Konjakki

Konjakki on alkoholijuoma ja brandyn alalaji.

Aitoa konjakkia valmistetaan vain Charentessa ja sen ympäristössä Ranskaistssa. Konjakki valmistetaan tekemällä viinirypäleä mehua ja siitä edelleen viiniä. Viini on mietoa, sen alkoholipitoisuus on 6—8 prosenttia ja se on hyvin hapokasta. Viini tislataan kahdesti, minkä jälkeen sitä kutsutaan elämänvedeksi (eau-de-vie). Elämänvesi on väritöntä alkoholijuomaa, jonka alkoholipitoisuus on noin 72 tilavuusprosenttia.

Konjakiksi tuotetta saa kutsua sen kypsyttyä tammitynnyreissä vähintään kaksi vuotta. Suuri osa vedestä ja alkoholista haihtuu (haihtunutta osaa kutsutaan 'enkelten osuudeksi'), ja tammitynnyristä liukenee juomaan erilaisia aromiaineita, kuten tanniinia. Etenkin laadukkaisiin konjakkeihin sekoitetaan, 'naitetaan', useita eri elämänvesieriä eri vuosikerroilta. Valmiin konjakin alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 40 tilavuusprosenttia (lukuun ottamatta erittäin vanhoja tisleitä, joiden alkoholitilavuusprosentti on voinut haihtumisen seurauksena pudota alle 40:n).

Konjakki on nimetty Cognacin kaupungin mukaan.

Kypsymisajan mukaan nimettyjä laatuja

VS (Very Special) tai *** (kolme tähteä), nuorinta elämänvesierää kypsytetty vähintään kaksi vuotta.
VSOP (Very Superior Old Pale), Réserve, nuorin elämänvesierä vähintään neljä vuotta.
XO (Extra Old), Napoléon, Hors d'Age, nuorin elämänvesierä vähintään kuusi vuotta.

Elämänvesierät saattavat olla paljon vanhempia arvostetuimmissa erikoiskonjakeissa, kuten:

Louis XIII, Rémy Martin. Kypsytetty yli 1200 laadukkaasta elämänvesierästä iältään 40 ja sadan vuoden väliltä, hyvin vanhoissa tammitynnyreissä.
Richard Hennessy, Hennessy. Yli 100 elämänvesierän sekoitus, vanhimmat 200 vuotta vanhoja. Myydään kristallipulloissa.
L'Esprit de Courvoisier - Courvoisierin pääkonjakki, myydään käsintehdyissä karahveissa. Vanhimmat elämänvesierät 200-vuotiaita.

Konjakin tuotantoalueet (cru)

Vuonna 1938 konjakin tuotantoalue jaettiin kuuteen kasvualueeseen cru. Joka cru'lla on omat tyypilliset piirteensä sekä maaperässä, että ilmastossa. Nämä piirteet antavat oman makunsa lopulliseen tuotteeseen. Cru't:

Grande Champagne, arvostetuin ja kalkkipitoisin alue. Kokonaispinta-ala 35 700 ha, konjakkiin käytettävien rypäleiden viljelypinta-ala 13 000 ha.
Petit Champagne, maaperässä hieman vähemmän kalkkia Gde Champagnen alueeseen verrattuna. Ilmasto alttiimpi atlantin vaikutukselle. Kokonaispinta-ala 68 400 ha, rypäleiden viljelypinta-ala 16 000 ha.
Borderies, pienin kuudesta cru'sta. Kokonaispinta-ala 13 440 ha, rypäleiden viljelypinta-ala 4 000 ha.
Fins Bois, ympäröi kolmea edellä mainittua aluetta. Kokonaispinta-ala 354 200 ha, rypäleiden viljelypinta-ala 33 000 ha.
Bons Bois, ympäröi puolestaan Fins Bois'ta. Alue on entistä alttiimpi meri-ilmastolle. Alueen konjakit kypsyvät nopeasti ja ne jäävät maultaan hieman 'karheaksi'. Kokonaispinta-ala 386 600 ha, rypäleiden viljelypinta-ala 12 000 ha.
Bois Ordinaires, maaperä on hyvin hiekkaista ja meri-ilmaston vaikutuksen vuoksi konjakit ovat usein maultaan hyvin suolaisia. Alueen konjakkeja ei yleisesti pidetä kovinkaan laadukkaina. Kokonaispinta-ala 274 176 ha, rypäleiden viljelypinta-ala 1 700 ha.

Mikäli konjakkiin käytetyt tisleet on tuotettu ainoastaan Grande ja Petit Champagnen alueen rypäleistä ja vähintään 50 % tisleistä on Grande Champagnen alueelta, voidaan konjakin etikettiin lisätä merkintä 'Fine Champagne'.