Kristillinen metallimusiikki

Sanctuary International (1984–)

Monet kertoivat tulleensa uskoon kristillisen metallimusiikin kauttaBorgmasters, Mazi, Pekkarinen, Ilé. Ristillinen-lehti 2002, ”Aloitimme toimintamme, koska oli tarve opetuslapseuttaa niitä ihmisiä, jotka olivat tulleet uskoon monien bändien kautta. Oli kaksi ryhmää, jotka tarvitsivat sitä: Ne, jotka kuuntelivat bändejä ja sitten itse bändit. Useimmat heistä eivät menneet seurakuntiin, koska siihen aikaan seurakunnat eivät päästäneet heitä sisälle. Monet heistä tulivat katsotuiksi alaspäin, koska heillä oli pitkä tukat - ja tuohon aikaan se oli jotain todella pahaa. Nyt nämä seikat ovat hieman paremmin hyväksyttyjä, mutta silloin oli toisin. Ja niinpä aloitimme tuolloin seurakuntana, jota emme enää kuitenkaan ole. teimme sen näiden ihmisten tähden. Nyt jengi useimmissa seurakunnissa on enemmän avoimia, joten emme enää näe tarvetta seurakunnalle.” 1980-luvulla yhdysvaltalaiset seurakunnat paheksuivat kuitenkin esimerkiksi miesten pitkää tukkaa,Mazi Borgmasters & Ilé Pekkarinen, Sanctuary Internationalin Bob Beeman haastattelu, Ristillinen-fanzine #3 (2002), sivut 22-28. joten niissä suhtauduttiin heavy rockin harrastajiin torjuvasti. Kaliforniassa vuonna 1984 pastori Bob Beeman huomasi ongelman ja päätti kollegoidensa kanssa perustaa väliaikaisen seurakunnan uudestisyntyneille kristityille, joiden juuret olivat rockin, punkin ja metallimusiikin alakulttuureissa. Näin syntyi Sanctuary – The Rock and Roll Refuge. Seurakunnan ensimmäisinä kanttoreina toimivat Stryperin Michael Sweet ja myöhemmin Barren Crossin Jim LaVerde. Koska Sanctuary oli täynnä muusikoita, he ottivat Bob Beemanin johdolla tehtäväkseen varmistaa, että nuorilla olisi aina saatavilla kristillistä raskasta musiikkia. Tämän vaikeimmaksi esteeksi Sanctuaryn työntekijät näkivät kristillisen musiikkialan CCM:n, joka pyrki saamaan hallintaansa suuren osan kristillisestä musiikista, sillä se ei arvostelun mukaan koskaan tavoittanut niitä, jotka vierastavat kaikkea, missä on etuliite ”kristillinen”. Sanctuaryssa muusikot perustivat sellaisia yhtyeitä kuin Vengeace, Deliverance, Tourniquet, Mortal ja muita, jotka kohosivat myöhemmin merkittäviksi ryhmiksi. Suurin osa yhdysvaltalaisista kristillisistä metalli-, gootti- ja industrial- ynnä muista ryhmistä oli yhteydessä tähän seurakuntaan. Nykyisin menestyvä P.O.D-yhtyekin piti ensimmäisen konserttinsa Sanctuaryssa.

Sanctuary tuki ensimmäistä tunnettua alan festivaalia The Metal Mardi Grasia, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 1987 Long Beachilla Kaliforniassa. Sen jälkeen vastaavia tapahtumia on järjestetty ympäri maailmaa, ja Sanctuary International on yleensä osallistunut niiden järjestämiseen.

Sanctuaryn toiminta laajeni: sillä oli 1990-luvulla parhaimmillaan 36 kiinteää seurakuntaa ympäri Yhdysvaltoja. Siitä kehittyi jokseenkin vaikutusvaltainen liike. Siellä tiedettiin yleensä ensimmäisten joukossa, kun joku rockmuusikko koki kristillisen uudestisyntymisen. Beemanin mukaan he estivät joitain muusikoita joutumasta mukaan kristilliselle alalle. Esimerkiksi kun Alice Cooper (Vincent Furnier) syntyi uudelleen kristittynä, Sanctuaryn henkilökunta kehotti häntä, ettei tämä tekisi ”kristillistä musiikkia”, sillä silloin Cooper olisi menettänyt laajan seuraajakuntansa eikä kykenisi vaikuttamaan heihin hienovaraisesti joutuessaan mukaan kristilliselle alalle. Nykyiset kristilliset metalliyhtyeet eivät mielellään mene mukaan CCM:n kaltaisiin isoihin musiikkiympyröihin, koska heidän mukaansa ne usein rajoittavat artistien luovuutta ja pyrkivät ahtamaan heidät tiettyyn markkinoitavaan muottiin. Monet yhtyeet väistävätkin kristillisen leimansa esimerkiksi nimittämällä itseään ”yhtyeeksi jossa on kristittyjä”.

1990-luvun lopulla yhdysvaltalaisissa kirkoissa suhtautuminen alakulttuureihin oli muuttunut suvaitsevammaksi, joten Sanctuaryn henkilökunta ei katsonut tarpeelliseksi jatkaa seurakuntaansa. Sanctuaryn kiinteät tilat lopetettiin lukuun ottamatta San Diegon yksikköä, jossa pastori Dave Hart jatkoi uudestisyntyneille kristityille gooteille suunnattua seurakuntaansa. Sanctuaryn nimi muuttui Sanctuary Internationaliksi, ja se harjoittaa nykyisin kansainvälistä luento- ja opetustoimintaa ja sillä on internetradio (Intense Radio), joka tavoittaa päivittäin lähes 150 000 kuulijaa.Sanctuary International -sivut

1980-luvun lopun heavy metal

1980-luvun lopun kristillisen metallimusiikin painopistealue oli selvästi Yhdysvaltojen länsirannikolla ja Ruotsissa. Hard rock, heavy metal ja glam metal olivat suosituimmat tyylisuunnat, ja oli tyypillistä, että kristilliset yhtyeet kopioivat aikalaisittain suosittuja ei-kristillisiä yhtyeitä.

X-Sinner perustettiin vuonna 1988, ja tuli tunnetuksi siitä, että yhtyeen tyyli muistutti AC/DC:tä.powell (2002) ”X-Sinner”, s. 1060 Yhtye julkaisi suositut albuminsa Get It (1989) ja Peace Treaty (1991) Pakaderm Records -levymerkillä. Heaven's Metalin lukijat äänestivät X-Sinnerin vuoden 1989 suosikkiyhtyeeksi. Kaliforniasta kotoisin oleva yhtye Recon perustettiin 1980-luvun lopulla, ja julkaisi vain yhden mutta suositun albumin Behind Enemy Lines Intense Recordsilla vuonna 1990. Connecticutissa perustettua glam metal -yhtye Rage of Angelsia verrattiin usein Mötley Crüehen. Yhtye julkaisi ainoan albuminsa Rage of Angels vuonna 1989. Albumi sai suosiota sekä kristillisissä että ei-kristillisissä piireissä. Rage of Angelsista kerrotun tarinan mukaan yhtye hajosi, koska jäsenten hengellisyys oli heikolla pohjalla, ja he päätyivät soittamaan maallisiin yhtyeisiin.

Perinteistä heavy metalia soittanut Neon Cross perustettiin Kaliforniassa 1983. Yhtye soitti konsertteja Hollywoodin klubeissa 1980-luvulla, ja kiinnitti Regency Records -yhtiön huomion 1987. Neon Cross äänitti kaksi kappaletta yhtiön kokoelmalle California Metal, joka oli ajallisesti merkittävä julkaisu, koska se toi esille monia nousevia kristillisiä yhtyeitä. Vuonna 1988 Neon Cross julkaisi omaa nimeään kantavan albumin Neon Cross, jota pidetään yhtenä 1980-luvun kristillisen metallin klassikkoista.Hale (1993) ”Neon Cross”, s. 241 Toinen Kaliforniasta kotoisin oleva glam metal -yhtye, Holy Soldier perustettiin vuonna 1985. Holy Soldier julkaisi albumin Holy Soldier (1990) Word ja A&M Records -levy-yhtiöillä, ja saavutti kaupallista menestystä sekä hyviä arvosteluita. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Last Train oli myös arvostelumenestys. Last Trainin kaupallinen menestys ei kuitenkaan vastannut arvostelumenestystä, ja 60 kaupungin maailmankiertueen jälkeen laulaja Steven Patrick jätti yhtyeen.Powell (2002) ”Holy Soldier”

Guardian-yhtye perustettiin vuonna 1982, ja julkaisi merkittävän toisen albuminsa Fire and Love vuonna 1991 Pakaderm Records -levymerkillä. Albumin saama vastaanotto oli valtava, ja yksi kappaleista tehdyistä musiikkivideoista sai soittoaikaa MTV:n Headbangers Ball -ohjelmassa.Powell (2002) ”Guardian”, s. 393–395 Heavy metal -yhtye Angelica taas toi esille laulaja Rob Rockin, joka myöhemmin tuli tunnetuksi omaa nimeään kantavasta sooloyhtyeestään. Rob Rock lauloi myös yhtyeessä Joshua, joka perustettiin varhain 1980-luvulla Kaliforniassa. Joshua julkaisi albumit The Hand is Quicker Than the Eye (1983), Surrender (1985) ja Intense Defense (1988). Shout-yhtyettä verrattiin Stryperiin, sillä niiden glam metal -tyylit olivat saman kaltaisia.Powell (2002) ”Shout”, s. 821–822 Crystavox-yhtyettä taas verrattiin Skid Rowiin. Yhtye julkaisi albumit Crystavox (1990) ja The Bottom Line (1992). Samoin glam metalia soitti Mastedon, ja julkaisi albumit It's a Jungle Out There (1989) ja Lofcaudio (1990).

