Nimi
Korean kielessä Korean tasavallassa maasta käytetään nimeä
Daehan Minguk (
대한민국,
大韓民國, kirjaimelliseti 'Suuren han-kansan valtio'). Maan lyhyt nimi on
Hanguk (한국, 'Han-valtio', jolla viitataan yleisesti Koreaan) tai
Namhan (남한, 'Eteläinen han', jolla viitataan Etelä-Koreaan).
Han tarkoittaa muinaisia Samhan-liittoja Korean niemimaan eteläosassa.
Hanguk on eteläkorealaisten useimmiten käyttämä nimi.
Korean demokraattisessa kansantasavallassa käytetään kuitenkin nimeä
Nam-Chosŏn (남조선, 'Eteläinen Choseon'; Choseon oli Korean viimeisen yhtenäisvaltion nimi.
Suomessa maasta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä 'Korea', joka tulee Goryeo-dynastialta, joka vuorostaan viittasi Goguryeo-kuningaskuntaan. Arabiaa puhuvien kauppiaiden versio nimestä, 'Cu'ree', saattoi löytää tiensä Italiaan keskiajalla, ja nimestä 'Corea' tuli maasta Euroopassa käytetty sana. 1800-luvun lopulla 'Korea' tuli yleisemmäksi.
Historia
- Pääartikkelit: Etelä-Korean historia ja Korea
Vuosina 1910-1945 Korea oli Japanin siirtomaa. Korean tasavalta ja
Korean demokraattinen kansantasavalta syntyivät toisen maailmansodan jälkeen miehitysvyöhykkeiden jaon seurauksena. Japanin vetäydyttyä 38. leveyspiirin eteläpuolinen Korea tuli Yhdysvaltain ja pohjoispuoli Neuvostoliiton hallintaan. Huolimatta Kairon konferenssissa annetuista lupauksista itsenäisestä ja yhtenäisestä Koreasta, miehitysvyöhykkeille perustettiin vuonna 1948 kaksi erillistä hallitusta – etelään kapitalistinen ja pohjoiseen kommunistinen.
25. kesäkuuta 1950 Korean demokraattinen kansantasavalta hyökkäsi etelään aloittaen Korean sodan, jossa Korean demokraattisen kansantasavallan ja Kiinan joukot taistelivat Korean tasavallan ja Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan joukkoja vastaan. Sodan lopputuloksena Koreoiden rajaksi vakiintui vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu. Juridisesti Koreat ovat yhä sodassa keskenään.
Sodan jälkeen presidentti Syngman Rheen hallinto sai yhä autoritaarisempia piirteitä. Rheen kaaduttua opiskelijavetoisessa huhtikuun vallankumouksessann vuonna 1960 maan politiikassa seurasi lyhytaikainen demokraattisten uudistusten kausi. 16. toukokuuta 1961 kenraalimajuri Park Chung Hee johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Seuranneella vuoteen 1979 kestäneellä Parkin presidenttikaudella nopeaa vientivetoista talouskasvua säesti vakava poliittinen sorto. Park joutui lopulta murhatuksi vuonna 1979 ja pian tämän jälkeen valtaan nousi uudella sotilaskaappauksella Chun Doo-hwan.
Chunin valtaannousu sai aikaan laajalle levinneitä mielenosoituksia, jotka tukahdutettiin verisesti Gwangjun verilöylyssä vuonna 1980. Tapausta seurasi kuitenkin demokratialiikkeen nousu, ja Chun joutui taipumaan demokraattisiin uudistuksiin ja vapaisiin vaaleihin vuonna 1987. Chunin seuraajaksi nousi vaaleissa hänen läheinen avustajansa Roh Tae-woo, joka astui virkaansa 1988. Samana vuonna Soul isännöi kesäolympialaisia. Vuonna 1993 maa sai vuosikymmeniin ensimmäisen siviilipresidenttinsä Kim Young-samin noustessa Korean tasavallan johtoon.
