Historia
- Pääartikkeli: Kreikan historia
Kreikan historiaa on käsitelty laajemmin seuraavissa artikkeleissa:
Kreikkaan syntyivät kolmannella ja toisella vuosituhannella eaa. Euroopan varhaisimmat
korkeakulttuurit, ensin
minolainen ja sen jälkeen ensimmäinen tunnettu kreikankielinen kulttuuri,
mykeneläinen kulttuuri. Varhaisten kulttuurien romahtamista seuranneiden
pimeiden vuosisatojen jälkeen kreikkalaiset kaupunkivaltiot muodostivat Ateenan johdolla
antiikin sivistyksen perustan, joka levisi laajalle kreikkalaisten ympäri Välimerta muodostamien siirtokuntien sekä
Aleksanteri Suuren valloitusten kautta. Ajanlaskun alkuun mennessä Kreikasta ja valtaosasta koko kreikkalaista maailmaa tuli osa Rooman valtakuntaa, jonka hajotessa Kreikka jäi sen kreikankielisenä säilyneelle itäosalle
Bysantilleaa. Bysantin valtionuskonnoksi vakiintui kristinuskon ortodoksinen muoto. Bysantti kukistui lopullisesti 1453 ja Kreikasta tuli pian osa
Osmanien valtakunta, josta se lopulta itsenäistyi
sodan jälkeen
1829. Kreikka kävi
ensimmäisen maailmansodan jälkeen sodan entistä emämaataan Turkkia vastaan, jonka päätteeksi yli miljoona Turkin puolelle jäänyttä kreikkalaista ja Kreikan puolelle jäänyttä turkkilaista joutui muuttamaan kodeistaan naapurimaahan.
Toisessa maailmansodassa Kreikka joutui saksalaisten miehittämäksi. Sodan jälkeen maassa käytiin vuoteen 1949 kestänyt
sisällissota kommunistien ja demokraattien välillä, jonka jälkimmäiset voittivat. Vuonna 1967
sotilasjuntta syrjäytti kuninkaan ja demokraattisesti valitun hallituksen ja kaappasi vallan. Juntta kaatui 1974, ja 1975 Kreikasta tuli tasavalta. Vuonna 1981 Kreikasta tuli
EU:n jäsen. Kreikan viime aikojen historiaa on leimannut Turkin kanssa käyty konflikti
Kyproksesta.
Politiikka
- Pääartikkeli: Kreikan politiikka
Kreikan
valtionpäämies on vuodesta
2004 ollut
presidentti Karolos Papoulias. Pääministerinä toimii
Kostas Karamanlis (
2003–). Johtava puolue maassa on Nea Demokratia (oikeisto).
Hallinnollinen jako
Kreikassa on 13 hallinnollista aluetta, periferiaa tai kehää, jotka jaetaan edelleen 51 prefektuuriin (nomoi, yksikkö: nomos), ja yhteen autonomiseen alueeseen Athos-vuoreen, joka on luostarivaltio Kreikan alaisuudessa.
Nomoit jakaantuvat edelleen 147
eparkhiaan, jotka jaetaan 1033 kuntaan. Kunnista 133 on kaupunkeja (demoi) ja 900 maalaiskuntia (koinotetes). Ennen vuotta 1999 kuntatason yksikköjä oli 5775 ja 12817 kylähallintoa (oikismoi).
Maantiede
- Pääartikkeli Kreikan maantiede
Kreikan kartta
Kreikka satelliittikuvassa maaliskuussa
Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan eteläosa, Aigeianmeren saaret, Kreeta ja Joonian saaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintin- ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesoksen niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas.
Kreikan sisämaa on vuoristoista. Suurin vuorijono on Pindos, korkeimmat vuorenhuiput Olympos (2985 m) ja Parnassos (2459 m). Kreikan joet ovat vähäiset. Maritzan, Strumainn ja Vardar alajuoksut ovat Kreikan alueella; Aliakmon, Aheron, Vistritza, Peneios, Arta, Akeloos ja Eurotas ovat kokonaan Kreikan jokia.
Kreikassa vallitsee Välimerenilmasto, joskin pohjoisosan vuorilla on ilmasto melko mantereinen. Suurimpana haittana on kesien kuivuus. Vuoden keskilämpötila Ateenassa on +23,6° C.
Talous
- Pääartikkeli: Kreikan talous
BKT asukasta kohden on 22 800 USD (2005). Todellinen kasvu vuonna 2005 3,3 %, inflaatio 3,8 %. Työttöminä oli samana vuonna 10,8 % väestöstä. Valuutta on
euro, aikaisemmin
drakma.
Kreikka tuottaa viljaa, hedelmiä, vihanneksia, sekä teollisuudelle tupakkaa, puuvillaa, sokerijuurikkaita ja viinirypäleitä. Kreikka on kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Maataloutta tärkeämmän elinkeinon eli teollisuuden kehitystä haittaa raaka-aineiden ja energian puute. Vientituotteita ovat mm. oliiviöljy, oliivit ja viini. Myös matkailu on huomattava tulonlähde.