Industrial metal -suuntaus (1988–)

Vuonna 1988 syntyi industrial metalista -tyyli, jonka ensimmäisenä kristillisenä artistina pidetään yleisesti kalifornialaista Mortalia. Duo Jerome Fontamillasin ja Jyro Xhanin luotsaama Mortal ei ollut ensimmäinen industrialia soittanut kristillinen yhtye Heillä oli kuitenkin merkittävin rooli sikäli, että he avasivat tien 1990-luvun muille kristillisille industrial-yhtyeille. Alun perin Mortal Wish -nimellä toiminut, synthpop aloittanut yhtye vaihtoi industrial metaliin vuoden 1991 tienoilla. Yhtye solmi levytyssopimuksen Intense Recordsin kanssa ja julkaisi debyyttialbuminsa Lusis vuonna 1992. Albumi sai hyvän vastaanoton. Mortalin suosituin ja kitaravetoisuutensa puolesta raskain albumi on Fathom (1992). Albumin kappaleesta ”Rift” tehtiin uusi sovitus ja siitä kuvattiin vuonna 1994n musiikkivideo. Video kertoi lapsen kaltoinkohtelu kauhuista. Mortal siirtyi pian Nine Inch Nails -tyylisestä musiikistaan grunge-vaikutteisiin. }}

'' (1992) on yksi kristillisen industrial metalin merkkiteoksista.]] Toinen kristillisen industrial metalin kulttiyhtye on Circle of Dust, jonka newyorkilainen Scott Albert perusti 1980-luvun lopulla thrash metal -yhtye Immortalin (USA) hajottua. Hän oli aluksi kiinnostunut syntetisaattorinvetoisesta musiikista, mutta Mortalin ja Skinny Puppy kaltaisten yhtyeiden innoittamana hän alkoi kokeilla kitaran yhdistämistä. Scott perusti Circle of Dustin vuonna 1988. Hän äänitti ja soitti yhtyeessä kaiken itse. Circle of Dustin kiertuekokoonpanossa olivat mukana soolokitaristi Daren ”Klank” Diolosa ja Scottin veli Dan ”Leveler” Albert. Yhtye kiinnitettiin R.E.X. Recordsille, ja se julkaisi heinäkuussa 1992 albumin Circle of Dust, jossa yhdisteltiin industrial metalia ja tanssimusiikkia. Albert äänitti albumin uudelleen vuonna 1995, koska ei ollut tyytyväinen äänituotantoon. Toinen albumi Brainchild oli huomattavasti debyyttiä raskaampi ja synkempi sekä otti poliittista kantaa. Albumilla on runsaasti vaikutteita thrash metalista. Kappaleesta ”Telltale Crime” kuvattiin musiikkivideo Tenneseen vankilassa, joka oli suljettu epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi. Osaa kappaleesta ”Deviate” käytettiin pitkän aikaa jo lopetetun MTV Sports -ohjelman tunnusmusiikkina. }}

Albert vaikutti useissa muissa hankkeissa, kuten kristillisen industrial metalin superyhtyeessä Argyle Parkissa. Lisäksi hän tuotti The Crucifiedin jäsenten sivuprojektin, Chatterboxin albumin Despite. Levy-yhtiökiistan jälkeen Circle of Dustin kiertuekokoonpano hajosi. Daren Diolosa alkoi levyttää nimellä Klank ja julkaisi albumit Still Suffering ja Numb, jonka kappale ”Blind” sai jonkin verran suosiota radiossa. }} Dan Albert levytti nimellä Level. Kyllästyttyään levy-yhtiönsä politiikkaan ja saamaansa kritiikkiin, jonka mukaan sanoitukset eivät olleet tarpeeksi kristillisiä, Scott Albert jätti kristilliset piirit. }} Vuonna 1998 Scott Albert vaihtoi tyylin darkwaven ja synthpopin yhdistelmään ja levytti Disengagen. Albert otti käyttöön taiteilijanimen Klayton ja perusti soolohankkeen Celldweller, jonka musiikkia on ollut monien elokuvien soundtrackeilla, tuoreimpana esimerkkinä Superman Returns ja Spider-Man 3. }}

Thrash metal -suuntaus (1986–)

'' (1988) on legenda alan piireissä sekä varhaisin kristillinen thrash metal -albumi.]] Bloodgoodin ”Black Snakea” pidettiin laajasti ensimmäisenä kristillisenä thrash metal -kappaleena. Vuonna 1988 Vengeance julkaisi Human Sacrifice -albuminsa, josta muodostui yksi kristillisen thrash metalin merkkiteoksista. Yhtye vaihtoi nimensä Vengeance Risingiksi, koska tuolloin Vengeance-nimellä vaikutti toinenkin yhtye. Deliverancestasta julkaisi vuonna 1989 nimeään kantavan albumin Deliverance, joka sekin oli suosittu. Yhtyeet saivat pian ihailijoita ympäri maailmaa. Samana vuonna julkaisi myös Pennsylvania kotoisin oleva Believer-yhtye ensimmäisen albuminsa Extraction from Mortality. Believer tuli tunnetuksi yhtyeeksi teknisestä thrash metalistaan, omaperäisestä tavastaan yhdistää taidemusiikin soittimia musiikkiinsa ja lukuisista esiintymisistään Bolt Throwerin kanssa. Jotkut pitivät Believerin Kurt Bachmania varhaisen kristillisen thrash metal -suuntauksen johtohahmona. }}

1990-luku

1990-luvulla nousussa olleet musiikkityylit, varsinkin grunge, alkoivat syrjäyttää metallimusiikkia ja ajoivat sen lähes vuosikymmenen ajaksi pois julkisuudesta. Tyylin kehittäjät alkoivat myös etsiä musiikillisia rajoja. Täten myös osa myöhemmistä kristillisistä metalliyhtyeistä alkoi soittaa extreme-musiikkia. Pian raskaampi death metal syrjäytti metalliharrastajien suosiossa thrash metalin, mutta sitä ennen kristilliset thrash metal -yhtyeet, joista neljä tärkeintä olivat Tourniquet, Believer, Deliverance ja Vengeance Rising, julkaisivat vielä suosituimmat albuminsa. Ajalle oli tyypillistä, että kristilliset yhtyeet suhtautuivat vakavasti siihen, miten kristinuskon vastaisia sanoituksia tekevät maalliset yhtyeet vaikuttivat yleisöönsä. Väkivalta, pahuus ja okkultismi olivat yhä suositumpia aiheita ei-kristillisten yhtyeiden sanoituksissa, mutta samaan aikaan kristillisten metalliyhtyeiden kappaleissa yleistyivät sanoitukset, joissa kehotettiin ryhtymään aatteelliseen sotaan pahuutta vastaan.Esimerkkejä pahuutta vastaan sotivasta teemasta ovat sanoitukset albumeilla Deliverance - Weapons of our Warfare (1990), Mortification - Mortification (1990), Tourniquet - Stop the Bleeding , Horde - Hellig Usvart ja Antsetor - Despair muiden muassa. Suhtautuminen kristillisiin metalliyhteisiin muuttui aiempaa kielteisemmäksi. Jatkuva painostus vaikutti merkittävästi siihen, miksi monet 1980-luvun kristilliset yhtyeet, kuten Saint, Bloodgood ja Leviticus hajosivat 1990-luvun alussa. Stryperinkin menestys laantui. Edes tyylimuutos pop metalista hard rockiin ei nostanut yhtyeen suosiota, joten Stryper hajosi vuonna 1993. Sen vuoksi Venomin, jota nimitetään black metalin esi-isäksi, laulaja-basisti Cronos sanoi eräässä haastattelussa ivallisesti:

}}

(1990), uraauurtava kristillinen thrash metal -albumi]] Varsinkin Tourniquetistä tuli teknisyytensä ja kokeellisuutensa ansiosta yksi 1990-luvun kuuluisimmista ja suosituimmista thrash metal -yhtyeistä. Monet harrastajat pitävät yhtyeen kolmea ensimmäistä albumia thrash metalin klassikoina. Ensimmäinen albumi Stop the Bleeding (1990) oli vielä hyvin 1980-lukulaista thrash metalia falsettilauluineen ja speed metal -vaikutteineen. Tourniquetin omaperäinen tyyli toi sille nopeasti kannattajia ympäri maailmaa, ja aukoi uusia uria. Toinen ja yhtyeen kenties suosituin albumi Psychosurgery (1991) edusti nykyaikaisempaa suuntaa kokeellisuutensa puolesta, sillä se sisälsi muutaman minuutin verran rap metaliakin. Pathogenic Ocular Dissonance (1993) taas oli yhtyeen raskain levytys. Eräässä Heaven's Metal'' -fanzinen äänestyksessä se valittiin 1990-luvun suosikkialbumiksi.

