Historiaa
Luomisopin ajatus pohjautuu eri uskontojen kertomuksiin siitä, miten jumala loi maailman. Useat jumaluusoppineet ovat laskeneet luomisen ajankohtaa, tunnetuimpana ehkä James Ussher.
Kreationismin mukaan esimerkiksi eläinten monimutkaisuus todistaa älyllisen luojan olemassaolosta. Kysymyksessä on niin sanottu luonnon järjestyksen jumalatodistus, jota käytettiin uskontojen puolustamisessa erityisesti ennen Darwinin teorian syntyä.
Kiista luomisopin kannattajien ja kehitysopin kannattajien välillä on jatkunut kehitysopin synnystä asti, ja erityisesti Yhdysvalloissa kouluopetuksen sisältö on noussut tärkeäksi kysymykseksi. Leimallista kreationismille on sen juuret kristillisessä fundamentalismissa, jonka mukaan Raamatun Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis) on otettava kirjaimellisesti todesta. Niin sanottu nuoren maan kreationismi vastustaa tieteen käsitystä maankuoren kehityksestä ja maaperän rakenteesta. Kreationistit vetoavat muun muassa laskelmiinsa eroosionopeuksista ja radioaktiivisten isotooppien suhteista. Kreationistien mukaan tähdistä tuleva valo on ehtinyt matkata suhteellisuusteoreettisen aikavääristymän ansiosta miljardeja vuosia joten miljardit valovuodet ja kaukaiset tähtiräjähdykset eivät ole luomisopin kannattajille ongelma. On myös kreationisteja, jotka kannattavat käsitystä vanhasta maapallosta.
1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa viidessätoista osavaltiossa harkittiin evoluution opetuksen kieltämistä. Tennesseessä säädettiin maaliskuussa 1925 Butler Act, joka kielsi evoluution opetuksen kaikissa julkisissa koulussa ja yliopistoissa. Daytonin koulun opettaja John T. Scopes tuomittiin 25. toukokuuta 1925 100 dollarin sakkoihin lain rikkomisesta. Tuomio kumottiin muotoseikan vuoksi, eikä syyttäjä lähtenyt korkeampaan oikeusistuimeen. Evoluution opetuksen kieltävä laki kumottiin kuitenkin vasta 1967 perustuslain sananvapauspykälän nojalla.
Kehitysoppia vastustavat kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien perusryhmien kehittymistä (josta he käyttävät usein nimitystä makroevoluutio), sen sijaan nykyisten lajien populaatioiden muuntelua ei kiistetä.
Kouluopetus ja luomisoppi
Neuvostoliittolaisen
Sputnikin laukaisu
1957 järkytti yhdysvaltalaiset
1960-luvulla panostamaan tehokkaammin tieteeseen ja sen laadukkaaseen opetukseen. Evoluutioteorian opetusta vastustavia lakeja kumottiin, koska ne asettivat uskonnollisia rajoituksia akateemiselle vapaudelle ja opetukselle.
Luomiseen uskovien piirien vastustuksen herätti tilanne, että kouluun tuotiin kehitysopin opetus, muttei uskonnonopetusta. Yhdysvalloissa valtio on erotettu kirkosta, eikä valtion julkiseen opetukseen kuulu uskonnon tunteja kuten Suomessa. Tämän vastareaktiona Yhdysvalloissa syntyi uusi liike, joka pyrki kokeellisen tutkimuksen keinoin osoittamaan kehitysopin virheelliseksi, jolloin heidän mukaansa jäljelle jäisi ainoastaan luomisoppi.
Keskeisiin kreationistien teoksiin kuului nuoren maan kreationismia ja Nooan tulvaa puolustava Morrisin ja Whitcombin kirja The Genesis Flood, 1961, josta tuli lähtölaukaus nykyaikaisen kreationismin suuntauksille. Pian tämän jälkeen Morris ja Gish perustivat Institute for Creation Research (ICR) 
-järjestön, jonka lisäksi kreationistisia suuntauksia on Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa syntyi useita muitakin, myös niin sanotun vanhan Maan hyväksyviä suuntauksia.
Vuonna 1981 Yhdysvaltain presidentin virkaan astunut Ronald Reaganin lupasi vaalikampanjassaan tukea kristillisen luomiskertomuksen asemaa kouluissa rinnakkaisena vaihtoehtona tieteen käsitykselle. Arkansas ja Louisianan tuolloin säädetyt lait velvoittivat tasapuolisuuden nimissä koulut opettamaan kreationismia evoluutioteorian rinnalla. Oikeusjutuissa nämä lait todettiin kuitenkin yritykseksi opettaa kouluissa uskontoa, ja ne kumottiin perustuslain vastaisina.
Koska Yhdysvalloissa julkisten koulujen oppitunneilla ei saa opettaa uskontoa ja koska oikeusasteet ovat torjuneet pyrkimykset tuoda uskonnollisia oppeja kouluihin, kreationistit muuttivat toimintatapaansa. He muuttivat järjestöjensä oppikirjoja karsimalla viittauksia esimerkiksi Jumalaan tai Raamattuun ja yrittivät päästä sisään kouluihin koulupiiri kerrallaan ja vaikuttamaan tätä kautta opetuksen sisältöön. Koulupiireillä on jonkin verran itsehallintoa, joten yksittäisten koulupiirien ratkaisujen kumoaminen on ollut varsin työläs tehtävä.