Kreikka on maatalousmaa huolimatta maan vuoristoisesta luonteesta, kesien kuivuudesta ja eroosion voimakkuudesta. Suurin osa maasta on kuitenkin niittyä ja karua vuoristolaidunta, joka soveltuu vain lampaiden ja vuohien pitoon. Siksi viljelysmaa onkin sijoittunut alangoille, kukkuloille ja vuorten alemmille rinteille. Thessalian ja Boiotian tasangoilla on ammoisista ajoista viljelty viljaa ja pidetty karjaa kun taas Attika on ollut kivistä aluetta ja sen sisämaassa viljeltiin oliiveja ja viinirypäleitä. Oliivit ovatkin tärkeitä vientituotteita, siksi Kreikka onkin yhä maailman merkittävin oliiviöljyn viejä. Teollisuuskasveilla, tupakalla ja puuvillalla on maanviljelyssä suuri asema tärkeimmän viljelykasvin, vehnän, ohella. Teollisuus on vielä aika vaatimatonta, koska sen kehitystä haittaa raaka-aineiden ja käyttövoiman puute. Elintarvikkeet, polttoaineet, koneet, metallit ja puu ovat tärkeimmät tuontitavarat. Vientitavaroita ovat malmit ja metallit, tekstiilit, raakatupakka, korintit, rusinat, appelsiinit, puuvilla ja viinit. Kreikka on jo ennestään tunnettu merenkulkuvaltio ja sen kauppalaivasto on maailman neljänneksi suurin. Kalastus onkin ollut yksi Kreikan pääelinkeinoista. Lisäksi nykyään matkailu on huomattava tulonlähde ja koko ajan nousussa.
Vaikka Kreikasta ei löydy paljon kaivannaisia, on maalla kuitenkin jotain luonnonvaroja omasta takaa. Tärkeitä sellaisia ovat bauksiitti, hopea ja öljy. Bauksiittia löytyy Korintinlahden suun molemmin puolin, hopeaa Ateenan alapuolelta Attikan kärjestä ja öljyä pumpataan Egeanmeren pohjasta.
Koska keinokasteluun sijoitetut varat ovat vähäisiä, on viljelysmaat sijoitettu rannikolle jossa sademäärät ovat runsaammat muuhun maahan verrattuna. Kreikassa viljellään myös tupakkaa, vaikka sitä ei juurikaan lähde ulkomaan vientiin. Kokonaisuutta katsottaessa joutuu Kreikka kuitenkin tuottamaan suurimman osan tarpeistaan ulkomailla. Metsätaloutta ei maasta juurikaan löydy, mutta lampaiden ja vuohien kasvatusta sen sijaan kaikista osista Maatalouden ja kalastuksen osuus on 15,8 % koko maan elinkeinoista.
Maan teollisuus on keskittynyt suurilta osin Ateenan ja Thessalokin alueille. Syynä tähän on se, että näissä kaupungeissa asukkaita on eniten ja kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Teollisuus on kuitenkin koko ajan lisääntymässä. Vesivoimaa rakennetaan, öljyn poltosta siirrytään kotimaisiin polttoaineisiin, kuten ruskohiileen ja tupeeseen, jotka kasvattavat kotimaan markkinoita. Sekä saarista että mantereelta löytyy maalämpölaitoksia, Kithoksen saarelta suuri tuulivoimapuisto ja aurinkokeräimiä sekä aurinkolämmitysjärjestelmiä myydään koko Euroopassa. Tärkeitä teollisuus tuotteita ovat tupakkatuotteet, tekstiilit, vaatetus, kengät sekä sementin ja lannoitteet.
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
Väestöjakauma
- Pääartikkeli: Kreikan väestöjakauma
- Asukkaita Kreikassa on 10 668 354 (2005 laskenta).
- Vuosittainen väestönkasvu 0,19 % 2001-2005 ja -0,1 % 1998-2015.
- Asukastiheys 81/km². Kaupungeissa asuu 60 % väestöstä.
Kreikka on hyvin homogeeninen valtio ja enemmistö sen asukkaista pitää itseään etnisinä
kreikkalaisina. Maassa on kuitenkin pieniä määriä
turkkilaisia, pomakkeja,
romaneja, vlaheja, slaaveja sekä
albaaneja. Suurin osa maan vähemmistöistä elää Pohjois-Kreikan alueella. Albaaneista suurin osa oleskelee maan suurimmissa kaupungeissa laittomasti (arvioitu määrä n. 300 000), mutta Pohjois-Kreikassa asuu myös albaniaa äidinkielenään puhuvia yhteisöjä, jotka ovat ortodokseja ja Kreikan kansalaisia.
95-98 prosenttia Kreikan väestöstä on kastettu ortodoksiseen kirkkoon. Kreikassa on myös noin 0.95 prosentin suuruinen muslimivvähemmistö, joka koostuu suurimmaksi osaksi turkkilaisista, sekä pieniä määriä katolilais- ja juutalaisyhteisyhteisöjä.
Kulttuuri
- Pääartikkeli: Kreikan kulttuuri
Kreikan kulttuuria on käsitelty seuraavissa artikkeleissa:
Aiheesta muualla
Helsingin Suomi-Kreikka Yhdistys 
Grækenland
Griechenland
Grèce
Hellas
Grekland
)
)