Vuonna 1990 Deliverance julkaisi albuminsa Weapons of Our Warfare, jonka nimikappaleesta kuvattu video pääsi MTV:lle ja toi yhtyeelle paljon suosiota. Myös Believer tuli teknisellä thrash metalillaan sen verran suosituksi, että yhtye pääsi isolle Roadrunner Records -levy-yhtiölle, joka julkaisi 1990-luvun alussa Believerin kehutut albumit Sanity Obscure (1990) ja Dimensions (1993). Punkrockilla oli ollut suuri vaikutus thrash metaliin, ja näiden tyylien yhdistämistä edustanut The Crucified julkaisi albumin The Crucified vuonna 1989 ja The Pillars of Humanityn vuonna 1991. Greg Minier herätti huomiota kitaransoittotaidoillaan, minkä vuoksi häntä haastateltiin Guitar World -lehdessä. }} Toinen merkittävä punk ja thrash metal -yhtye oli One Bad Pig, joka tunnettiin huumoristaan (yhtyeen maskotti oli punkkarilta näyttävä porsas) ja laulaja Carey ”Kosher” Womackin kähisevästä äänestä. Yhtyeen merkittävät albumit olivat Swine Flew (1990) ja I Scream Sunday (1991). }}

Brittiläinen Seventh Angel oli aikanaan suosittu yhtye myös kotimaansa ulkopuolella. Vuoden 1990 The Torment toi progressiivisella thrash metal -ilmaisullaan paljon ihailijoita yhtyeelle. Ennen kaikkea Seventh Angel kuitenkin tuli tunnetuksi doom metal -vaikutteistaan albumilla Lament for the Weary (1992), jota jotkut pitävät thrash metalin mestariteoksena. }} Muita tunnettuja thrash metal -yhtyeitä olivat Betrayal ja Detritus. Kalifornilainen Betrayal soitti alkuaikoina synkeää thrash metalia, mutta yhtyeen myöhemmin muuttuessa Marcus L. Colonin omaksi hankkeeksi, tyyli vaihtui industrial-darkwaveiaen. Brittiläisen Detritus-yhtyeen ensialbumi Perpetual Defiance (1990) on perinteistä thrash metalia. Yhtye päätyi kuitenkin toisella albumillaan If But for One (1993) soittamaan power metal.

Death metal ja grindcore -suuntaukset (1990–)

]] Australialaisen Light Force -yhtyeen entisten jäsenten perustamaa Mortificationia }} pidetään yleisesti ensimmäisenä kristillisenä death metalin -yhtyeenä. Ensimmäisen albumin Mortification jälkeen yhtye sai levytyssopimuksen Nuclear Blast Records kanssa. Mortificationin toista albumia Scrolls of the Megillothia (1992in) pidetään yhtä rajoja rikkovana kristillisenä metallialbumina kuin Stryper To Hell with the Deviliä. Mortification on mahdollisesti sekä menestynein australialainen extreme metal -yhtye että maailman menestynein kristillinen extreme metal -yhtye.

Vaikka Mortificationia pidetään alan ensimmäisenä, jo ennen sitä eräät yhtyeet yhdistivät death metaliin kristillisiä sanoituksia. Yhdysvaltalainen, alkuaan Brasiliasta kotoisin ollut Incubus-yhtye, joka muutti nimensä myöhemmin Opprobriumiksi, jottei sitä sekoitettaisi erääseen alternative rock -yhtyeeseen, teki albumeilleen Serpent Temptation (1988) ja Beyond the Unknown (1990) kristillishenkisiä sanoituksia. }} Incubusta pidetään yhtenä (ei-kristillisen) death metalin edelläkävijänä, sillä Incubus käytti musiikissaan ensimmäisten joukossa grindcore blast beatia. Nuclear Blast Records julkaisi yhtyeen tuotantoa kohtalaisen laajoille markkinoille, mutta Incubuksen sanoitukset eivät herättäneet maallisissa piireissä suurta huomiota. Vaikka osa death metal -harrastajista piti Incubusta kristillisenä yhtyeenä, kristityt harrastajat vierastivat yhtyettä sen demoniin viittaavan nimen vuoksi. | Lopetusmerkki = }}

Muita merkittäviä death metal -yhtyeitä olivat norjalainen Schaliach, jonka albumi Sonrise (1996) saavutti suosiota harrastajapiireissä, sekä australialainen Metanoia, jolla oli myös oma paikallinen kannatuksensa. }} Australiasta on myös kotoisin suosituin ja demotasoisia yhtyeitä lukuun ottamatta ainoa goregrind-tyyliä soittava kristillinen grindcore-yhtye Vomitorial Corpulence. Yhtyeen toinen albumi Skin Stripper (1998) herätti sen verran kiinnostusta extreme-musiikin piireissä, että saksalainen Morbid Records tarjoutui julkaisemaan sen laajemmille markkinoille. Vaikka Vomitorial Corpulencen sanoitusten kielikuvissa käytetään goregrind-tyylin väkivaltaista sanastoa, levy-yhtiö poisti kristillisyyteen viittaavat sanoitukset julkaisusta ja vaihtoi kansikuvan yhtyeelle ilmoittamatta. }} Yhdysvaltalainen, Minneapolisista kotoisin oleva raakaa death metalia soittava Crimson Thorn ei myöskään säästynyt levy-yhtiöongelmilta: yhtyeen ensimmäinen albumi Unearthed (1996) joutui R.E.X. Recordsin konkurssin jalkoihin, kun taas vuoden 1998 albumi Dissection julkaistiin vain useiden pienten levy-yhtiöiden kautta, joiden voimavarat eivät riittäneet kattavaan jakeluun tai markkinointiin. }}

Myös yhdysvaltalaisen, Arkansasista kotoisin olleen, jo toimintansa lopettaneen Living Sacrificeian albumit Nonexistent (1992) ja Inhabit (1994) ovat death-grind Malevolent Creation -yhtyeen hengessä. Living Sacrifice ei tosin varsinaisesti ollut death metal -yhtye, vaan sen ensimmäinen studioalbumi Living Sacrifice (1991) oli puhdasta thrash metalia. Lisäksi laulaja Darren Johnsonin lähdettyä yhtyeestä Inhabitin jälkeen yhtyeen tyyli muuttui metalcoreistaksi. Yhtyeen tätä tyyliä edustavista albumeista oli suosituin Reborn (1997), jonka myötä musiikkilehdet alkoivat kutsua Living Sacrificea kristillisen metalcoren pioneereiksi. }} Sen sijaan Kansas kotoisin ollut Possession oli yksi 1990-luvun kohutuimmista death metal ja thrash metal -yhtyeistä. Yhtye käytti kieroa kuvastoa, esimerkiksi yhtyeen logossa oli sekä väärin päin käännetty risti että oikein päin oleva risti. Possession käsitteli sanoituksissaan paljon kauhua ja okkultismia, kuten albumilla Eternally Haunt (1995). Monille sanoitusten kristillinen näkökulma ei kuitenkaan tullut selväksi. Possession sai ihailijoita varsinkin laulusolistinsa ansiosta, joka kykeni vaihtamaan äänialaansa korkeasta falsettianlaulusta matalaan murina. }}

Varhainen vastaus black metal -suuntaukselle (1994–)

'' (1994), ensimmäinen albumi, jolla yhdistettiin kristillisiä sanoituksia black metaliin.]] Australialaista Hordea pidetään laajasti ensimmäisenä kristillisenä yhtyeenä, joka soitti black metal -musiikkityyliä. Aiemmin Beheadoth-nimellä toiminut yhden miehen yhtye julkaisi vuonna 1994 albumin Hellig Usvart. Vastaavia yhtyeitä oli ollut aiemminkin, mutta Horde oli tyylin tunnetuin ja suosituin yhtye ja nousi suuremman yleisön tietoisuuteen Nuclear Blast Records -levy-yhtiön jakelemana. Horden ainoa jäsen Anonymous ei kutsunut musiikkiaan black metaliksi vaan holy unblack metaliksi, koska hänen mukaansa black metal on ideologinen musiikkityyli, joka ei voi olla kristillistä. Hellig Usvart herätti yleistä närkästystä black metal -harrastajien joukossa sanoituksillaan, jotka sisälsivät niin kutsuttuja ”antisaatanallisia” teemoja aina pentagrammien tuhoamisesta antikristuksen häviön julistamiseen. }} Nuclear Blastia painostettiin lopettamaan Hellig Usvartin levitys, minkä se myös teki. }} Horden keksimän tyylinimityksen myötä jotkut ovat ajaneet eteenpäin ”unblack metal” -termin käyttöä nimitykseksi black metalin kristilliselle rinnakkaismuodolle. Termistä kuitenkin kiistellään yleisesti.