Vuonna 1996 maasta tuli OECD:n jäsen. Vuoden 1997 Aasian talouskriisin aiheuttamasta takaiskusta huolimatta maa nousi nopeasti maailman suurimpien talousmahtien joukkoon. Nykyään Korean tasavallan elintaso on monien Länsi-Euroopan maiden tasolla. Kesäkuussa 2000 osana presidentti Kim Dae Jungain auringonpaistepolitiikka Korean demokraattisen kansantasavallan pääkaupungissa Pjonjangissa pidettiin historiallinen Koreoiden välinen huippukokous. Samana vuonna Kim voitti Nobelin rauhanpalkinnon työstään demokratian ja ihmisoikeuksien sekä Koreoiden välisen sovittelutyön parissa. Vuonna 2002 presidentiksi valittiiin Roh Moo-hyun.
Politiikka
Korean tasavalta on demokraattinen tasavalta, jossa valta jakautuu presidentin, lainsäätäjien ja oikeusjärjestelmän kesken. Vuodesta 1948 maan perustuslaki on läpikäynyt viisi suurta muutosta, joista jokainen loi uuden tasavallan. Nykyinen kuudes tasavalta syntyi edellisen reformin myötä vuonna 1988.
Maan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Presidentti on maan asevoimien komentaja, ja hänellä on runsaasti toimeenpanovaltaa. Presidentti nimittää pääministerin kansalliskokouksen suostumuksella sekä valtioneuvoston ministerit.
Lakiasäätävä elin on maan kansalliskokous, yksikamarinen instituutio, jonka jäsenet valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Parlamentissa on tällä hetkellä 299 paikkaa, joista 243 täytetään alueellisilla vaaleilla ja loput suhteellisella vaalitavalla. Oikeuslaitos on suureksi osaksi itsenäinen. Korkein tuomiovaltaa käyttävä elin on korkein oikeus, jonka tuomarit nimittää presidetti kansalliskokouksen suostumuksella. Lisäksi Korean perustuslakituomioistuin valvoo perustuslain noudattamiseen liittyviä kysymyksiä.
Korean tasavallan tärkeimmät poliittiset puolueet ovat Uri-puolue, suuri kansallispuolue, demokraattinen työväenpuolue sekä demokraattinen puolue. Uri-puolue muodostettiin vuonna 2003 demokraattisen puolueen liberaalihaarasta. Se sai täpärän enemmistön 2004 huhtikuun vaaleissa, mutta menetti sen seuraavissa täytevaaleissa. Konservatiivinen suuri kansallispuolue ja keskustaan sijoittuva demokraattinen puolue muodostavat tärkeimmän poliittisen opposition. Progressiivinen työväenpuolue on liittoutunut ammattiliittojen ja maanviljelijöiden järjestöjen kanssa, ja muodostaa vasemmisto-opposition.
Maassa on sotien jäljiltä edelleen suuri määrä yhdysvaltalaisia sotilaita kansalaisten Yhdysvaltain vastaisista mielenosoituksista huolimatta. Koreat ovat edelleen muodollisesti sotatilassa keskenään, ja silloin tällöin jommankumman maan laivasto ahdistelee toisen kalastusaluksia.
Maantiede
Etelä-Korea satelliittikuvassa tammikuussa
Korean tasavalta käsittää Aasian mantereelta noin 1100 kilometriä ulkonevan Korean niemimaan eteläisen puoliskon. Vuoristoinen niemimaa rajoittuu lännessä Keltaiseenmereen ja idässä Japaninmereen. Sen eteläkärki ulottuu Itä-Kiinan merelle ja Korean salmelle. Maan pinta ala on yhteensä 99 646,16 neliökilometriä.[Korea Statistical Information Service, 행정구역(구시군)별 국토면적 ]
Arvio kasvaa vuosittain mm. maantäytön vuoksi.
Maa on vuoristoinen, ja suurin osa maasta ei sovellu viljelykseen. Alangot, jotka sijaitsevat pääasiassa maan länsi- ja kaakkoisosissa muodostavat vain noin 30 % Etelä-Korean alueesta. Maa voidaan jakaa neljään yleisluontoiseen alueeseen: itäosaan korkeine vuorijonoineen ja kapeine rannikkotasankoineen, länsiosaan leveine rannikkoalueineen, jokilaaksoineen ja kukkuloineen, lounaisosaan vuorineen ja laaksoineen sekä kaakkoisosaan, jota hallitsee Nakdong-joen laaja tasanko.
Maan länsi- ja etelärannikkojen edustalla on noin 3 000 saarta, joista suurin osa on pieniä ja asumattomia. Jejun saari sijaitsee noin 100 kilometriä maan etelärannikolta. 1 845 neliökilometrillään se on maan suurin saari. Jejulla sijaitsee myös Korean tasavallan korkein kohta – sammunut, 1 950 metriä korkea tulivuori Halla-san.
