Kokonaisturvallisuus

Kokonaisturvallisuus on turvallisuuden laajentuva yläkäsite.

Perinteinen turvallisuus

Aiemmin valtiollinen turvallisuus nähtiin lähinnä ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan muodostamaksi kokonaisuudeksi, turvallisuuspolitiikaksi. Tämä käsitys kuuluu aikaan, jolloin valtioiden välillä ei juuri muita merkittäviä vaikuttamisen keinoja ollut.

Turvallisuuden laajentuminen

Suuressa suomalaisessa 1990- luvun turvattomuustutkimuksessa turvattomuudelle (turvallisuudelle) löydetiin 23 ulottuvuutta, jotka voitiin ryhmittää kuuteen osa-alueeseen.

Turvallisuus laajenee kolmea kautta:

1. Siihen syntyy uusia tasoja, merkittävimpinä valtioita suuremmat kulttuurin, tieteen ja teknologian tasot sekä jatkossa etenkin globaali (tiedon) taso.
2. Sen aiempiin tasoihin syntyy uusia elementtejä ja
3. Mitään vanhoja turvallisuuden elementtejä ei poistu.

Edellä mainittujen trendien seurauksena turvallisuus muuttuu yhä moninaisemmaksi ja kompleksisemmaksi ja suuremmaksi. Monia nykyaikaisen valtion uusia uhkia ei voi ratkaista valtion sisäisin toimenpitein. Kansainvälinen yhteistoiminta on oman turvallisuuden hoitamiseksi yhä tärkeämpää, jopa välttämätöntä.

Ristiriidat valtioiden sisällä leviävät laajemmalle, jos niillä on valtioiden tai kulttuurien välinen kytkentä esim. vähemmistön kautta. Venäjä katsoo itsellään olevan oikeuden puuttua naapureidensa asioihin, jos sen mielestä naapurivaltion venäläisen vähemmistön asema sitä sen mielestä edellyttää. Yhä useammassa maassa on yhä useamman maan vähemmistöjä. Näillä diasporavähemmistöillä on mm. Samuel Huntingtonin mukaan merkittävä osa monessa nykyaikaisessa kriisissä. Suomessa vähemmistöjä on esim. Vietnamista, Somaliasta, monesta Balkanin maasta jne.

Maailman valtioiden ja ihmisten keskinäisriippuvuuden kasvaessa, turvallisuuteen on otettu paljon laajempi näkökulma. Valtiollista turvallisuutta uhkaa kokonaisturvallisuuden alla mm.

• naapurimaissa tapahtuva valtion romahtaminen. Yli puolet maailman valtioista lasketaan luokkaan: Vaarassa romahtaa tai romahtanut. Vertaa Neuvostoliitto, Jugoslavia ja monet Afrikan valtiot
• naapurimaiden köyhyys ja pakolaiset (siis valtion heikkous on myös riski naapureille)
• tietoturvallisuusuhkat (ohjelmistotakaportit, virukset, madot, Troijan hevoset jne)
• teknologinen ja taloudellinen keskinäisriippuvuus:
  • keskeisen raaka-aineen tai järjestelmän osan saannin estyminen tuotanto- tai valmistusmaan ongelmien tai vientirajoitusten takia, joka taas uhkaa omaa tärkeää talouden tai turvallisuuden alaa
  • järjestelmän (talous, teknologia) kompleksisuudesta seuraavat riskit
• globaalit tautiepidemiat (AIDS, SARS, ebola jne.)
• kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi
• joukkotuhoaseiden leviäminen
• ydinonnettomuudet
• muut rajojen yli leviävät saasteet: happosateet, öljyonnettomuudet rannikolla
• kulttuuriset, uskonnolliset tai etniset ristiriidat valtion sisällä sen vähemmistöjen välillä joko kotoperäisinä ristiriitoina tai muulta tulleiden ristiriitojen heijastumina
• luonnon katastrofit
• rajojen yli leviävä oman kulttuurin ydintä tai omia arvoja uhkaava vihamielinen tieto: internet, kansainvälinen media, psykologinen sodankäynti, informaatiosodankäynti
• rikkaiden ja köyhien välisen kuilun laajeneminen valtioiden sisällä ja globaalisti
• työttömyys, syrjäytyminen, naapurimaiden väestönkasvu ja niistä seuraavat asiat
• tieteen, teknologian ja talouden erilaiset rajoitukset (esim. vientikiellot ja rajoitukset), siis esim. taloudellinen informaatiosodankäynti sekä
• valtion turvallisuutta uhkaava tiedustelu esim. avaruudesta, rajojen läheisyydestä, valtion sisältä tai internetistä
• valtion taloudellisen kilpailukykyn heikkeneminen ja esim. siitä seuraava luottokelpoisuuden lasku

