Historia
Kokkolan kaupungin kohdalla lainehti vielä ajanlaskun alun paikkeilla meri. Nykyinen Kirkonmäki nousi merestä 800-luvulla ja vähäinen selänne, jolle myöhemmin muodostui Ristirannan kylä ja Kokkolan kaupunki, erottui Pohjanlahdesta vasta 1100-luvulla. Maannousu alueella jatkuu yhä, ja se on noin 88 cm vuosisadassa.
Vanhimmissa ruotsinkielisissä lähteissä Kokkola mainitaan nimellä Karlaby, minkä on päätelty tarkoittavan miesten, talonpoikien kylää. Suomenkielisen nimensä Kokkola lienee saanut kaupungin kohdalla olleesta kapeasta merenlahdesta, Kokkolahdesta, jonka rantakivillä kokkojen eli merikotkien kerrotaan istuskelleen. Toisen teorian mukaan nimi on peräisin vartiotulista, kokoista, joita poltettiin vihollisuuksien uhatessa.
Jo 1300-luvulla nykyisen Kirkonmäen (Kaarlela) alueella oli satama, kauppapaikka ja puukirkko. Kaarlelan kappeliseurakunta sai alkunsa todennäköisesti vuonna 1467. Itsenäiseksi kirkkopitäjäksi Kaarlela erosi Pedersören emäseurakunnasta viimeistään 1489. Kaarlelan komea kivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla - todennäköisesti samoihin aikoihin Kaarlelan seurakunnan perustamisen kanssa.
Kaupungin perustaminen
Kaarlelan kirkko
Kokkolan vanha raatihuone
Kokkolan kaupunki perustettiin 7. syyskuuta 1620 Kaarlelan kirkonmäen länsipuolella sijainneen Ristirannan kylän paikalle, pääosin Sundin kartanon maille. Ennen kaikkea siksi, että maannoususta johtuen vesiyhteys Kirkonmäeltä merelle oli jo huonontunut ja vaikutti edelleen huonontuvan. Kaupunki sai tuolloin nimekseen Gamlakarleby, ja sen vaakunassa paloi kolmiliekkinen, kumollaan oleva tervatynnyri. Samana vuonna perustettiin myös Uusikaarlepyy (Nykarleby), jonka vaakunassa esiintyy samoin kolmiliekkinen, pystyssä oleva tervatynnyri.
Vuonna 1664 suuri tulipalo tuhosi kaupungin, minkä seurauksena kaupunkiin laadittiin J. Geddan toimesta ruutuasemakaava. Tuolloin laadittu ruutuasemakaava on vanhan kaupungin alueella pääosin säilynyt nykypäiviin asti.
Suureen Pohjan sotaan liittynyt isonvihan aika 1700-luvun alkupuoliskolla aiheutti Kokkolassa - niin kuin myös muualla Pohjanmaalla - tuntuvia tappioita ja menetyksiä. Vaikkakin osa väestöstä pääsi pakenemaan Ruotsiin, venäläiset sotajoukot surmasivat ja veivät vangeiksi suuren osan kaupungin väestöstä. Ison vihan päättyessä sodan ja ruton runtelemassa Kokkolassa oli vaivaiset 78 asukasta. Mutta kaupunki elpyi nopeasti: 1750-luvulle tultaessa väkiluku oli jo miltei tuhat asukasta.
Tapulioikeudet Kokkola sai vuonna 1765, mikä takasi kaupungille mahdollisuuden tehdä kauppaa ulkomaisten kauppahuoneiden kanssa suoraan. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kokkolalaiset laivat purjehtivat yhä kauemmas maailman merillä ja laivojen koot kasvoivat samassa tahdissa.
1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku olivat Kokkolassa vaurastumisen aikaa. Kaupungin vientiartikkeleihin kuuluivat ennen kaikkea terva ja laivanrakennus. Kokkolalaisia laivoja myytiin mm. Tukholmaanan, Kööpenhamina ja Lontooseen sekä muihin eurooppalaisiin satamakaupunkeihin. Terva puolestaan oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara, ja purjelaivojen aikakaudella Suomi oli tervantuottajana maailman tärkeimpiä. Koko Suomen tervantuotannosta Kokkolan seutu tuotti peräti kolmanneksen.
