Luokitus
Kokapensas kuuluu Erythroxylaceae-heimoon. Vanhentuneen Cronquistin järjestelmän aikana Linales-lahkoon, mutta nykyään lahkoon Malpighiales.
Ulkonäkö ja kasvupaikat
Kokapensaan marjoja
Kokapensaat saattavat kasvaa kolmemetrisiksi ja viihtyvät sekä kosteilla että kuivilla alueilla 500–1500 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Erityisen hyvin kokapensaat kasvavat Andien itäosissa sekä
Amazonin alueella. Pensaiden lehdet ovat soikeita, tumman- tai kellertävänvihreitä; kukat taas mitäänsanomattomia ja kellertävänvalkoisia. Tiheän kasvillisuuden joukosta kasveja on usein vaikeata erottaa. Kokalajeista useimmat kasvavat Keski- ja Etelä-Brasiliassa.
Päihdekasveja
Vain kaksi lajia, Erythroxylum coca ja Erythroxylum novogranatensea sisältävät niin paljon kokaiini että niitä kannattaa viljellä päihdetuotantoa varten.
Kokapensaita on viljelty Andeilla vuosisatojen ajan. Andeilla elävät kansat ovat pureskelleet kokapensaan lehtiä helpottaakseen vuoristoilmanalassa kiipeämistä. 1980-luvulta alkaen kasvit ovat saanut huonoa mainetta, koska niistä voidaan valmistaa kokaiinia. Maailman kokaiini on suurelta osalta peräisin Etelä-Amerikasta. Kolumbia on maailman suurin kokaiinin tuottaja, Peru toiseksi suurin.
Alkuperäisväestöllä on tapana kuivata lehdet ja jauhaa ne huhmareilla. Kokapulveri sekoitetaan sitten tuhkaan tai kasvien Cecropia ja Pourouma (mulperikasveja Moraceae) poltettuihin lehtiin. Sekoitusta käytetään purumällinä, joka niellään hitaasti pieninä palasina.
Kokapensaiden viljely
Kokaviljelmät (
Cocales) peittävät nykyään Bolivian, Peruinn,
Ecuador ja Kolumbian porrastettuja rinteitä. Viljelmien koot vaihtelevat suurista plantaaseista pieniin perheviljelmiin. Kokanviljelyn menetelmät ovat pysyneet pohjimmiltaan muuttumattomina vuosisatojen ajan. Kokaa käytetään salaatin tavoin ja siitä tehdään teetä. Lehdillä on piristäviä vaikutuksia, ja se auttaa korkealla vuoren rinteillä vähähappisessa ilmassa päänsärkyyn. Lehtiä on käytetty myös leipien ja pastan mausteena, hammastahnoissa, shampoossa ja alkoholin maustamiseen.
[1] 
Coca-Cola Company ostaa kokalehtiä kuuluisan, salaisen virvoitusjuomareseptinsä raaka-aineiksi. Perusta yhtiö ostaa noin 115 tonnia ja Boliviasta 105 tonnia lehtiä vuosittain. Virvoitusjuomaan asti itse kokaiini ei kuitenkaan pääse.
YK on kieltänyt koka-tuotteiden kaupan, mistä Coca-Cola Company on saanut poikkeusluvan, joten tuotteita ei voi viedä ulkomaille sopimukseen liittyneihin maihin.
Kokaviljelmä voi muodostua yhdestä pellosta ja olkikattoisesta vajasta. Vajassa kasvatetaan pieniä taimia, kunnes ne ovat 45 senttimetrin korkuisia. Sen jälkeen taimet istutetaan riveihin. Viiden vuoden kuluttua pensaat ovat täysikasvuisia eli 2–3 metrin mittaisia. Sato voidaan korjata 3–4 kertaa vuodessa, kunnes pensaat ovat 20–50 vuoden ikäisiä.
Tyypillisimmät sadonkorjuuajat ovat maaliskuu, kesäkuu, ja loka- marraskuu. Vuoden viimeistä sadonkorjuuta kutsutaan Kaikkien pyhien sadonkorjuuksi. Lehdet poimitaan ja levitetään sitten ohueksi kerrokseksi kuivumaan aurinkoon. Kuivaus lopetetaan ennen kuin lehdistä tulee hauraita. Ne saavat säilyttää muotonsa ja kiiltonsa, ja jos niitä säilytetään oikein ne säilyvät vuosikausia.
Suuria Erythroxylum coca -viljelmiä on Argentiinassassa, Länsi-Brasiliassa, Bolivia, Perussa ja Kolumbiassa. Viljeltynä koka kasvaa jopa 2000 metrin korkeudella.
Kokapensaan tuhoaminen
Yhdysvallat käyttää useita miljardeja dollareita vuodessa kokaiiniviljelmien tuhoamiseen. Tuhoamista tehdään mm. ilmaruiskutuksilla, jotka tappavat kasvit. Kokaiiniviljelmiä ei ole onnistuttu tuhoamaan. Vuonna 2007 Kolumbiassa kasvatettiin lähes yhtä paljon kokaa kuin ruiskutusten alkaessa vuonna 2000. Viljely on siirtynyt suurilta pelloilta pienempiin palstoihin. Kolumbia saa avustusta tarkoitukseen noin neljä miljardia dollaria vuodessa. Lentoruiskutusten on syytetty myös saastuttavan ympäristöä ja pilaavan pohjavedet, mikä oli vuoden 2007 alun Ecuadorin ja Kolumbian välirikon syy.
Lähteitä
Coca-slægten
|
Tietoja 
)
)