Jotkut pitävät Horden sijasta ensimmäisenä vastaavana yhtyeenä norjalaista, 1990 perustettua Antestoria, joka julkaisi vuonna 1994 albumin nimeltä Martyriumssa, vaikka yhtyettä ei varsinaisesti laskettu black metalliksi, sillä se soitti tuolloin vielä death- ja doom metallia. Oslo aiemmin nimellä Crush Evil vaikuttanut, alkuaan death metalia soittanut yhtye aiheutti kohua paikallisessa black metal -harrastajajoukossa: Mayhem-yhtyeen Euronymous oli ennen kuolemaansa aikonut estää Crush Evilin toiminnan, mikä ei kuitenkaan toteutunut. }}

Antestorin lisäksi merkittävä oli myös ruotsalainen Admonish, joka soitti alusta alkaen black metal -tyyliä. Yhtye perustettiin 1994, ja se tuli tunnetuksi vuonna 1996 kotisivujensa kautta käytettyään itsestään yhtenä ensimmäisistä nimitystä ”kristillinen black metal -yhtye”. Tämä herätti närkästystä, ja eräs black metal -harrastaja perusti Admonishin vastaisen kotisivun. Vaikka Admonishia pidetään yhtenä varhaisista kristillisistä black metallia soittaneista yhtyeistä – ja ehdottomasti Ruotsin ensimmäisenä black metalia soittaneena kristillisenä yhtyeenä – se ei julkaissut edes demoa ennen vuotta 2005. Siitä huolimatta Admonish mainittiin 1990-luvulla Metal Hammer -lehden eräässä black metal -erikoisjulkaisussa ”yhtenä johtavista kristillisistä black metal -yhtyeistä”. }}

Power metal ja muutos alueellisissa piireissä

'' (1998) on yksi kristillisen power metalin tunnetuimmista albumeista.]] 1990-luvun puolivälissä Yhdysvaltojen raskaan musiikin alan siirtyessä lähinnä alternative metaleniin, hardcore ja metalcoreen, Keski- ja Pohjois-Euroopasta tuli nykypäivän metallin painopistealue. Niin kävi myös kristilliselle metallille: muun muassa saksalainen Seventh Avenue, joka soitti speed ja power metalnia Gamma Ray tyyliin, }} ja ruotsalainen neoklassista metallia soittava Narnia }} tekivät kristillistä metallia tunnetuksi. Vuonna 1989 perustettu Seventh Avenue julkaisi merkittävän albuminsa Rainbowland vuonna 1995, ja sen jälkeen kirjoitti levytyssopimuksen Treasure Hunt Recordsin kanssa. Seventh Avenuen ensimmäinen julkaisu tällä yhtiöllä, Tales of Tales (1996), meni sijalle 18 Japanin metallimusiikin listoilla. Vuoden 1998 albumi Southgate (1998) lisensoitiin Megahard Recordsille, joka julkaisi albumin Brasiliassa. Siellä yhtye teki myöhemmin useita kiertueita. Myöhemmin Seventh Avenue on julkaissut kaksi albumia Massacre Recordsilla: Between the Worlds (2003) ja Eternals (2004). Ahkeran uransa vuoksi yhtyettä nimitetään joissain yhteyksissä ”klassisen metallin mestariksi”. Myöhemmin 1990-luvulla Narnia alkoi vaikuttaa merkittävästi kristillisen power metalin historiaan. Aiemmin Christian Liljegren lauloi melodista metallia soittavassa Modest Attractionissa, joka julkaisi albumit The Truth in Your Face ja Divine Luxury ennen kuin Liljegren alkoi tehdä yhteistyötä Carl Johan Grimmarkin kanssa, ja perustivat Narnian vuonna 1996. Vuonna 1998 Narnia äänitti ensimmäisen albuminsa Awakening, jonka Nuclear Blast Records julkaisi Euroopan ja Pony Canyon Records Japanin markkinoille. Grimmark tuli Narnian suosion myötä tunnetuksi taitavana kitaristina. Merkittäviä eurooppalaisyhtyeitä ovat lisäksi muiden muassa saksalaiset Chrystyne ja Lightmare sekä ruotsalaiset XT, Harmony ja Heartcry. Yhdysvalloissa muutos näkyi Heaven's Metal -fanzinen kohdalla: vuonna 1995 lehti sai uuden nimen HM: The Hard Music Magazine fanzine-luokituksen jäädessä pois. Artikkelit keskittyivät enemmän valtavirran rockmusiikkiin ja käsittelivät vähemmän hardcore punk- ja metalliyhtyeitä.

Progressiivisen metallin osalta brittiläistä Balance of Poweria on pidetty merkittävänä kristillisenä yhtyeenä. Balance of Power perustettiin vuonna 1995. Yhtye julkaisi ensimmäisena albuminsa When the World Falls Down vuonna 1996, jonka japanilainen yhtiö Pony Canyon Records julkaisi, ja albumi sai pian merkittävää radiosoittoa Japanin radiokanavilla. Yhdysvaltalaisen Lance Kingin liityttyä uudeksi laulajaksi yhtye julkaisi albumin Book of Secrets vuonna 1998. Vuoden 1999 albumin Ten More Tales... yhtye julkaisi Massacre Recordsilla. Myöhemmillä julkaisuilla Balance of Powerin kristillisyys hieman hämärtyi, kun sanoittaja Tony Ritchie alkoi kirjoittaa kuvaannollisempia sanoituksia. Jotkut yhtyeen vanhat ihailijat arvostelivat Balance of Poweria tästä. Yhdysvaltalaisista yhtyeistä Magnitude Nine ja Jacobs Dream ovat olleet erityisen suosittuja kristillisissä piireissä. Magnitude Nine on julkaissut albumit Chaos to Control (1998), Reality in Focus (2001) ja Decoding the Soul (2004). Power metalia ja progressiivista metallia soittava Jacobs Dream perustettiin vuonna 1997. Yhtyeestä tuli melko suosittu, ja sai pian levytyssopimuksen Metal Blade Recordsin kanssa. Jacobs Dream on julkaissut albumit Jacobs Dream (2000), Theater of War (2001) ja Drama of the Ages (2005).

Doom metal- ja goottimetallisuuntaus

'' (1992), yksi kristillisen doom metallin tunnetuimmista teoksista.]] Jos Trouble laskettaisiin kristilliseksi ryhmäksi, se olisi ensimmäinen kristillinen doom metal -yhtye. Avoimesti kristillisistä yhtyeistä varhaisimpia on kuitenkin vuonna 1987 perustettu ruotsalainen Veni Domine. Yhtye tuli tunnetuksi musiikistaan, jossa Queenrÿche-tyylinen progressiivinen metalli ja Geoff Tate-tyyppinen laulu yhdistyivät hitaaseen ja sinfoniseen Solitude Aeturnuksen kaltaiseen doom metaliin. Veni Dominen kaksi ensimmäistä studioalbumia, Fall Babylon Fall ja Material Sanctuary, saivat lehdistössä kiitosta, ja varsinkin Fall Babylon Fall -albumia pidetään progressiivisen doom metalin merkkiteoksena. }} Veni Domine tunnettiin apokalyptisena yhtyeenä, jonka sanoituksissa käsitellään Ilmestyskirjan aiheita. Myöhemmin yhtye vähensi sinfonisia vaikutteita, ja mahtipontinen musiikki muuttui tunnelmaltaan rauhallisemmaksi.

Siinä missä Veni Domine toimi usean tyylilajin välimaastossa – sitä on luokiteltu power metaliksikin – puhtaammin doom metalia edustivat yhtyeet Paramaecium ja Ashen Mortality. Ne ovat kaksi tunnetuinta kristillistä doom metal -yhtyettä. }} Australialainen, vuonna 1991 Andrew Tompkinsin luotsaama Paramaecium otti tavakseen yhdistää esimerkiksi huilua ja viulua death ja doom metal -tyyliin. Yhtyeen merkittävin julkaisu on sen ensimmäinen albumi Exhumed of the Earth (1993), joka monen mielestä on myös kristillisen metallin merkittävimpiä albumeita. Yhtye sai runsaasti arvostusta doom metal -piireissä, jopa niin, että Paramaeciumista tuli yksi tyylilajin huippunimistä. }} Paramaeciumilla oli yhteyksiä kitaristi Ian Arkleyyn, joka johti brittiläistä Ashen Mortalitya Seventh Angelin hajottua vuonna 1993. Toisin kuin Paramaecium, Ashen Mortality edusti death ja doom metalin goottilaista puolta, ja vaikutteita se sai niin keskiaikaista kuin goottimusiikistakin, esimerkkinä Dead Can Dance. Ashen Mortality esiintyi kotimaansa lisäksi paljon varsinkinkin Alankomaissa ja Saksassa. Se tunnettiin keskivertoa parempana doom metal -yhtyeenä. Sen ensimmäistä albumia Sleepless Remorse (1996) arvosteltiin vielä kehnosta tuotannosta, mutta toinen albumi Your Caress (1998) keräsi lehdistössä jo myönteisiä arvioita. }}

Kristillisen goottimetallin uranuurtajiin kuuluu vuonna 1989 perustettu kalifornialainen Saviour Machinen, jonka musiikissa yhdistyi David Bowie rock-ooppera-tyyli neoklassiseenistaista hard rock- ja metallikitarointiin. Mahtipontinen ja dramaattinen tyyli vetosi varsinkin saksalaiseen yleisöön, kun taas Yhdysvaltojen kristilliset piirit olivat hämillään Saviour Machinen ilmaisusta. Yhtyeen ensimmäinen studioalbumi Saviour Machine I (1993) nimittäin kiellettiin Yhdysvaltojen kristillisissä kirjakaupoissa, koska kappaleen ”Legion” eräs säe oli liikaa joillekin kristityille. }} Saviour Machinen johtohahmosta, oopperamaisesti laulavasta Eric Clayton, kehkeytyi vaikuttava hahmo kristillisissä goottipiireissä. Hän esimerkiksi tuotti Wedding Party -yhtyeen albumin Anthems (1998), jossa oli niin Dead Can Dance -vaikutteita kuin metallityylin kitaroitakin. Myöhemmin Wedding Party hajosi, mutta osa jäsenistä perusti samankaltaisen yhtyeen nimellä I-Dragon-I, jonka tyylissä on enemmän aineksia industrialista.

