Kriketti

Kriketti on maila- ja pallopeli, jossa kaksi yhdentoista hengen joukkuetta kamppailee keskenään.

Sen nykyinen muoto sai alkunsa Englannissa ja on suosittua pääasiassa Kansainyhteisönn maissa. Etelä-Aasia maissa, kuten Intiassa, Pakistanssaissa ja Sri Lanka kriketti on suosituin urheilulaji. Kriketti on erittäin suosittu laji myös esimerkiksi Englannissa, Walesssaissa, Australia, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassaissaissa, Bangladesh, Zimbabwessa ja englanninkielisellä Karibialla.

Pelin pituus, useat lounas- ja teetauot, sekä laaja terminologia voivat hämmentää mikäli ei tunne lajia, mutta sen kannattajille laji ja sen kiihkeä kilpailuhenki parhaimpien krikettimaiden välillä tarjoavat hyvää viihdettä, joka on toisinaan aiheuttanut jopa kannattajien välisiä väkivaltaisuuksia.

Kriketistä on useita erimittaisia versioita: arvostetuin kansainvälinen muoto on viisipäiväinen kriketti, mutta myös yksipäiväinen kriketti (jossa järjestetään myös Kriketin maailmanmestaruuskilpailut) on suosittu.

Sääntöjä

Kriketti on maila- ja pallopeli. Pelin päämääränä on saada enemmän juoksuja eli pisteitä, kuin vastustajajuokkue. Kriketissä syöttäjä (bowler) yrittää lingota pallon keskialueen (pitch) toisessa päässä olevan lyöjän (batter) takana olevaan kolmen kepin ja niiden päällä olevan kahden sorvatun palikan muodostamaan porttiin, josta yleensä käytetään suomessa nimitystä hila tai veräjä (wicket). Pallo heitetään käsivarsi suorana ja yleensä niin, että se pomppaa lyöjän edessä. Tämä vaikeuttaa osumista samoin kuin heitossa mahdollisesti oleva kierre.

Osuessaan palloon lyöjä voi hankkia pisteitä juoksemalla kahden keppiryhmän väliä, kunnes pallo palautetaan syöttäjälle. Pisteitä voi myös saada lyömällä pallon ohi kenttäpelaajien, siten että pallo pomppii tai vierii kentän rajojen ulkopuolelle; tällöin pisteitä eli juoksuja tulee automattisesti neljä. Jos lyöjä on oikein taitava, hän voi lyödä pallon suoraan kentän rajan yli, ilman pomppuja, jolloin juoksuja tulee kuusi. Tässä kohtaa on hyvä tietää, että krikettikentän minimikoko on 100mx100m, ja pallon voi lyödä keskellä sijaitsevalta syöttöalueelta mihin suuntaan tahansa; vähimmäismatka on kuitenkin noin 45m.

Lyöjä voi palaa usealla eri tavalla, joista tavallisimmat ovat:

• syöttö osuu lyöjän takana olevaan hilaan sääntöjen mukaisella syötöllä;
• lyöjän lyönnistä otetaan koppi suoraan, ennen kuin pallo on osunut maahan;
• pallo osuu lyöjän jalkaan siten, että se olisi voinut osua lyöjän takana olevaan hilaan, mikäli lyöjän jalka ei olisi ollut pallon ja portin välissä (vain, jos tuomari näin asian näkee, kun ulkojoukkue on sitä häneltä anonut kysymällä 'How's that?!');
• ulkokentällä olevat pelaajat hajottavat lyöjän takana olevan portin eli hilan pallolla (=esim. pallo heitetään suoraan keppeihin, jolloin niiden päällä olevat palikat putoavat) lyöjän ollessa pois pesästään;
• lyöjä hajottaa takanaan olevan portin lyöntinsä yhteydessä joko mailallaan, osumalla itse porttiin tai pudottamalla välineitään (kuten silmälasinsa tai kypäränsä) siten, että portti hajoaa (=keppien päällä olevista palikoista vähintään toinen putoaa maahan);
• lyöjä koskettaa tarkoituksella palloon kädellään, joka ei samanaikaisesti kosketa mailaa;

Aiheesta muualla

• Suomen Krikettiliitto