Kreationismi Suomessa
Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomen Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864. Eläintieteen professori Fredrik Wilhelm Mäklin ei osannut antaa arvoa evoluutioteorialle[ }}], ja 'Tiedeseuran ystävät' laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskjöld kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.
Vuonna 1889 käytiin kuuluisa ”uskonsota Jyväskylässä”. Vuonna 1889 Eero Erkon toimittama Keski-Suomi aloitti kirjoitussarjan Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta. Siitä syntyi kiivas keskustelu, ja evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta Minna Canth ja Juhani Aho.
Vähitellen myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi evoluutioteorian, mutta joukko uskonnollisia vähemmistöjä vastusti sitä edelleen.
1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Vierassana kreationismi tuli tunnetuksi tällöin, esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt Nykysuomen sivistyssanakirja ei sitä tunne. Päivälehtiin tuli kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia ja 1980-luvun lopulla helluntailaisten johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aholle osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle. Vuonna 1989 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkinnon WSOY:lle kirjan Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota (1980) julkaisemisesta.
Tohtori Matti Leisola sai vuonna 2004 Huuhaa-palkinnon ['Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina' ] järjestettyään kreationistisen luentosarjan nimeltään Biology - Tackling Ultimate Complexity Teknillisellä korkeakoululla. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita kirjoituksessaan Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata? .
Älykäs suunnittelu syntyy
Yritykset sisällyttää luomisoppi kouluopetukseen eivät onnistuneet muutamia lyhytaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuonna 1989 kreationisteilta ilmestyi kouluopetukseen tarkoitettu teos Of Pandas and People, joka poikkesi tunnustuksellisemmasta kirjallisuudesta lähinnä siinä, että käsite ”älykäs suunnittelu” (engl. intelligent design) korvasi Raamattuun jäljitettäviä viittauksia. Todistelut ovat pääosin tai kokonaan samat kuin kreationistien aiemmassa tuotannossa, ja jäljitettävissä aina 1800-luvulle asti.
Älykkäästä suunnittelusta on käyty erityisesti Yhdysvalloissa runsaasti väittelyä, mutta se ei ole saavuttanut tiedeyhteisön hyväksyntää, vaan sitä pidetään kreationistien Troijan hevosena. ”Viimeiseen asti vältetään myöntämästä, että Älykäs suunnittelija on vapaakirkkojen jumala”[Professori Anssi Saura Skeptikko-lehdessä 1/2005].
Älykkään suunnittelun liikkeen edustajat (esimerkiksi Phillip Johnson, Michael Behe ja William Dembski) eivät laske julkisuudessa itseään samaan joukkoon kreationistien kanssa (kuten esimerkiksi Henry Morris ja Duane Gish).
Esiintyvyys
, jonka maalauksissa lukee muun muassa ”Evoluutio? Fossiilit sanovat ei!”, ”Evoluutio on satu aikuisille” ja ”Jumala siunatkoon Amerikkaa”
Luomisopin kannattajia löytyy lähes jokaisen uskontokunnan piiristä
evankelisluterilainen kirkko mukaan lukien. Suomessa luomisopin kannattajat lienevät luterilaisessa kirkossa selvässä vähemmistössä ja Suomessa kreationismi onkin vapaakirkollinen ilmiö. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti
adventistien,
viidennen herätysliikkeen, helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta.
Jehovan todistajat eivät pidä itseään kreationisteina, vaikka uskovat luomiseen
[Herätkää!, syyskuu 2006 s.3]
Kristinuskon piirissä kehitysopin vastustusta näyttää esiintyvän eniten protestanttisten fundamentalististen uskontokuntien keskuudessa. Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa ja Hollannissa esiintyy luomisopin kannatusta. Suomessa tutkimuksia aiheesta ei ole juuri tehty.
Katolinen kirkko on virallisesti paavin suulla todennut evoluution voivan olla 'enemmän kuin hypoteesi'. Paavi Pius XII antoi kuitenkin 1950 kiertokirjeen Humani Generis (ihmisen synnystä), jossa kehitysopille sallitaan asema vain biologisessa pohdiskelussa. Esimerkiksi kaikkeuden alkuperässä sillä ei tule kiertokirjeen mukaan olla mitään osaa.
Juutalaisia luomisopin kannattajia ei ole juuri esiintynyt julkisuudessa. Poikkeuksena tästä on muun muassa juutalainen biofyysikko Lee Spetner ja monet ortodoksijuutalaisten ryhmät. Islamilaisessa maailmassa merkittävin kreationismin levittäjä on turkkilainen kirjailijanimi Harun Yahya (oikea nimi Adnan Oktar).
