyään laittomasti maahantuotua kokateetä voi kuitenkin helposti tilata internet-kaupoista.

Nuuskaamalla

Ennen kokaiinin käyttämistä nuuskaamalla, se on saatava hyvin hienojakoiseksi jauheeksi. Populaarikulttuurissa on usein esitetty, miten kokaiinin käyttäjä hajottaa aineen peilin päällä partaterällä hienoksi jonka jälkeen hän nuuskaa sen rullatun setelin avulla. Puhtaampi kokaiini voi usein olla karkearakeista ja kosteahkoa, ja se on saatava hienommaksi jotta aine imeytyisi paremmin. Nuuskaamalla kokaiinista imeytyy verenkiertoon noin 80 prosenttia. Kokaiinia voidaan nuuskata myös käyttämällä apuna erityistä kokaiinilusikkaa.

Suonensisäisesti

Suonensisäisesti käytettynä kokaiini vaikuttaa erittäin voimakkaasti ja nopeasti. Kokaiinikloridi on helppo liuottaa veteen ja injektoida. Kokaiinin vaikutus ei kuitenkaan kestä pitkään ennen kuin maksa hajottaa aineen. Suonensisäiseen käyttöön liittyy merkittäviä riskejä kokaiinin toksisuuden lisäksi. Kokaiini on usein jatkettua eikä käyttäjällä ole yleensä tietoa millä aineilla kokaiinia on jatkettu. Lisäksi likaiset neulat voivat aiheuttaa tulehduksia tai tartuttaa HI- tai C-hepatiittiviruksen käyttäjään.

Kokaiinia voidaan käyttää suonensisäisesti myös yhdistettynä toisen aineen, heroiinin kanssa. Tällaista sekoitusta kutsutaan usein speedballiksi tai moonrockiksi. Sekoite on suosittu mutta vaarallinen, speedball-yliannostukseen ovat kuolleet mm. John Belushi, River Phoenix, Chris Farley ja Layne Staley.

Poltettuna

Poltettava kokaiini on joko crackia tai freebasea. Poltteluväline on usein pieni lasinen piippu. Piippuun laitetaan pieni pala teräsvillaa joka pitää kokaiinipalan paikoillaan kuumennuksen aikana. Kokaiinia ei varsinaisesti polteta, ts. kokaiinipalaa kuumennetaan jotta se höyrystyisi ja tämä höyry imetään hengityksen mukana keuhkoihin. Höyry vaikuttaa erittäin nopeasti ja voimakkaasti eikä vaikutus kestä pitkään, vain 5-15 minuuttia.

Vaikutukset

Kokaiini stimuloi keskushermostoa estämällä dopamiinin, noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoa hermosoluun. Vaikutukset vaihtelevat hyvänolontunteesta, ruokahalun vähentymisestä ja keskittymiskyvyn paranemisesta seksuaaliseen kiihottumiseen ja itsevarmuuden lisääntymiseen.http://www.paihdelinkki.fi/Pikatieto/?c=Kokaiini

Käytön haitat

Kokaiini voi aiheuttaa muun muassa kiihtymystä, enemmän tai vähemmän voimakkaita vainoharhoja, huimausta, oksentelua, munuaisvaurioita, väkivaltaista käyttäytymistä ja sydänkohtauksia.

Kokaiinin käyttö raskauden aikana lisää keskenmenon ja ennenaikaisen syntymisen riskiä.

Kokaiinin käyttö kasvattaa erään imusolmukesyövän muodon, non-Hodgkinin lymfooman riskiä yli kaksinkertaiseksi.http://www.usc.edu/hsc/info/pr/1vol3/334/cocaine.html

Yliannostus

Kokaiinin käyttöön liittyy yliannostuksen riski. Se aiheuttaa kohonnutta verenpainetta sekä tihentynyttä sydämenlyöntiä (ks. takykardia) ja hengitysntä. Nämä voivat aiheuttaa mm. hikoilua, hypotermia ja kouristeluja. Joillakin ruumiin sisälämpötila nousee radikaalisti aiheuttaen aivovaurion ja pahimmillaan kuoleman.http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/331-huumeiden-yliannostus-ja-sen-ehkaisy

Joskus kokaiini aiheuttaa niin vakavia vaurioita sydämelle, että käyttäjää kohtaa sydänperäinen äkkikuolema.http://apma-nc.com/PatientEducation/cocaine_overdose.htm

Kokaiinin yliannostus on aina hengenvaarallinen tila, joka vaatii välitöntä hoitoa.

Riippuvuuspotentiaali

Kokaiinilla on erittäin suuri riippuvuuspotentiaali. Psykologinen riippuvuus syntyy nopeasti. Käyttäjän toleranssi aineeseen kasvaa nopeasti, mikä saattaa johtaa aineen hallitsemattomaan käyttöön. Vieroitusoireet alkavat lähes välittömästi kokaiinin käytön akillisen lopettamisen tai vähentämisen jälkeen. [1] Vieroitusoireet sisältävät: uupumusta, masennusta, ahdistusta, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Kokaiinin vieroitusoireet eivät tavallisesti sisällä näkyviä fyysisiä oireita kuten esimerkiksi alkoholin ja heroiinin vieroitusoireisiin kuuluvat pahoinvointi ja vapina.

Lainsäädäntö

Kokaiini on kansainvälisesti luokiteltu laittomaksi psykotrooppiseksi aineeksi YK:n vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden luettelossa. Suomessa kokaiini on luokiteltu rikoslaissa tarkoitetuksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet (rikoslaki 50:5 §). Erittäin vaarallisen huumausaineen valmistuksesta, myynnistä, maahantuonnista ja hallussapidosta voidaan tuomita muiden edellytysten täyttyessä törkeänä huumausainerikoksena. (ks. huumausainerikos)