Paikallinen ilmasto on suhteellisen lauha. Sademäärät ovat suurimmillaan kesällä lyhyen jangmaksiksi kutsutun sadekauden aikana, ja talvet voivat olla kylmiä. Soulissa keskimääräinen tammikuun lämpötila on -7 °C:sta 1 °C:een, ja heinäkuun keskilämpötila vaihtelee 22 °C–29 °C:een välillä. Talvilämpötilat ovat korkeampia etelärannikolla ja huomattavasti alhaisempia vuoristoisessa sisämaassa. Myöhäiskesällä taifuunit tuovat etelärannikolle kovia tuulia ja sateita. Keskimääräinen vuosittainen sademäärä vaihtelee Soulin 1 370 millimetrin ja Busanin 1 470 millimetrin välillä.
Alueellinen jako
Etelä-Korean alueellinen jako
Etelä-Korea jaetaan kahdeksaan provinssiin, yhteen autonomiseen provinssiin, kuuteen suurkaupunkiin ja yhteen erikoisasemassa olevaan kaupunkiin.
|
| Nimi
| Hangul
| Hanja
|
| Erikoisasemassa oleva kaupunki (Teukbyeolsi)
|
| 1
| Soul
| 서울특별시
| 서울特別市
|
| Metropolikaupungit (Gwangyeoksi )
|
| 2
| Busan
| 부산광역시
| 釜山廣域市
|
| 3
| Daegu
| 대구광역시
| 大邱廣域市
|
| 4
| Incheon
| 인천광역시
| 仁川廣域市
|
| 5
| Gwangju
| 광주광역시
| 光州廣域市
|
| 6
| Daejeon
| 대전광역시
| 大田廣域市
|
| 7
| Ulsan
| 울산광역시
| 蔚山廣域市
|
| Provinssit
|
| 8
| Gyeonggi-do
| 경기도
| 京畿道
|
| 9
| Gangwon-do
| 강원도
| 江原道
|
| 10
| Chungcheongbuk-do
| 충청북도
| 忠淸北道
|
| 11
| Chungcheongnam-do
| 충청남도
| 忠淸南道
|
| 12
| Jeollabuk-do
| 전라북도
| 全羅北道
|
| 13
| Jeollanam-do
| 전라남도
| 全羅南道
|
| 14
| Gyeongsangbuk-do
| 경상북도
| 慶尙北道
|
| 15
| Gyeongsangnam-do
| 경상남도
| 慶尙南道
|
| Erikoisasemassa oleva provinssi (Teukbyeoljachi-do)
|
| 16
| Jeju
| 제주특별자치도
| 濟州特別自治道
|
Talous
Soul on merkittävä talouden keskus
Korean tasavalta on
maailman 11. suurin talous ja Aasian neljänneksi suurin Japanin, Kiinan ja Intian jälkeen. Yhtenä '
Aasian taloustiikereistä' se on saanut aikaan nopeaa, vientivetoista talouskasvua, mikä on ollut jyrkässä kontrastissa Korean demokraattisen kansantasavallan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jumiutuneeseen talouteen. Korean tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti on nyt noin 14 kertaa suurempi kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa.
[Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan vuonna 2006 (Pohjoinen $1800; Etelä $24,500). CIA Factbook ]
1950-luvulla maa oli yksi Aasian köyhimmistä maista. Toisen maailmansodan päätyttyä maa peri siirtomaatalouden, joka oli suunniteltu lähes ainoastaan Japanin laajentumispolitiikkaa varten. Suuri osa maan infrastruktturista tuhoutui vuosina 1950–1953 käydyssä Korean sodassa[cptour Korean War ], ja sodan jälkeen maa jäi riippuvaiseksi Yhdysvaltain antamasta taloudellisesta avusta.