Suomessa tunnetuimpia kreationismin kannattajia ovat muun muassa Teknillisen korkeakoulun professori Matti Leisola, taiteilija Kimmo Pälikkö sekä lääkäri Pekka Reinikainen. Suomessa esiintyy amerikkalaisen ”nuoren Maan” kreationismin rinnalla myös Leisolan esille tuoma, ilmeisesti alun perin keskieurooppalainen luomisopin suuntaus, joka hyväksyy maapallon historian aikana tapahtuneen useampia laajoja tulvia yhden Nooa-tulvan sijasta.
Kreationismin lajeja
Kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Taulukossa alla on lueteltu erilaisten kreationistien näkemyksiä.[ }} ]
}}
|
| Ihminen
| Biologiset lajit
| Maapallo
| Kaikkeus
|
| Nuoren Maan kreationismi
| Jumalan luoma.
| Jumalan luoma. Makroevoluutiota ei ole.
| Alle 10 000 vuoden ikäinen. Maailmanlaajuisen tulvan muokkaama.
| Alle 10 000 vuoden ikäinen.
|
| Aukkojen kreationismi
| Jumalan luoma.
| Jumalan luoma. Makroevoluutiota ei ole.
| Tieteen ikäys. Maailmanlaajuisen tulvan muokkaama.
| Tieteen ikäys.
|
| Progressiivinen kreationismi
| Jumalan luoma.
| Luominen + evoluutio. Ei yksittäistä yhteistä esivanhempaa.
| Tieteen ikäys. Ei maailmanlaajuista tulvaa.
| Tieteen ikäys.
|
| Älykäs suunnittelu
| –
| Jumalan toiminta jossakin vaiheessa, todisteena palautumaton monimutkaisuus.
| Joidenkin kannattajien mukaan maapallo on jumalan toiminnan tulosta.
| Joidenkin kannattajien mukaan kaikkeus on jumalan toiminnan tulosta (teleologinen todistus).
|
| Teistinen evoluutio
| Kehittynyt muista kädellisistä.
| Kehittyneet yhteisestä esivanhemmasta.
| Tieteen ikäys. Ei maailmanlaajuista tulvaa.
| Tieteen ikäys.
|
Nuoren Maan kreationismi
- Ei hyväksy miljardien vuosien iänmäärityksiä maalle eikä kaikkeudellelle, eikä hyväksy niin sanottua makroevoluutiota
- Kieltää uusien perusryhmien synnyn (makroevoluutio), mutta hyväksyy luonnonvalinnan (niin sanottu mikroevoluutio)
- Perusteoksia muun muassa Morris & Whitcomb: The Genesis Flood, 1961
Vanhan Maan kreationismi
- Hyväksyy iänmääritykset muttei evoluutiota.
- Monet kieltävät makroevoluution (uusien elinten tai muun laadullisesti uuden synty), mutta hyväksyvät mikroevoluution (kehitys lajien / perusryhmien puitteissa).
- Osa ei hyväksy miljoonia vuosia elämälle (vanha maa – uusi elämä -suuntaus) vaan uskoo elämän luodun muutama tuhat vuotta sitten
Älykäs suunnittelu
- Keskittynyt edellisiä liikkeitä enemmän molekyylitason biologisiin koneistoihin, elämän synnyn ja matemaattisten todennäköisyyksien ruotimiseen ja väittävät, että darwinistinen kehitysoppi ei niissä ole riittävä selitys.
- On uudelleenlämmittänyt käsitteen ”palautumaton monimutkaisuus” (engl. Irreducible Complexity, Michael Behen luoma käsite). Älykkään suunnittelun liike väittää, että monet eliökunnan elimet ovat ”palautumattoman monimutkaisia”, jotka eivät voi kehittyä darwinistisesti vähittäisten muutosten kautta. Tästä he mainitsevat esimerkkeinä muun muassa bakteerin flagellan ”moottorin” ja verenhyytymisjärjestelmän, jotka eivät ole voineet heidän mukaansa kehittyä asteittain. Tämän nojalla he kieltävät makroevoluution, jonka he ovat usein määritelleet seuraavasti: ”täysin uusien elimien, rakenteiden ja rakennesuunnitelmien synty ja niihin liittyvä kvalitatiivisesti uusi geneettinen materiaali” (Evoluutio – kriittinen analyysi s. 53).
- Käyttää ”suunnittelijan” osoittamiseen myös William Dembskin design filter -käsitettä, jonka tarkoitus on testata, onko kohteessa Dembskin määrittelemää ”täsmennetyn monimutkaista informaatiota” ja onko se näin ollen ”suunniteltu”.
Julkaisut
Kalifornialainen Intitute for Creation Research eli Luomisen tutkimuslaitos on perustanut oman 'ammatillisen, vertaisarvioidun lehden' International Journal for Creation'.[Helsingin Sanomat 29.5.2007 s. D2]
Lähteet
Katso myös
Aiheesta muualla
Kreationismia tieteenä pitäviä sivustoja
Kreationismia näennäistieteenä pitäviä sivustoja
Kreationisme
Kreationismus
Créationnisme
Kreasjonisme
Kreationism
)
)
