Kreikkalais-roomalainen paini

Kreikkalais-roomalainen paini on painin muoto, jossa vastustajasta ei saa ottaa otetta lantionn alapuolelta. Se onkin kreikkalais-roomalaisen ja vapaapaini eli 'kinttupainin' merkittävin ero. Pitkän aikaa vapaapaini oli maailmalla suositumpi muoto, mutta viime aikoina kreikkalais-roomalainen paini on tullut suositummaksi. Lajia harrastavat huipputasolla vain miehet.

Historia

Kreikkalais-roomalaisen painin nimi tulee siitä, että sen uskottiin noudattavan sitä painimisen tyyliä, jota antiikin ajan sotilaat harjoittivat. Todellisuudessa antiikin olympiakisoissa käyty paini eli pale oli väkivaltaisempi laji, aivan kuten antiikin Rooman painikouluissa ja myös Colosseumilla käydyissä otteluissa käytetty painin muoto. Nykyajan kreikkalais-roomalaisena painina tunnettu paini on kehitetty 1800-luvun ranskalaisesta sirkuspainista. Alkuperäinen kreikkalainen paini onkin liikkeiltään lähempänä nykyistä vapaapainia kuin kreikkalais-roomalaista versiota. Suurimmat erot vapaapainiin palessa ovat tahallisen kuristamisen ja kivuntuoton salliminen.

Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa Ateenassa vuonna 1896 painittiin pehmitetyn maan päälle levitetyllä öljykankaalla. Myöskään painoluokkia ei vielä tuolloin ollut. Painin ensimmäinen olympiavoittaja oli saksalainen Carl Schumann. Ensimmäiset MM-kisat järjestettiin vuonna 1905. Kansainvälinen painiliitto FILA (Fédération Internationale de Lutte Amateur) perustettiin vuonna 1912. Nykyään painiliitolla on 146 jäsenmaata.

Sittemmin painialustana ryhdyttiin käyttämään lujaa puuvillakangasta, josta käytettiin nimitystä molski (engl. 'moleskin', myyrännahka). Molskin pintarakenne aiheutti painijoille usein palovammoja ja se oli myös vaikea puhdistettava, minkä vuoksi painijat saivat jalkoihinsa paiseita. 1960-luvulta molskien tilalle tulivat nykyiset PVC-muoviset matot.

Lajin luonne ja sääntöjä

Painissa tärkein ominaisuus on taito ja oivalluskyky, mutta myös voimaa ja kestävyyttä vaaditaan. Painiminen perustuu nopeisiin tilannearvioihin, vastustajan virheiden hyödyntämiseen ja niiden perusteella tehtyihin omiin ratkaisuihin.

Painissa suurin mahdollinen suorituksesta saatava pistemäärä on viisi. Sen saa mistä tahansa laajakaarisesta heitosta, joka vie vastustajan suoraan siltaan, eli asentoon, jossa hän on kantapäidensä ja päälakensa varassa kaarimaisessa asennossa.

Viime aikoina kansainvälinen liitto on pyrkinyt tekemään lajista yleisöystävällisempää ja muuttanut sääntöjä milloin mihinkin suuntaan.

Nykyään miesten painoluokkia on seitsemän:

1. 50–55 kg
2. 60 kg
3. 66 kg
4. 74 kg
5. 84 kg
6. 96 kg
7. 96–120 kg

Painimatto on 12 x 12 metrin kokoinen neliö, jonka keskellä on halkaisijaltaan 7 metriä oleva ympyrän muotoinen painialue. Ottelussa tuomareita ovat mattotuomari, joka johtaa ottelua, arvostelutuomari, joka antaa pisteet sekä ylituomari, joka valvoo ottelun tasapuolisuutta. Toinen painijoista käyttää punaisia ja toinen sinisiä trikoita.

Nykysäännöt ovat poikkeukselliset verrattuna vanhoihin. Ottelun voittaa kahdella erävoitolla, eli eriä on maksimissaan kolme. Painiaika on pystystä yksi minuutti ja jos kumpikaan painija ei ole saanut kuuden pisteen eroa aikaiseksi, tulee ns. 'clinch'-ote, jossa toinen painijoista menee maton keskiympyrään parterre-asentoon, jossa jalat pitää olla 90 asteen kulmassa ja käsien etäisyys toisistaan noin 30 senttimetriä. Toinen painija asettuu vierelle seisomaan ja ottaa omatoimisesti junttaotteen, kun tuomari on siihen antanut luvan. Mikäli alla oleva painija karkaa alta ennen kuin yllä oleva on saanut otetta ennen vihellystä kiinni, tuomari huomauttaa alla olevaa kerran, toisesta annetaan varoitus ja yksi piste yllä olevalle ja tilanne jatkuu uudestaa parterresta. Mikäli taas yllä oleva painija ei ota sääntöjenmukaista otetta eli hakaotetta (sormenpäät toisissaan kiinni) tai astuu keskiympyrään laitetun keskiviivan yli, tuomari huomauttaa kerran, toisesta huomautuksesta seuraa piste alla olevalle ja tilanne jatkuu pystystä. Clinch-ote on 30 sekuntia painijaa kohden. Jos ensimmäisellä vääntövuorolla syntyy 6 pisteen ero, toista vuoroa ei painita.

Yksi 5 pisteen lyönti päättää erän heti, samoin kaksi 3 pisteen lyöntiä tai 6 pisteen ero. Selätysvoitto päättää ottelun heti. Ottelu voi myös päättyä, jos toiselle ottelijalle on merkitty tuomaripöytäkirjaan 3 varoitusta, joita tulee erilaisista rikkeistä mm. pakoilusta.

Kilpailuja

Suurimmat kansainväliset kreikkalais-roomalaisen painin kilpailut ovat

• Kesäolympialaiset neljän vuoden välein
• maailmanmestaruuskilpailut joka syksy lukuun ottamatta olympiavuosia
• maailmancup, jokavuotinen maajoukkuekilpailu
• Euroopan-mestaruuskilpailut joka vuoden toisen neljänneksen aikana:
• Masters-turnaus, jokavuotinen turnaus kymmenelle parhaalle painijalle

Tunnettuja suomalaisia kreikkalais-roomalaisen painijoita

• Marko Yli-Hannuksela
• Juha Ahokas
• Marko Asell
• Pertti Ukkola
• Tapio Sipilä
• Petri 'Juntta' Huukkila