Historia
- Pääartikkeli: Kroatian historia
Kroatiassa Adrianmeren rannikoilla oli maanviljelyä ehkä jo 7000 eaa. Kroatian ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat illyyrit, joiden keskus oli Kvarnerinlahden seuduilla. Kreikkalaiset ja roomalaiset saapuivat alueelle, ja slaavit vasta 500-luvulla jaa. Yksi heimoista oli
Hrvat, josta nimestä myös Kroatian nimen (kroatiaksi Hrvatska) on katsottu mahdollisesti juontuvan. Slaaveja saapui rannikoille ja sisämaahan. Heimot olivat frankkien ja Bysantin hallitsemia, vaikkakin nimellisesti itsenäisiä.
Kroaatit perustivat oman hallinnon jo 700-luvulla sisämaahan ja itsenäistyivät 879. Kuningas Tomislavista (vallassa 910-928) tuli koko Kroatian kuningas 925, ja hän sai Dalmatian Bulgarian Simeonilta yhdistäen Kroatian. Kroatia oli 1058-1089 eräänlainen paikallinen suurvalta Adrianmerellä. Mutta Unkarin mahti oli nousussa. Kroaatit tunnustivat Unkarin kuninkaan hallitsijakseen vuonna 1102. Kroatia heikkeni Unkarin vallan alla, ja feodaalihallinto vahvistui heikentäen maalaisten asemaa. Mongolit hyökkäsivät Kroatiaan 1242 ja aiheuttivat suurta hävitystä. Ennen vuotta 1400 Venetsian valta ulottui rannikolle. Venetsia alisti paikalliset asukkaat lähes orjuuteen rinnastettaviin oloihin.
Turkkilaiset laajensivat valtaa alueella varsinkin 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa. Unkarin jouduttua osmanien eli turkkilaisten valloittamaksi ja Kroatian jäädessä rajaseuduksi Kroatian valtiopäivät kutsuivat Habsburgien Ferdinand I:n Kroatian hallitsijaksi. Habsburgien sotilaat pysäyttivät turkkilaiset 1593. Tältä ajalta on peräisin ns. sotilasraja, Habsburgien luoma linnoitettu rajavyöhyke (Vojna Krajina), joka rakennettiin turkkilaisia vastaan.
1700-luvulle mennessä suurin osa Kroatiasta oli vapautettu osmanivallasta, mutta rannikkoalue Dalmatia oli Venetsian valloittama. Habsburgien valtakautta pidetään huonona aikana, sillä tuolloin ainoastaan rannikon Dubrovnik oli itsenäinen.
Napoleon hallitsi aluetta aivan 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa.
Dalmatia liitettiin Itävalta-Unkariin vuoteen 1815 mennessä. 1830-luvulla maahan levisi illyrismi, ajatus eteläslaavien yhteisestä valtiosta, joka oli varhaista jugoslavismia. 1800-luvulla Kroatia oli aluksi Unkarin vallan alla, mutta 1848 valta siirtyi Itävallalle ja taas Unkarin vallan alle Itävalta-Unkarin synnyttyä 1867. Tällöin jugoslavismin lisäksi oli syntynyt serbivastaisia, kansallismielisiä ajatuksia itsenäisestä Kroatiasta.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kroatia liittyi Serbian, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan, josta tuli Jugoslavia 1929. Kroatian asema oli kakkosluokkaa maailmansotien välisessä Jugoslaviassa. Toisessa maailmansodassa Jugoslavia valloitettiin ja Kroatiasta tehtiin itsenäinen fasistinen nukkevaltio, jota johti ustaša-puolue. Ustaša vainosi ankarasti varsinkin serbejä. Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen häviöön Jugoslavia koottiin uudelleen ja siitä tuli sosialistinen valtio Josip Broz Titon tiukan kontrollin alla.
Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta kesäkuun lopulla 1991. Tämän jälkeen maassa asemiaan jo varmistaneet kansallismieliset serbit aloittivat kapinan vallaten yhä enemmän alueita Kroatiasta. Alkoi 'likainen sota'. Serbit ajoivat kroaatteja pois serbialueilta, sekä myös kohdistivat heihin väkivaltaa, ja tappoivat ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Serbit ryöstivät kroaattien omaisuutta. Tarkoitus oli väkivaltaisilla 'etnisillä puhdistuksilla' luoda yhtenäinen alue, joka voitaisiin liittää Suur-Serbiaan. Merkittäviä taisteluja Kroatian sodassa olivat Vukovarin ja Dubrovnikin piiritykset. Vaikka Kroatian sodan kiivaimmat taistelut käytiin vuoden 1991 lopulla, sota päättyi vasta 1995.