Saviour Machinen ja Wedding Partyn lisäksi 1990-luvulla vaikutti kolme merkittävää kristillistä goottimetalliryhmää: Undish, Necromance ja Kohllapse. Puolalainen Undish aloitti 1990-luvun alussa ja soitti death- ja thrash metalia nimellä Graviora Manent, mutta vaihtoi aggression vuoden 1995 tietämillä esteettisesti synkempiin säveliin. Musiikissaan se käytti tunnistettavia särökitaroita ja alakuloisia kosketinsoitinkuvioita ja käytti niin melankolista mieslaulua kuin eteeristä naislauluakin. Muutettuaan nimensä 1997 yhtye äänitti debyyttialbumin Acta Est Fabula, jonka julkaisi saksalainen Massacre Records. Albumia seurasi Euroopan kiertue ja vuonna 1999 toinen albumi Letters from the Earth. }} Undishin tavoin sekä mies- että naislaulajaa käytti myös saksalainen 1989 perustettu Necromance, mutta mieslaulu oli kuitenkin karheampaa ja ärjyvämpää. Samalla tavoin yhtye käytti sinfonista syntetisaattorin soittoa albumilla White Gothic (1997). Necromance siirtyi pian kuitenkin minimalistisempaan ilmaisuun jättäen koskettimet vähemmälle ja äänitti vuonna 1999 toisen albuminsa Wiederkehr der Schmerzen. Kolmannella julkaisullaan Tribulation Force (2001laisper) se käytti ilmaisussaan enemmän industrial-tyyliä. Myös konemusiikkivivahteita käyttänyt australiaäinen Kohllapse sai jonkin verran suosiota maallisissakin piireissä. Sen tyylissä näkyy doom metalia, darkwavea ja sävyjä death- ja black metalista. Albumi Kohllapse (1996) oli HM magazinen numeron 64 kohokohdaksi valitsema julkaisu. Arvostelussa Kohllapsea nimitettiin ”ensimmäiseksi kristilliseksi yhtyeeksi, joka kuulostaa Type O Negativelta”. | www = | Kieli = | Lopetusmerkki = }} Vieläkin suositumpi oli vuonna 1999 ilmestynyt albumi Distant Mind Alternative, joka oli progressiivisempi kuin ensimmäinen albumi ja viittoili korostuneen doom metal -temponsa puolesta alkuaikojen Paradise Lostin suuntaan.

Myöhempi extreme metal (1990-luvun loppu)

'' (1998) Cacophonous Recordsin ainoa kristillinen julkaisu.]] 1990-luvun lopulla alkoi vaikuttaa joukko uuden sukupolven kristillisiä extreme metalistaan -yhtyeitä, kuten norjalainen teknisestä death metal tunnettu Extol, ruotsalaiset melodista black metalia soittavat Sanctifica ja Crimson Moonlight sekä indonesialainen, goottilaista black metallia soittanut Kekal. Vielä 1990-luvun lopulla extreme metal -piireissä oli yhtyeiden tukalaa edustaa kristillistä vakaumusta: Kekalin ja Antestorin kaltaiset yhtyeet saivat uhkauksia puhdasoppisilta black metal -muusikoilta. Yhtyeiden soittotaito ja osaaminen kuitenkin puhuivat puolestaan: esimerkiksi Extol esiintyi tunnettujen yhtyeiden, kuten Old Man's Childin ja Opethin, kanssa ja pääsi myöhemmin Century Media Records -levy-yhtiölle. Extol on nykyisin niitä harvoja metalliyhtyeitä, joilla on sanoituksistaan huolimatta enemmän ihailijoita maallisissa piireissä kuin kristillisissä. Merkittävänä voidaan pitää sitä, että vuonna 1997 Antestor pääsi brittiläiselle Cacophonous Records -levy-yhtiölle, joka oli nostanut kuuluisuuteen sellaisia yhtyeitä kuin Dimmu Borgir ja Cradle of Filthsta. Antestor edusti levy-yhtiön yhtyeistä ainoana vakaumuksellista kristillisyyttä. Yhtyeen tuolloinen ilmaisu oli musiikillisesti erittäin lähellä black metal -tyyliä, ja se yhdisteli aineksia sekä viikinkimetalli että doom metalista. Se kutsui sekoitustaan sorrow metalliksi. Antestor oli siis Horden lisäksi ainoa black metallin kaltaista tyyliä soittanut kristillinen yhtye, jolla on ollut levytyssopimus ei-uskonnollisen levy-yhtiön kanssa. }}

Vuonna 1997 Sanctifica levytti ep:n In the Bleak Midwinter. Seuraavana vuonna ilmestyi useita merkittäviä julkaisuja: Kekal julkaisi esikoisalbuminsa Beyond the Glimpse of Dreams, Crimson Moonlight sinfonisen black metal -ep:n Eternal Emperor sekä Antestor tunnetuimman ja myydyimmän albuminsa The Return of the Black Death. Cacophonous Records sai vasta sopimuksen teon jälkeen tietää Antestorin vakaumuksesta. Levy-yhtiö ei tiettävästi maksanut yhtyeelle myydyistä levyistä rojalteja. Vuonna 1999 Extol julkaisi monen arvostaman albumin Burial ja Kekal viimeisen gootti ja black metal -tyylisen albumin Embrace the Dead.

Eurooppalaiset musiikkitapahtumat (1999–)

Ruotsin Tukholmassassa järjestettiin vuonna 1999 ensimmäinen Bobfest, joka oli pitkään ainoa isompi vuosittainen kristillinen metallifestivaali Pohjoismaissa. Tapahtuma nimettiin Sanctuary Internationalin pastori Bob Beemanin mukaan, joka myös toimi puhujana tapahtumassa seitsemän vuoden ajan ennen kuin järjestäminen lopetettiin 2005. Bobfestillä esiintyi useita tunnettuja yhtyeitä kuten Extol, Crimson Moonlight, Narnia, Tourniquet, Leviticus, Immortal Souls, Seventh Avenue, Pantokrator, Kekal ja Veni Domine. Bobfestin innostamana alettiin järjestää enemmän vastaavia tapahtumia. Norja levykauppa Nordic Missionin pitäjä aloitti vuonna 2002 Nordic Fest -tapahtuman järjestämisen. Sveitsissä sen sijaan aloitti vuosittainen, Euroopan suurin kristillinen metallifestivaali Elements of Rock, jossa on esiintynyt runsaasti alan merkittäviä nimiä.

2000-luku

Extreme metalin muutokset

Sanctifica julkaisi vuonna 2000 ensialbuminsa Spirit of Purityiksi, joka on tyyliltään kaoottista black metallia. Jotkut kutsuivat tuolloista Sanctificaa kristillisten piirien Emperor. Samana vuonna norjalainen Lengsel julkaisi kehutun esikoisensa Solace, joka on tyyliltään progressiivista black metallia. Vuonna 2001 perustettu norjalainen viikinkimetalliyhtye Arvinger saavutti kappaleillaan suosiota eräällä MP3-sivustolla ja julkaisi pian albumin Helgards Fall (2002). Crimson Moonlight herätti 2003 huomiota melodisella black metal -albumillaan The Covenant Progress. Kaikki nämä yhtyeet olivat soittaneet jokseenkin perinteistä black metallia myötäilevää musiikkia. 2000-luvun vaihteessa black metallin suuren menestyksen jälkeen tyylin perinteinen aikakausi oli kuitenkin tullut päätökseensä. Siksi osa yhtyeistä ei monien maallisten ryhmien tavoin halunnut enää soittaa vanhentunutta tyyliä, ja osa vaihtoikin toisenlaiseen metallilajiin. Esimerkiksi Sanctifica siirtyi progressiiviseen metalliiniaia albumillaan Negative B (2002). Kekal taas alkoi soittaa avant garde metal. Yhtyeen tämän tyylin merkittävin julkaisu oli vuoden 2003 1000 Thoughts of Violence, joka oli sekä arvostelu- että myyntimenestys. Antestor siirtyi power metal -vaikutteiseen dark metaliin ep:llä Det Tapte Liv (2004) ja sitä seuranneella täyspitkällä studioalbumillaan The Forsaken (2005). Crimson Moonlight sen sijaan siirtyi grindcore-vaikutteiseen death ja black metalliin albuminsa Veil of Remembrance (2005ista) myötä. Myös Lengsel päätyi yhdistelemään aineksia eri musiikkityyleistä, lähinnä garage rock, hardcore punkista ja post-punkista vuoden 2006 albumillaan The Kiss the Hope. Ruotsalainen Admonish esitti vielä vuosienkin jälkeen toisen aallon black metal -tyyliä. Yhtye sai pientä näkyvyyttä, kun identtiset kaksoset Emil (kitara) ja Jonas (basso) Karlsson esiintyivät 6. lokakuuta 2006 MTV Europen ohjelmassa Pimp My Ride International. }} Ohjelmassa heidän autostaan muokattiin varsin omalaatuinen ja soitettiin heidän musiikkiaan. Samalla kaksoset mainostivat yhtyettään. }}

Paluu valtavirran kynnykselle

-tyylin etulinjassa yhdessä Killswitch Engagen ja Unearthin kanssa. }}]]

2000-luvun alkupuolella kohosi Yhdysvalloissa suuren yleisön suosioon monia metalcore ja alternative metal -yhtyeitä, kuten Zao, Demon Hunter ja As I Lay Dying, joka kävi Billboardin Top 200 -listalla. P.O.D taas saattaa olla Stryperin jälkeen kaupallisesti menestynein kristillinen metalliyhtye. Yhtyeen musiikkia on soinut sekä yleisillä radiokanavilla että MTV:llä. Yhtyeen kappale Sleeping Awake pääsi Matrix Reloaded -elokuvan soundtrackille.

