Koskikara

Koko ja ulkonäkö

Valkeaa rintalaikkua lukuun ottamatta mustanruskea ja lyhytpyrstöinen lintu. Siivet ovat lyhyet ja lento suoraviivaista. Se syöksähtelee ja sukeltelee koskissa palaten kivelle tai jään reunalle tähystämään.

Levinneisyys

Koskikarat pesivät Euroopan pohjoisimmissa osissa ja muuttavat etelämmäksi sulapaikkoihin talveksi. Suomessa pesii 250–300 paria, mutta talvehtii 5 000 – 10 000 yksilöä, jotka tulevat meille lähinnä Pohjois-Norjasta ja Koillis-Venäjältä.

Lisääntyminen

Koskikara tekee puolipallon muotoisen pesänsä kallionkoloon tai sillanrakenteisiin, munia tulee 4–6 kappaletta maalis–huhtikuussa ja ainakin etelämpänä poikueita ehtii kasvaa kaksi tai kolme kesässä. Koskikaralle voi tehdä pöntön, jonka etureuna jätetään avoimeksi kynnyslistaa lukuun ottamatta. Pönttö kiinnitetään lähelle virtaavaa vettä esim. siltaan tai kallionseinämään.

Ravinto

Koskikara pyydystää vedestä ja kaivelee pohjakivien alta vesihyönteisiä, kotiloita, äyriäisiä, nilviäisiä ja kalanpoikasia.

Erityistä

Koskikara on Norjan kansallislintu. Viroksi sen nimi on ”vesipapp” mikä taitaa kuvata linnun väritystä aika hyvin. Myös tieteellisen nimen ”cinclus” tarkoittaa pyhää.

Aiheesta muualla

Kajoste, Elmo, Piiroinen, Pirkko & Leppänen, Anita 1974: Koskikaran päivä. – Lintumies 2.1974 s. 62. SLY.