Venäjän vallan aika
Venäjän vallan alle siirtyminen tiesi Kokkolassa taloudellista kasvua. Ulkomaille vietiin puutavaraa, tervaa, voita ja juustoaa sekä potaska. Kaupunki vaurastui vauhdilla ja Yläkaupunkiin, Oppistaniin, alkoi kohota komeita kaksikerroksisia valtaporvarien asuntoja. Vuonna 1842 kauppatorin, nykyisen Mannerheimininin aukion, laitaan valmistui Carl Ludvig Engel suunnittelema Raatihuone. Raatihuonetta vastapäätä oleva entinen Libeckin sairaala valmistui vuonna 1810. Työväki asui Alakaupungissa, Neristanissa, joka tätä nykyä tunnetaan Kokkolan Vanhana kaupunkina.
Laivanrakennuksen loistokausi ajoittuu Kokkolassa 1820- ja 1830-lukujen tienoille. Tuolloin koko maan kahdeksasta privilegioidusta laivaveistämöstä peräti kolme sijaitsi Kokkolassa, Kaustarinlahden rannalla.
1800-luvun puolessa välissä syttyi Krimin sota, joka myös 'kauhiana' Oolannin sotana tunnetaan. Kokkolan osuus kyseisessä sodassa ei jäänyt aivan vaatimattomaksi, sillä vuonna 1854 Kokkolassa käytiin Halkokarin kahakkana tunnettu taistelu. Kahakassa kokkolalaiset torjuivat englantilaiset hyökkääjät, mikä herätti laajaa huomiota koko maassa aina keisari Nikolai I:stä myöten.
1800-luvun puolen välin jälkeen Kokkolan taloudellinen kasvu hieman pysähtyi. Tähän olivat syynä mm. uudentyyppiset laivat, joiden suojaamiseen ei enää tarvittu tervaa. Höyrykoneitten yleistyessä myös rautarunkoiset laivat alkoivat yleistyä. Rautarunkoisten laivojen valmistukseen ei Kokkolassa ollut kuitenkaan mahdollisuutta ja niin myös laivanrakennus tyrehtyi. Samoihin aikoihin valmistunut Saimaan kanava heikensi myös osaltaan Kokkolan asemaa kauppasatamana, kun Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivatkin lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin. Taloudellisen taantuman seurauksena yhä useammat kokkolalaiset hakeutuivat Amerikkaan. Siirtolaisuuden huippu sijoittui vuosisadan vaihteen tienoille.
Rautatie saatiin Kokkolaan vuonna 1885. Kartasta katsottuna on helppo huomata, että Pohjanmaan rata tekee aikamoisen mutkan Kokkolan kohdalla. Kokkolassa tiedetäänkin kertoa, että rautatieverkkoa suunniteltaessa Venäjän keisari Aleksanteri II muisti Halkokarin kahakan ja urhoolliset kokkolalaiset ja heidät palkitakseen määräsi junaradan vedettäväksi Kokkolan kautta.
Kokkola 1900-luvulla
Kokkolan kirkko
Suomen sisällissodan aikaisista tapahtumista Kokkolassa merkittävin oli venäläisen varuskunnan aseistariisuminen, johon osallistui valkoisteninin joukkoja paitsi Kokkolasta myös lähikunnista. Punakaarti liittyneet kokkolalaiset vangittiin jo aikaisessa vaiheessa ilman, että varsinaisia taisteluja olisi ehditty käydä. Sodan päätyttyä elinkeinoelämä alkoi Kokkolassa elpyä.
1900-luvun alkupuolen oleellisimpia muutoksia Kokkolassa oli väestön suomalaistuminen. Kokkolan pohjois- ja länsipuolen maaseutukuntien suomenkielinen väestö hakeutui Kokkolaan, joka tarjosi tulokkaille työtä tehtailta, satamasta ja palvelusaloilta. Kieliriidoiltakaan ei vältytty.