Nykyinen kristillinen metallisuuntauksen mittasuhteet ovat aivan toisenlaiset kuin 1980-luvulla sen varsinaisesti noustessa esille. Yhtyeitä on karkeasti arvioiden satoja, ja ne ovat verkostoituneet ympäri maailmaa.Christe, Ian. Pedon meteli. Sivu 420. Tyylin näennäisestä marginaalisuudesta huolimatta osa menestyy erinomaisesti. 2000-luvun metallimusiikin suosion paluusta innostuneina ovat myös monet 1980-luvulla vaikuttaneet mutta 1990-luvun alussa hajonneet yhtyeet, kuten Stryper ja Saint, tehneet paluun. Lisäksi Doug Van Pelt toi lokakuussa 2004 Heaven's Metalnaanin takaisin omana fanzine. Internetillä on ollut merkittävä osa kristillisen metallin kuten muunkin metallimusiikin nykyisessä elpymisessä. Monet internetsivustot ovat keskittyneet keskusteluun kristillisten metallipiirien musiikista, tapahtumista ja yhtyeistä.

Norma Jean kuuluu kristillisen metalcoren tunnetuimpiin yhtyeisiin

Nykyisin kristillisiä artisteja on jokaisessa metallimusiikin alalajissa. Theocracy, Narnia, Rob Rock, Jacobs Dream ja Divinefire ovat näkyvimpiä kristillisiä power metal -yhtyeitä. Rob Rock saavutti alun perin suosiota kitaravirtuoosi Chris Impellitterin yhtyeessä Impellitteri 1980–1990-luvuilla, mutta siirtyi sen jälkeen soolouralle ja teki albumin Rage of Creation. Hän on myös esiintynyt vierailevana laulusolistina metalliyhtye Warriorissa. Muita merkittäviä yhtyeitä ovat Majestic Vanguard, Soul Embraced, Ultimatum, Becoming the Archetype, Temple of Blood, Aletheian ja Harmony.

Tietyt kristilliset yhtyeet on hyväksytty myös suuren yleisön piirissä, ja niiden albumeita on myyty miljoonia niin kristityille kuin ei-kristityille ihailijoille, esimerkkeinä P.O.D. ja Stryper. Metalcoren suosio on erityisesti sellaisten kristillisten yhtyeiden kuin crossover-menestyjät Underoath, Norma Jean, Zao, As I Lay Dying, Still Remains ja Demon Hunter ansiota.

Kristillinen metalli on käsitteenä noussut näkyvästi esille musiikkipiireissä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen metallilehti Revolver Magazine nimitti kristillisen metallin ”vuoden ilmiöksi” helmikuun 2007 numerossaan, jonka teemana oli katsaus vuoteen 2006. Etusivun artikkelissaan päätoimittaja Tom Beaujour haastatteli laulajia eri yhtyeistä, kuten As I Lay Dying (Tim Lambesis), Demon Hunter (Ryan Clark), Norma Jean (Cory Brandan) ja Underoath (Spencer Chamberlain). Lehdessä mainittiin myös levy-yhtiö Tooth and Nail Records sekä yhtyeet P.O.D., Zao, War of Ages, Still Remains ja He is Legend.

Kristillinen metalli Suomessa

Varhaiset edeltäjät (1987–)

Kristillistä metallia alettiin soittaa Suomessa vasta 1980-luvun lopulla eli selvästi myöhemmin kuin muualla. Tamperelaista 1987 perustettua Terapiaa pidetään yhtenä merkittävimmistä alkuaikojen suomalaisista kristillisistä metalliyhtyeistä. Vaikka yhtyeen vaikutus myöhempiin yhtyeisiin on ollut kiistaton, ei Terapia monien mielestä kuitenkaan koskaan ollut varsinaisesti metalliyhtye vaan raskasta rockia soittava yhtye, jonka musiikissa oli vain vaikutteita metallimusiikista, kuten sen ensimmäisellä albumilla Tule & kazo (1993). Terapian alkuaikojen musiikki on sekoitus funkia, groovea ja metallia, se nimittäin otti vaikutteita niin Metallicaltalta kuin Living Colourilta ja Fishbone. Terapian raskaimpia kappaleita ovat ”Ei kiinnosta elää” ja ”On se ihmeellistä”. Yhtyeen linja keveni myöhemmin entisestään, kun se julkaisi albumit Täällä taas (1994), Uusi levy (1995) ja Kovia ääniä ja vaikeita sanoja (1997). Vuonna 1998 julkaistu albumi Joona muistutti jo CMX-tyylistä rockia. Albumin K23 (2001) ja yhtyeen viimeisen albumin Hoosianna (2003) myötä linja muuttui raskaammaksi. Yhtye lopetti uransa vuonna 2005. Toinen, Ikaalisista kotoisin oleva, 1987 perustettu The Rain -yhtye kuuluu lajin varhaisiin edustajiin. The Rainin varsinainen kokoonpano muodostui vuonna 1996. Yhtyeen musiikki on kautta linjan pysynyt voimakkaasti kosketinsoitinpainotteisen, 1980-luvun Bon Jovi -tyyppisen ”pehmohevin” tai hard rockin linjoilla. The Rain tuli melko suosituksi albumiensa Kiitos ja anteeksi (1999), Tie 316 (2002) ja Ellipsis (2005) myötä. Terapia ja The Rain ovat esiintyneet vuosia runsaasti eri tapahtumissa, tosin eivät juuri maallisissa, minkä vuoksi ne saivat pian gospel-leiman.

Varsinaiset metalliyhtyeet (1990–)

Kokkolalainen Immortal Souls on yksi Suomen ensimmäisistä kristillisistä extreme metal -ryhmistä. Kuvassa basisti-laulaja Aki Särkioja

1990-luvun alussa Suomessa vaikutti joukko kristillisiä extreme metallainen -yhtyeitä, joista suurin osa jäi demotasoisiksi. Suomen ensimmäinen kristillinen extreme metal -yhtye oli tiettävästi kokkola 1990 perustettu DBM (Destroyer of Black Metal) perustajinaan suomenruotsalaiset Timo Juvonen ja Tommy Rannanpää.Riqu Ruisku, Suomimetalli-spesiaali, Ristillinen-fanzine #7, sivut 7-30. Yhtyeen demo Death of a Soul (1990) tavoitti laukaalaiset Manu ja Jarmo Lehtisen, jotka pian liittyivät DBM:ään. Yhtyeessä ehti vaikuttaa kokkolalainen Aki Särkioja sen aikaa, kun DBM muutti nimekseen Cathacomb ja julkaisi muutaman demon ennen lopettamistaan. Joulukuussa 1991 Aki Särkioja perusti death metal -yhtye Immortal Soulsin veljensä Esa Särkiojan kanssa. Toinen samana vuonna aloittanut, J. Zarénin luotsaama death ja thrash metal -yhtye Sanctify ehti julkaista demot Reality 1993 ja Song of the Saved 1994. Yhtye oli tehnyt riittävästi kappaleita usealle täyspitkälle albumille, mutta viime hetkillä kaatuneiden levytyssopimusten vuoksi ne jäivät äänittämättä. Sanctify hajosi myöhemmin.

EP'' (1997), ensimmäinen suomalainen kristillinen metalli-CD.]]

Manu Lehtinen oli vuodesta 1991 asti suunnitellut Deuteronomium-nimisen yhtyeen perustamista, ja hänellä oli jo logokin sille valmiina. Death metal -yhtye Deuteronomium perustettiin vuonna 1993, ja muutaman demon jälkeen se julkaisi omakustanne-ep:n Tribal Eagle vuonna 1997. Tribal Eaglesta tuli hyvin suosittu, ja sille on toisinaan annettu kunnia ensimmäisenä suomalaisena kristillisenä metalli-cd:nä. Basisti Manu Lehtinen perusti kitaristi-solisti Miika Partalan kanssa maaliskuussa 1998 Little Rose Productions ky:n tarkoituksenaan edistää ja monipuolistaa Suomen kristillisen musiikin kulttuuria. Yritys toimi albumien maahantuojana ja myi niitä. Little Rose oli osaksi myös levy-yhtiö, ja se julkaisi Deuteronomiumin merkittävän debyyttialbumin Street Corner Queen (1998). Albumin tunnetuin kappale on helvetin kauhuista kertova black metal -tyylinen ”Spell of Hell”. Little Rose julkaisi myös Immortal Soulsin ep:n Divine Wintertime – yhteis-cd:nä turkulaisen dark metal -yhtye Mordecain ep:n Through the Woods, Towards the Dawn kanssa – The Cleansing ep:n ja esikoisen Under the Northern Sky. Little Rosen kokoelma-cd:t From Kaamos to Midnight Sun (1998) ja The Metal Rose Collection (2001) ovat merkittäviä osia kotimaisen kristillisen metallin historiaa. Kun Deuteronomium vuonna 2001 hajosi, Manu Lehtinen lopetti Little Rose Productionsin ja myi yhtiön levykauppatoiminnan Lasse Niskalalle ja Päivi Niemelle. He perustivat Maanalaisen Levykaupan, Suomen tunnetuimman kristilliseen musiikin maahantuojayrityksen.

Muita 1990-luvulla toimineita ja sittemmin hajonneita yhtyeitä ovat olleet esimerkiksi Alttari, Manifestium, Tinnitus, Worship Factory, Alpha Omega, Anchor, Lost Loved One, Hallowed, The Children of Light, Cruciferae, Blind in Faith, Demetrius ja Dei Gloriam.