Kenraali Park Chung-heen sotilasvallankaappauksen jälkeen vuonna 1962 Korean tasavalta aloitti sarjan kunnianhimoisia viisivuotissuunnitelmia taloutensa kehittämiseksi. Talouden painopiste siirtyi ulkomaankauppaan Japanin-suhteiden normalisoinnin myötä vuonna 1965, mitä seurasi investointi- ja kauppabuumi. Nopea laajentuminen ensin kevyeen ja sitten raskaaseen teollisuuteen seurasi 1960- ja 1970-luvuilla. Tänä ajanjaksona maan talous kasvoi keskimäärin 8,6% vuodessa. Valtavaa kasvua on usein kutsuttu 'Han-joen ihmeeksi', Han-joen ollessa maan pääkaupungin Soulin läpi virtaava joki. 1980-ja 1990-luvuilla talouden kasvu jatkui maan muuntautuessa pääasiassa tekstiilien ja kenkien viejästä tärkeäksi autojen, elektroniikan, laivojen ja teräksen sekä myöhemmin korkeateknologisten laitteiden kuten näyttöjen, matkapuhelinten ja puolijohteiden valmistajaksi.
Eteläkorealainen malli, jossa suurien ja kansainvälisesti kilpailukykyisten yhtiöiden kasvua tuetaan vero- ja rahoituspolitiikan avulla, johti sukujen kontrolloimien valtavien konglomeraattien syntyyn. Nämä yhtiöt, jotka tunnetaan nimellä chaebol, kukoistivat Parkin hallinnon aikana. Joistain yhtiöistä, kuten Hyundaiistasta, Samsung, Daewoosta ja LG:stä tuli kansainvälisiä suuryrityksiä. Nykyään maa on näiden avulla noussut maailmantalouden biljoonaluokkaan, ja sen bruttokansantuote on 1 180 miljardia dollaria.
Vuoden 1997 Aasian talouskriisin jälkeen maan talouselämä on muuttunut kuitenkin huomattavasti massiivisten konkurssien ja hallituksen tekemien uudistusten myötä. Kriisi paljasti maan taloudessa pitkäaikaisia heikkouksia, kuten valtavat ulkomaiset lainat ja kurittoman taloussektorin. Nämä johtivat kahteen suureen talouden uudelleenjärjestelyyn, ensin vuonna 1997 ja toisen kerran vuonna 1999 Daewoon romahdettua. Vuoteen 2003 mennessä vain hieman yli puolet entisistä vuoden 1995 aikaisista chaeboleista oli jäljellä.[18 kolmestakymmenestä - Studies: South Korea n mukaan]
KTX-juna Daegun itäisellä asemalla
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
Liikenne
Korean tasavallan liikenteen hoitavat kattavat rautatie-, moottoritie-, bussi- ja lauttaverkot sekä lentoreitit.
Korean valtion rautatieyhtiö Korail palvelee kaikkia tärkeimpiä eteläkorealaisia kaupunkeja tihein vuorovälein. Kahta rautatielinjaa ollaan nyt yhdistämässä uudelleen Korean demokraattisen kansantasavallan rautatieverkkoon. Korean tasavallassa on Ranskan TGV:hen pohjautuva nimellä Korea Train Express tunnettu suurnopeusjunaverkko. Tärkeimmissä kaupungeissa on metroverkko – näistä suurin on Soulin metro, joka on noin 287 kilometriä pitkä.
Maan tärkein kansainvälinen lentokenttä on Incheonin kansainvälinen lentoasema. Maan kansalliset lentoyhtiöt ovat Korean Air ja Asiana Airlines.
Väestö
Etelä-Korean väkiluku on noussut nopeasti 1900-luvulla
Suurin osa eteläkorealaisista elää kaupungeissa, nopean 1970-, 80- ja 90-luvuilla tapahtuneen talouden laajenemisen aiheuttaman maaltamuuton seurauksena.
[South Korea, CIA Country Studies ] Pääkaupunki Soul on myös maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus. Vuonna 2006 kaupungissa asui 10,3 miljoonaa henkeä, mikä teki siitä yhden maailman väkirikaimmista kaupungeista.
[World City Populations ] Muita tärkeitä kaupunkeja ovat
Busan (3,66 miljoonaa),
Incheon (2,63 miljoonaa),
Daegu (2,53 miljoonaa),
Daejeon (1,46 miljoonaa),
Gwangju (1,41 miljoonaa) ja
Ulsan (1,10 miljoonaa asukasta).