Kaarlelan kunta (), joka tunnettiin vuoteen 1927 nimellä Kokkolan maalaiskunta, liitettiin vuoden 1977 alussa Kokkolaan. Kaarlelaan oli jo aikaisemmin liitetty Öjan kunta, joka kuului osana Kruunupyyhyn aina vuoteen 1932, jolloin siitä tuli itsenäinen kunta. Kokkolan ja Kaarlelan kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Karleby. Kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan väkiluku kasvoi noin 50 % ja pinta-ala noin 1 100 %. Kuntaliitoksen myötä sulkeutui eräänlainen ympyrä: Kaarlelan Ristirannan kylästä sai alkunsa Kokkolan kaupunki, johon yli 300 vuotta myöhemmin Kaarlela liitettiin.
Maantiede
Vanha vesitorni
Kaupunginosat
Kylät
- Hassinen (Hassis)
- Isokylä (Storby)
- Kallinen (Kallis)
- Kaustari (Kaustar)
- Kirilahti (Kirilax)
- Korpilahti (Korplax)
- Kotkamaa
- Kvikant
- Linnusperä
- Närvilä
- Palo
- Piispanmäki
- Rödsö
- Sokoja (Såka)
- Vitsari (Vittsar)
- Oivu (Åivo)
- Knivsund [Öja]
- Långö [Öja]
Nähtävyydet
Vanhaa kaupunkia
Torikahviloita
- Neristan, Kokkolan vanha kaupunki, yksi Suomen laajimpia historiallisia puukaupunkikokonaisuuksia
- Pedagogio, Suomen ainoa nykyaikaan säilynyt 1600-luvun koulurakennus
- Kaarlelan kivikirkko 1400-luvulta
- Englantilainen barkassi, tiettävästi ainoa kuninkaalliselta laivastolta kaapattu alus maailmassa
- Tankar ja Tankarin majakka
- Venetsialais-festivaali
Kokkolan kaupunginvaltuusto 2007-2008
Tuomo Puumala
Jutta Urpilainen
Johan Candelin
Kaj Broman
Ahonen Eila (VAS)
Brandt Mats (SFP)
Granqvist Håkan (SFP)
Haimakainen Pentti (KOK)
Harsunen Raimo (SDP)
Hänninen Matti (SDP)
Kallis Bjarne (KD)
Kivilehto Kauko (KOK)
Kultala Raili (KESK)
Kuusniemi Hannu (KESK)
Laitila Veikko (KESK)
Maijala Aimo (KESK)
Mustasaari Erkki (SDP)
Paananen Juha (KD)
Passoja Terttu (KD)
Pohjola Vesa (VAS)
Puolimatka Pekka (VIHR)
Rasmus Jarmo (SKL)
Sarkkinen Mika (KD)
Snellman Hans (SFP)
Tastula Antero (SDP)
Timonen Marlén (SFP)
Urpilainen Kari (SDP)
Wikman Tommy (SFP)
Åström Bernhard (SFP)
Anderson Stefan (SFP)
Candelin Johan (KD)
Göös Hannu (KESK)
Harju Tarja (SDP)
Häli Pirkko (KD)
Innanen Sari (KESK)
Kalliokoski Riitta (KESK)
Kellosalo Anne (SDP)
Kouvo Kajsa (SFP)
Kuusela Matti (KOK)
Lilja Martti (KESK)
Mehtälä Anja (KOK)
Nurmi Pekka (KESK)
Palosaari Anneli (KESK)
Pohjonen Markku (SDP)
Puumala Tuomo (KESK)
Sabel Roy (SDP)
Seppelin-Kivelä Satu (SDP)
Storbacka Tony (SFP)
Taarna Terho (VIHR)
Tastula Seppo (VAS)
Urpilainen Jutta (SDP)
Vehniäinen Mikko (VAS)
Virolainen Timo (KESK)
Yli-Hallila Esa (KOK)
Hallinto
Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa kaupunginvaltuuston paikat jakaantuivat eri puolueiden kesken:
- Kesk 12
- SDP 12
- RKP 9
- KD 7
- Kok 5
- Vas 4
- Vihreät 2
Kaupunginjohtaja on Antti Isotalus.
Ystävyyskaupungit
Kuuluisia kokkolalaisia
Lähteet
Aiheesta muualla
Kokkola
Kokkola
Karleby
Karleby
|
www-nimi = www.kokkola.fi |
huomautus = |
}})
)
)
)
)
)
)