Tyylisuunnan ilmiöitä (1996–)

1990-luvun lopulla Suomessa alettiin toimittaa kahta alaan erikoistunutta fanzinea, Ristillinen Rock & Heavy Metal -lehteä ja The Christian Underground Zineä (lyhyesti TCU-zine). Ristillinen-lehdestä vastasivat aluksi muiden muassa Mazi Borgmasters ja Ilé Pekkarinen. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1996 ja oli ulkonäöltään hyvin underground-henkinen mustavalkoisine kuvituksineen. Lehti keskittyi aluksi gootti- ja extreme metalliin, ja haastateltuihin kuuluivat Saviour Machinen, Deuteronomiumin ja Gromsin kaltaiset yhtyeet. Ristillinen oli muutaman vuoden tauolla, kunnes alkoi ilmestyä jälleen vuonna 2002. Alkuperäisen päätoimittajan Mazi Borgmastersin lisäksi lehden jutuista vastaa reportteriksi kiinnitetty Riqu Ruisku. Lehden ulkonäkö muuttui glam rock -henkisemmäksi ja haastateltavat yhtyeet ja muusikot vaihtelivat vähemmän raskaasta rockista extreme metaliin. Lehti päätyi linjaltaan viime vuosina käsittelemään metallimusiikkia yleisesti kristityn näkökulmasta, mutta haastateltaviin kuului sekä maallisia että kristillisiä artisteja. Ristillinen ilmestyy noin vuoden välein ja tyypillinen numero sisältää haastattelujen lisäksi konserttiraportteja ja levy- ja demoarvostelujaarvosteluja. Lehti tunnetaan omalaatuisesta huumorista, ja sen maskotti on ”Roope-Rotta” – 1980-luvunltalta hevari näyttävä piirroshahmo.

-yhtyeen Jyrki 69, jolta lehdessä tiedustellaan näkemyksiä hengellisiin asioihin.]]

Vuodesta 2001 Nokiallaii alettiin järjestää alan musiikkitapahtumaa, Immortal Metal Festä. Tapahtumaa vietettiin vuoteen 2006 saakka Nokian seurakuntatalolla, ja esiintyjiä olivat muiden muassa Immortal Souls, Bleakwail, Oratorio ja Crimson Moonlight. Yleisöä oli vuosia noin kolmesataa henkeä, kunnes tapahtuma siirtyi Nokian palloiluhallin tiloihin ja osallistujamäärä kasvoi yli viiden sadan.

Ensimmäistä kertaa Tuska-festivaalin ja sittemmin muidenkin tapahtumien yhteydessä on järjestetty Metallimessuissat. Ensimmäisessä metallimessussa esilaulajana toiminut, Kilpi-yhtyeestään tunnettu Taage Laiho laulaa myös turkulaisyhtye Hevinkelium, johon on suomalaisissa tiedotusvälineissä viitattu huomattavasti useammin kuin varsinaisiin kristillisiin metalliyhtyeisiin, kun on kyse metallimusiikin kristillisemmistä edustajista. Hevinkeliumilla, joka on tullut tunnetuksi hard rockiksi ja metalliksi sovittamistaan virsistä, on parodinen maine: esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 22. kesäkuuta 2007 toimittaja Jarkko Jokelainen kirjoitti ”metallimusiikin kuolemaa” käsittelevässä lehtijutussa, että ”Hevinkelium kuulosti vielä lähinnä vitsiltä verrattuna Helsingin seurakuntayhtymän lanseeraamiin metallimessuihin”. Hevinkeliumin albumi Varrella virren (1998) saattaa olla huomattavasti tunnetumpi kuin monet kristilliset metallialbumit suomalaisissa musiikkipiireissä. Yhtye ei tiettävästi tehnyt virsisovituksia pilkkaavassa mielessä, vaikka jäsenten promootiokuvat ovatkin asenteeltaan parodisia.,

Nykyisin tunnetuimpia kotimaisia artisteja ovat melodinen death metal -yhtye Renascent, metalcore-yhtye Sotahuuto, dark ja extreme metal -yhtye Parakletos, thrash metal -yhtye Luotettava todistus sekä gootti ja dark metal -yhtye Bleakwail.

Ainoastaan Suomessa jotkut kristillisen musiikin harrastajat käyttävät kristillisestä metallista sanaa gospel; harva artisti käyttää sitä itse, poikkeuksena useimmiten taustaltaan herätyskristilliset yhtyeet kuten HB, sillä termi tarkoittaa varsinaisesti afroamerikkalaista ylistysmusiikkia eli negro-spirituaalia eikä yleisesti kristillistä musiikkia. }}

Kristillinen metallialakulttuuri

Monet kristityn metallimusiikin harrastajat ovat kääntyneet kristinuskoon oltuaan jo ennestään mukana metallialakulttuurissa. Tämän vuoksi moshaaminen ja mosh pitit eivät ole harvinaisuuksia kristillisissä metallikonserteissa. Kuitenkin moshaaminen ja muut metallimusiikin alakulttuuriin liittyvät seikat, kuten tatuoinnit, mustat vaatteet sekä erilaiset merkit jakavat mielipiteitä kristittyjen parissa. Jotkut kristityt karsastavat niin kutsutun pirunsarvimerkinanan tekemistä, koska katsovat sen olevan paholaisen merkki ja näin liittyvän saatananpalvonta. Toiset taas pitävät elettä eräänlaisena metallikansan tervehdyksenä eivätkä siten koe sitä pahana. Eleestä on kristittyjen keskuudessa olemassa omintakeisia variaatioita, kuten pelkän etusormen tai vain nyrkin heiluttamista musiikin tahdissa. Kristilliset yhtyeet konsertoivat mielellään maallisissa tapahtumissa, sillä ne toivovat herättävänsä yleisössä ajatuksia hengellisistä asioista. Kristillisissä metallikonserteissa jotkut yhtyeen jäsenet – kulttuurista, yksilöistä ja tapahtumasta riippuen – saattavat kertoa yleisölle lyhyesti uskoon tulemisestaan tai jostain hengellisestä kokemuksestaan.

Kristillisyys maallisessa metallissa

Muutamat metallimusiikin valtavirran yhtyeet eivät pidä itseään ”kristillisinä yhtyeinä” mutta tuovat kuitenkin sanoituksissaan esiin Jumalaa myönteisessä merkityksessä. Joidenkin yhtyeiden, kuten Virgin Blackin }} ja Klankin, }} kristityt jäsenet pysyvät mieluummin yleisillä markkinoilla kuin soittaisivat pelkästään kristilliselle yleisölle. Tunnettuja metallimusiikin yhtyeitä, joissa on vakaumuksellisia kristittyjä jäseniä, ovat esimerkiksi Anthrax (Dan Spitz }} ), Accept (Peter Baltes }}), Saliva (Josey Scott), Helloween (Andi Deris ja Michael Weikath }}), Avian (Lance King), Shadow Gallery, Magnitude 9, Savatage ja All That Remains (Philip Labone).

Kristillinen aiheisto maallisessa metallimusiikissa ei ole mitenkään harvinaista. Jotkut metallimusiikin tunnetuimmista yhtyeistä ovat käsitelleet kristillisyyttä yksittäisissä kappaleissaan. Black Sabbath otti taannoin etäisyyttä yhtyettä ympäröivään saatananpalvontakohuun tekemällä kappaleen ”After Forever”. | Lopetusmerkki = }} Iron Maiden, jonka rumpali Nicko McBrainin on vakaumuksellinen kristitty, }} tuo Jumalaa esiin myönteisessä valossa kappaleellaan ”For the Greater Good of God”. Dream Theater jäsenet ovat taustaltaan katolisia ja ovat heijastaneet uskonnollisuuttaan kappaleissa ”Only Matter of Time” ja ”I Walk Beside You”. | Lopetusmerkki = }} Blind Guardian laulaja ja sanoittaja Hansi Kürsch on käsitellyt kristinuskon tematiikkaa muun muassa kappaleissa ”Precious Jerusalem”, ”Another Holy War” ja ”Sadly Sings Destiny”. | Lopetusmerkki = }} Suomalaisista yhtyeistä Nightwish on sisällyttänyt sanoituksiinsa myös kristillisiä aineksia, esimerkiksi ensimmäisen albuminsa Angels Fall First kappaleessa ”The Carpenter”. Tunnettu thrash metal -yhtye Testament on myös esittänyt myönteisiä näkemyksiä kappaleessa ”Sins of Omission”. | Lopetusmerkki = }} Samaa tyylilajia edustavan Dark Angelinin kokoonpanossa vaikutti laulaja Ron Rinehart, joka uskoon tultuaan jätti yhtyeen vuonna 1992. Hän lauloi kristillisen metalliyhtye Oilin kokoonpanossa yhdessä konsertissa. }}

Megadethin Dave Mustaine

on kertonut avoimesti omasta uskoontulostaan Thrash metallin 1980-luvun neljään suureen kuuluneen Megadethin riveissä on suuren osan yhtyeen urasta soittanut David Ellefson, joka on vakaumuksellinen kristitty. Sittemmin johtohahmo Dave Mustaine on lähtenyt samalle tielle: hän on vuonna 2004 julkaistulla The System Has Failed -albumillaan kertonut avoimesti uskoontulostaan ja tämän jälkeen myös haastatteluissa myöntänyt, että kristinuskon Jumala ohjaa hänen elämäänsä. }} Albumilla on muun muassa psalmi 23 Mustainen kitaransoiton päälle lausuttuna sekä kappale ”My Kingdom Come”, jossa Mustaine kertoo haluavansa olla ”vain ihminen” kantamatta enää syntejä. | Lopetusmerkki = }} Shock rock- ja glam rock-artisti Alice Cooper on papin poikana saanut kristillisen kasvatuksen mutta käsitteli alkuaikojen tuotannossaan paljon antikristillisiä asioita. Albumillaan Brutal Planet Cooper kertoo, miten ihminen valitsi synnin ja on näin tuomittu kuolemaan. Alice Cooper on kuitenkin säilyttänyt musiikkinsa teatraalisuuden ja omalaatuisen lavashownsa myös uskoon tulonsa jälkeen. }} Type O Negativen laulaja Peter Steele palasi vuonna 2006 katolisille juurilleen oltuaan vuosikausia ateisti. }} Hänen sanoituksensa Dead Again -albumilla ovat kristillispohjaisia. | Lopetusmerkki = pois }}