Esimerkki kehityksestä

Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003, 'Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia' esittää kokonaisvaltaisen näkemyksen yhteiskunnallisesta turvallisuudesta. Sen ydin on valtion johtaminen ja muut osakokonaisuudet ja osakokokonaisuuksien osakokonaisuudet ovat:

1. Valtakunnan sotilaallinen puolustaminen
   1. Sotilasstrateginen tilannekuva
   2. Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen
   3. Virka-apu
   4. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja kohteiden suojaaminen
   5. Sotilaallistten uhkien torjunta
   6. Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.
2. Sisäinen turvallisuus:
   1. Oikeusjärjestelmän toimintakyky: Poliisi, oikeuslaitos, terrorismin torjunta
   2. Estetään ennakolta ja hallitaan uhkia, jotka kohdistuvat väestön turvallisuuteen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen: Pelastustoiminta, rajavalvonta.
3. Väestön toimeentuloturva ja toimintakyky:
   1. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut
   2. Terveysuhkien havainnointi-, seuranta ja torjuntajärjestelmät
4. Henkinen kriisinsietokyky:
   1. Sosiaalinen eheys
   2. Tiedotustoiminta
   3. Opetustoimi
   4. Kulttuuritoiminta
   5. Hengellinen toiminta
   6. Turvallisuutta tukeva vapaaehtoistoiminta
5. Talouden ja yhteiskunnan toimivuus:
   1. Infrastruktuurin turvaaminen
   2. Julkisen talouden toimivuus
   3. Yhteiskunnan perustoimintojen turvaaminen: Energia, elintarvikkeet, asuminen...
   4. Sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien sekä kuljetusten toimivuus.
6. Ulkoinen toimintakyky:
   1. Ulkoasianministeriön ja ulkomaanedustuksen toimintavalmius
   2. Muiden hallinnonalojen kansainvälinen yhteydenpito
   3. Ulkomaan kaupan toimintaedellytykset
   4. Suomen kansalaisten avustaminen ulkomailla

Valtion johtamisen osa-kokonaisuuksia ovat:

1. Asianmukaiset tilat ja viestiyhteydet
2. Valtakunnallinen tilannekuva
3. Tietojen jakaminen
4. Päätösten toimeenpano
5. Osallistuminen EU:n päätöksentekoon

Turvallisuuspoliittinen selonteko 2004 määrittelee kokonaismaanpuolustuksen seuraavasti (Keskeiset lyhenteet ja määritelmät (s. 157)): Kokonaismaanpuolustus: Kaikki ne sotilaalliset ja siviilialojen toimenpiteet, joilla turvataan Suomen valtiollinen itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan.

Vihamielinen vaikuttaminen

Kokonaisturvallisuudessa yhä tärkeämmäksi termiksi on perinteisen sodankäynnin rinnalle nousemassa 'vihamielinen vaikuttaminen'. Se tarkoitaa toimintaa, jossa toimitaan kohteen intressien vastaisesti, mutta ei kuolla. Vihamielisen vaikuttamisen keinoja ovat mm. informaatiosodankäynti ja sen osa-alueet kuten psykologinen sodankäynti, hakkerisodankäynti.

Muita vihamielisen vaikuttamisen keinoja ovat vaikuttaminen teknologian (ks ohjelmistosodankäynti), talouden (ks. taloudellinen informaatiosodankäyntin tai tieteen kautta sekä vaikuttaminen kansainvälisen media kautta. Jälkimmäisimmästä erityisesti Internet on yhä tärkeämpi. Merkittävin vihamielisen vaikuttamisen sovellutus on ollut Neuvostoliiton ja kommunismin kaataminen 1980- ja 1990- lukujen vaihteessa.

Vihamielinen vaikuttaminen on noussut tärkeäksi, kun:

• valtiot ovat avautuneet yhä enemmän ja yhä useammalla alueella
• niiden taloudellinen ja teknologinen keskinäisriippuvuus on kasvanut ja
• kommunikaatio (ihmiset, tavarat ja tieto) valtioiden välillä on kasvanut.

Vihamielinen vaikuttaminen on usein epäsuoraa ja häiveellistä, joten sen havaitseminen ja myös vastustaminen on vaikeaa.

Kokonaisturvallisuuden ja vihamielisen vaikuttamisen käsitteet edellyttävät uudenlaista ja uusiin asioihin huomioita kiinnittävää turvallisuustarkastelua mm. valtioiden sisällä. Tämä merkitsee myös turvallisuuden monimutkaistumista.

Katso myös

• epäsymmetrinen sodankäynti
• postmoderni sodankäynti
• sisällissota
• Noopolitik, pehmeä politiikka