[Populations for all cities as of 2005, given by city & province, NSO Database ]
Maan väestörakennetta on muokannut myös kansainvälinen muuttoliike. Korean niemimaan jakautumisen jälkeen noin neljä miljoonaa henkeä on muuttanut Korean demokraattisesta kansantasavallasta etelänaapuriin. Tämä muuttovoittoinen suuntaus kääntyi seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana eteläkorealaisten muuttaessa ulkomaille, etenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Maan kukoistava talous ja 1990-luvulla parantunut poliittinen ilmasto ovat kuitenkin hidastaneet maastamuuttoa, ja monet ulkokorealaiset ovat palanneet takaisin.
Vaikka ei-korealaisten määrä maassa on pieni, se on noussut tasaisesti 2000-luvun alussa. Virallisesti huhtikuussa 2005 maassa asui yhteensä 378 000 vierastyöläistä, joista 52,6 % oli maassa ilman lupaa.[Times.hankooki.com: 'Migrants Want Flexible Employment System', Korea Times, December 30, 2005. (linkki ei enää toiminnassa)] Tämä ulkomainen työvoima on pääasiassa kotoisin etelä- ja kaakkoisaasialaisista maista, mutta myös entisen Neuvostoliiton alueelta sekä Nigeriasta on paljon muuttajia. Näiden työntekijöiden lisäksi maassa on noin 11 000 ulkomaista englannin kielen opettajaa ja noin 36 000 Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaan kuuluvaa.[US military figures as of 2003, from [1] Tim Kane Global U.S. Troop Deployment, 1950-2003]
Uskonnot
Noin 46 % eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. Jäljelle jäävistä
kristittyjä on 27,3 prosenttia väestöstä ja buddhalaisia 25,3 prosenttia.
[인구,가구/시도별 종교인구 구성비, Korea National Statistical Office ] Maassa on myös jonkin verran islaminuskoisia. Buddhalaisuus on vahvinta maan itäosassa, erityisesti Yeongnamin ja Gangwonin alueilla, jossa se muodostaa yli puolet uskonnollisesta väestöstä. Kristinusko, joka sai ensi kerran Koreassa jalansijaa 1700-luvun loppupuolella, kasvoi nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla suureksi osaksi sotilashallinnon vastaisen kansalaisliikkeen myötä. Valtio on nyt maailman toiseksi suurin lähetyssaarnaajia lähettävä valtio Yhdysvaltain jälkeen, ja maailman suurin kirkko Yoido Full Gospel Church sijaitsee Soulissa. Näiden muodollisten uskontojen lisäksi monet korealaiset noudattavat
kungfutselaisia perinteitä, ja monet buddhalaiset yhdistelevät uskontoaan korealaiseen šamanismiin.
Juhlapäivät
| Päivämäärä
| Suomalainen nimi
| Hangeul
| Romanisaatio
| Huomautuksia
|
| 1. tammikuuta
| Uudenvuodenpäivä
|
|
|
|
| Kuukalenterin 1.–3. päivä
| Kuukalenterin mukainen uusivuosi
| 설날
| Seollal
| Kolmepäiväinen juhla
|
| 1. maaliskuuta
| Itsenäisyyspäivä
| 3.1절
| Samil Jeol
|
|
| 5. huhtikuuta
| Puiden päivä
| 식목일
| Singmogil
|
|
| 5. toukokuuta
| Lastenpäivä
| 어린이날
| Eorininal
|
|
| 4. kuukalenterin kuukauden 8. päivä
| Buddhan syntymäpäivä
| 부처님 오신날
| Bucheonim Osinnal
|
|
| 6. kesäkuuta
| Vainajien muistopäivä
| 현충일
| Hyeonchung-il
|
|
| 17. heinäkuuta
| Perustuslain päivä
| 제헌절
| Jeheonjeol
| Vuoden 1948 perustuslaki
|
| 15. elokuuta
| Vapautuksen päivä
| 광복절
| Gwangbokjeol
| Vapautus Japanin miehityksestä 1945
|
| 8. kuukalenterin kuukauden 15.–18. päivä
| Elonkorjuujuhla
| 추석
| Chuseok
|
|
| 3. lokakuuta
| Kansallinen perustamispäivä
| 개천절
| Gaecheonjeol
| Korean myyttinen perustaminen
|
| 25. joulukuuta
| Joulupäivä
|
|
|
|
Lähteet
Aiheesta muualla
Sydkorea
Südkorea
Corée du Sud
Sør-Korea
Sydkorea
)
)
.jpg'))
)
)