Slayerin laulusolisti Tom Araya

aiheuttaa hämmennystä avoimella katolisuudellaan, koska yhtye tunnetaan voimakkaasti kristinuskon vastaista sanoituksista Killswitch Engagessa }} ja Linkin Parkissa }} on jäseniä, jotka ovat taustaltaan vakaumuksellisista kristityistä perheistä ja siten hyödyntävät satunnaisesti kristillisiä teemoja. Italialais-saksalainen dark metal -yhtye Graveworm taas on aiheuttanut kiistaa, koska sen alkuaikojen tuotanto sisältää tyylilajille harvinaisia kristinuskolle myönteisiä sanoituksia. | Lopetusmerkki = pois }} Laulaja Stefan Fiori on eräässä haastattelussa kertonut ”uskovansa uskontoon”, mutta korostaa, ettei pidä kirkosta instituutiona. }} ”Stefan: Sagen wir es so: Ich glaub an die Religion, aber ich finde die Kirche scheisse! Die Institution Kirche ist meiner Meinung nach nicht das was sie sein sollte, es ist einfach zuviel Geld dahinter.”

Joidenkin artistien ristiriitainen käytös on herättänyt kysymyksiä, kun he toisaalta ovat tunnustavia kristittyjä vaikka soittavat yhtyeissä, joiden sanoitukset käsittelevät hyvin antikristillisiä teemoja. Slayerin laulusolisti Tom Arayass väittää olevansa katolilainen huolimatta siitä, että hän laulaa kristinuskon vastaisia sanoituksia. Arayan mukaan kyse on lähinnä tahallisesta vastakkainasettelusta ja ihmisten provosoinnista eikä henkilökohtaisen vakaumuksen julistamisesta sanoitusten kautta. }} Deicideä, joka tunnetaan avoimesti saatanallisista ja kristinuskon vastaisista teemoistaan, taas vaikuttaa kitaristi Ralph Santolla, joka on myös vakaumuksellisesti katolinen muusikko. }}

Jotkut maallisten yhtyeiden muusikot ovat sivutoimisesti kokeilleet uraa kristillisen metallimusiikin parissa. Horror punk -yhtye Misfitsin muusikkoveljekset Doyle ja Jerry Onlyin perustivat laulaja Glenn Danzig lähdettyä vuonna 1987 kristillisen heavy metal -yhtyeen nimeltä Kryst the Conqueror, joka sovelsi barbaari-imagoa. Erityisesti Jerry Only ottaa kristillisen vakaumuksensa tosissaan, eikä hän pitänyt Danzigin uuden yhtyeen Samhainin okkultistista sanoituksista. Kryst the Conqueror julkaisi yhden ep:n, mutta suosio jäi vähäiseksi, joten yhtye hajosi. Kryst the Conquerorin kokoonpanolla Onlyn veljekset kuitenkin perustivat Misfitsin uudelleen ja tekivät aiempaa hillitympiä sanoituksia. }}

Kritiikki

Monet ei-kristillisen metallin kuuntelijat eivät ole mieltäneet kristillistä metallia oikeaksi metalliksi, vaikka musiikillisesti kristilliset yhtyeet ovat usein lähellä sekulaariyhtyeityhtyeitä. Toisinaan kristillistä metallia on kritisoitu taitavien soittajien puutteesta. Syynä on, että kristillinen metalli on edelleen marginaalinen tyylisuuntaus, mikä rajoittaa taitavienkin muusikoiden näkyvyyttä valtavirran musiikkimediassa. Kristillisiä yhtyeitä arvosteltiin parikymmentä vuotta, 1970-luvulta 1990-luvulle, samasta asiasta: omaperäisyyden puutteesta. ”Kristillinen metalli” itsessään oli väistämätön ilmiö, koska kristityt muusikot ovat aina kopioineet maallisia kehityssuuntia. Kristillisen Barnabas-yhtyeen Kris Klingensmith sanoi asian niin, että jos haluaa tietää, mitä kristilliset yhtyeet soittavat huomenna, pitää katsoa mitä maalliset yhtyeet soittavat tänään. Jotkut maalliset harrastajat taas karttavat kristillistä metallia, koska eivät halua kuulla ”saarnaavia” sanoituksia. }} Osa kuuntelijoista ei kuitenkaan välitä sanoituksista vaan antaa arvoa itse musiikille.

Alternative rock -yhtye Evanescence saavutti listamenestystä kristillisellä musiikkialalla, kunnes ryhmä sanoutui irti kristillisestä leimastaan ja menestyi yleisillä markkinoilla

Sekä kristillisen että maallisen metallimusiikin harrastajat arvostelevat toisinaan kristillisiä metallipiirejä liiasta halusta erottautua muusta metallimusiikkialasta. Puolin ja toisin monet metalliharrastajat ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä siitä, tulisiko kristillisten ja maallisten metallimusiikkipiirien toimia enemmän vai vähemmän yhdessä. On kristillisiä metalliyhtyeitä, jotka pyrkivät esiintymään lähes pelkästään samoissa tapahtumissa maallisten yhtyeiden kanssa, kuten myös kristillisiä metalliyhtyeitä, jotka esiintyvät ainoastaan kristillisissä tapahtumissa. Harvinaista ei ole sekään, että jotkut yhtyeet, kuten esimerkiksi Tourniquet, esiintyvät uransa alkuaikoina maallisissa tapahtumissa, mutta ovat myöhemmin siirtyneet esiintymään lähes pelkästään kristillisissä tapahtumissa. Syynä on muun muassa se, että vaikka yhtyeet ovat saaneet paljonkin kannattajia maallisissa piireissä, vakain kannatus löytyy usein kuitenkin kristillisistä piireistä. Jotkut metalliharrastajat ovat myös esittäneet, että koska kristillinen metallimusiikkiala on pieni verrattuna maalliseen metallimusiikkialaan, pientenkin myyntilukujen yhtye voi päästä kristillisellä puolella helpommin merkittäväksi vaikuttajaksi. Ostovoimaisen yleisön pienuuden vuoksi kaupallinen menestys jää kuitenkin vähäiseksi. Juuri siksi ehkä jotkut yhtyeet, kuten Evanescence, }} ovat tunnetuiksi tultuaan pyrkineet eroon kristillisestä leimasta.

Tietyt kristilliset piirit pitävät kaikkea rock- ja metallimusiikkia uskonsa vastaisina huolimatta sanoitusten sisällöstä tai yhtyeiden jäsenten elämäntyylistä. Yhdysvalloissa näitä kriittisimpiä ja näkyvimpiä ovat King James Only -aatteen kannattajat. }} Monet harrastajat ja artistit pitävät kuitenkin metallimusiikkia yhtenä musiikin lajina, joka on rinnastettavissa muihin musiikkityyleihin, kuten blues, jazz, punk ja hip hop. Heidän mukaansa musiikin instrumentaatio on vain ilmaisuväline ja riippumaton maailmankatsomuksesta, vaikkakin musiikkia luovat henkilöt ja sanoitukset kertovat kristinuskon sanomaa. Siten kristillinen metalli syntyy, kun kristityt säveltävät metallimusiikkia tavalla, joka heijastaa heidän uskoaan Kristukseen. }}

Merkittäviä kristillisiä metallialbumeita

Kristillisen metallin merkittävimmistä julkaisuista puhuttaessa päädytään yleensä ainakin neljään albumiin: Stryperin To Hell with the Devil (1986), joka nosti tyylin suosioon, Mortificationin Scrolls of the Megillothn, joka raivasi tien kristilliselle death metalille, Horde Hellig Usvart (1994n), joka rikkoi laajasti tabu kristillisen vakaumuksen yhdistämisestä black metaliin, sekä Antestorin The Return of the Black Death (1998), jonka katsotaan olleen kristillisen black metalin uraauurtava albumi. Jotkut pitävät Vengeance Risingin Human Sacrifice (1989) -albumia viidentenä merkittävänä julkaisuna, koska se on vaikuttanut merkittävästi kristilliseen thrash metaliin.

• 1978 Resurrection Band - Awaiting Your Reply
• 1986 Stryper - To Hell with the Devil
• 1988 Vengeance Rising - Human Sacrifice
• 1990 Tourniquet - Stop the Bleeding
• 1990 Believer - Sanity Obscure
• 1991 Tourniquet - Psychosurgery
• 1992 Veni Domine - Fall Babylon Fall
• 1992 Mortification - Scrolls of the Megilloth
• 1993 Tourniquet - Pathogenic Ocular Dissonance
• 1994 Horde - Hellig Usvart
• 1994 Antestor - Martyrium

• 1998 Extol - Burial
• 1998 Antestor - The Return of the Black Death
• 2001 P.O.D - Satellite
• 2003 Crimson Moonlight - The Covenant Progress

Suomessa

• 1993 Terapia - Tule & kazo
• 1997 Hevinkelium - Varrella virren
• 1998 Deuteronomium - Street Corner Queen
• 2001 Immortal Souls - Under the Northern Sky
• 2004 Sotahuuto - Sotahuut