Nykyään Kroatia on turvallinen paikka tavalliselle matkailijalle, ja sieltä on helppo päästä käymään naapurimaissa kuten Bosnia-Hertsegovinassa. Rannikkokaupungeista, kuten mm. Porecista tehdään retkiä esim. Venetsiaan.
Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi 30. marraskuuta 2000 ja anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003 ja hyväksyttiin hakijavaltioksi 2004. Kyseisenä vuonna päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut Kroatian kanssa maaliskuussa 2005 sillä ehdolla, että Kroatia on täydessä yhteistyössä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTYnn kanssa. ICTY pääsyyttäjä Carla Del Ponte totesi ennen neuvotteluiden aloittamista, että Kroatia ei ole toiminut täydessä yhteistyössä sotarikostuomioistuimen kanssa, syyttäen Kroatian hallitusta haluttomuudesta saada oikeuden eteen sotarikoksista syytettya Ante Gotovinaa. Kroaattikenraali Gotovinaa on syytetty ainakin 150 Krajinan serbin surmasta hänen johdettuaan Krajinan alueen takaisinvaltausta vuonna 1995. Ante Gotovinaa pidetään kotimaassaan kansallissankarina ja ICTYn syytteitä tekaistuina ja poliittisina. Del Ponten toteamuksen vuoksi EU:n komissio jäädytti jäsenyysneuvottelun aloittamisen määräämättömäksi ajaksi.
Lokakuussa 2005 oli määrä aloittaa Turkin kanssa EU-jäsenyysneuvottelut. Kuitenkaan kaikki EU:n jäsenmaat, Itävalta etunenässä, eivät olleet vakuuttuneita siitä, että Turkki olisi täyttänyt neuvotteluiden aloittamiselle asetettuja ennakkoehtoja. Epäiltiinkin, että Itävallan pääasiallinen tarkoitus jäsenyysneuvotteluiden aloittamisen jarruttamiselle oli saada myös Kroatian neuvottelut alkuunsa.
Turkin jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta syntyneen umpisolmun avaamiseksi ICTY:n pääsyyttäjä Carla Del Ponte joutui poliittisen painostuksen alle. Lokakuussa 2005 Itävallan saadessa tahtonsa läpi, viikkoa edellisen 'Kroatia ei ole toiminut täydessä yhteistyössä' -vakuuttelun jälkeen, totesi Del Ponte, että 'Kroatia on parantanut yhteistyötään tuomioistuimen kanssa ja yrittää todella tehdä parhaansa sotarikollisten saamiseksi oikeuden eteen'.
Del Ponten lausunnon vuoksi liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2007–2010.
Maantiede
- Pääartikkeli: Kroatian maantiede
Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia, vuonna 2006 itsenäistynyt Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt rantaviiva jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen.
Kroatian maasto on vaihtelevaa, sisältäen
- tasankoja, järviä ja aaltoilevia mäkiä pohjoisen ja koillisen manneralueilla
- tiheämetsäisiä vuoria
- kivisiä rantaviivoja Adrianmeren rannalla
Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mannermainen ilmasto, rannikolla
välimerenilmasto ja eteläkeskisellä alueella ylämaan ilmasto.
Kroatia on erittäin kaunista seutua meri-ilmastoineen ja kauniine luontoineen.
Kroatia satelliittikuvassa syyskuussa
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
Nähtävyydet
- Plitvicen kansallispuisto
- Pula, Istria
- Porec, Istria , itävaltalaisen matkailijan näkökulmasta
- Rovinj, Istria
- Dvigrad, Istria
- Hum, Istria, maailman pienin kaupunki
- Nezakcij, Istria, histrien muinaiskaupunki n. 1300-1500 v. e.K.
- Zadar Dalmatia, Galleria
- Zadar, Dalmatia
- Sibenik, Dalmatia
- Solin, Dalmatia
- Gospin otok, Solin, Dalmatia
- Sitno, Dalmatia (Splitin lähellä)
- Bracin saari, Dalmatia, Selcen vanhat kirkot
- Korculan saari
Katso myös
Aiheesta muualla
Kroatien
Kroatien
Croatie
Kroatia
Kroatien
|
Tietoja 
)
. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License 