Löytö
Vyöhykkeen olemassaoloa ehdottivat ensimmäisinä Frederick C. Leonard vuonna
1930 (Pluton löytämisen aikoihin) ja Kenneth E. Edgeworth vuonna
1943.
Gerard Kuiper, jonka mukaan vyöhyke on nimetty, esitti
1951, ettei vyöhykkeellä ollut enää jäljellä kohteita. Yksityiskohtaisempia arvioita vyöhykkeen kohteiden olemassaolosta tekivät Al G. W. Cameron vuonna
1962, Fred L. Whipple
1964 ja Julio Fernandez
1980.
Ennen 1990-lukua Pluto ja sen kuu Kharon olivat ainoat tunnetut Kuiperin vyöhykkeen kohteet – tosin vyöhyke sai nimensä vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen uusi kohde löydettiin vuonna 1992in. Sen jälkeen vyöhykkeeltä on löydetty jatkuvasti uusia kohteita. Tietokonemallinteiden ja teorioiden perusteella on otaksuttu, että vyöhyke saattaa sisältää jopa Mars tai Maan kokoisia kappaleita.
Ulomman aurinkokunnan kohteiden luokittelu
Ulomman aurinkokunnan pikkuplaneetat jaotellaan
seuraaviin ryhmiin. Mitä tahansa ulompaa aurinkokunnasta löydettyä kappaletta kutsutaan monesti Kuiperin vyöhykkeen kohteeksi KBO:ksi vaikka pitäsi kutsua väljemmin transneptuniseksi TNO:ksi.
- Ei-Neptunuksen takaiset (ei-transneptunukset)
- Trans-neptunukselaiset (Neptunuksen takaiset) (TNO:t)
- Kuiperin vyöhykkeen kohteet (KBO:t)
- cubewanot (klassiset KBO:t, eivät rataresonanssissa)
- plutinot (3:2 resonanssissa olevat KBO:t)
- twotinot (2:1 resonanssissa olevat KBO:t)
- Hajanaisen kiekon kohteet (SDO:t)
- Oortin pilven kohteet (OCO:t)
Kuiperin vyöhykkeen etäisyys auringosta on noin 30 AU --- 44 AU.
Plutinot ja twotinot ovat resonanssissa Neptunuksen kanssa. Plutokin kuuluu plutinoihin. 2:3 resonanssi tarkoittaa, että plutino kiertää 3 kierrosta siinä
missä Neptunus kiertää kaksi kierrosta. Sopivan tyyppisissä 2:3 resonansseissa olevat radat ovat teorioiden mukaan vakaita. Twotinot ovat 1:2 resonanssissa.
Nämä ja 2:5, 3:4, 3:5, 4:5, tai 4:7 resonansseissa olevat kohteet ovat melko elliptisillä radoilla.
Cubewanot eli klassiset KBO:t kiertävät ympyrämäisemmillä radoilla tyypillisellä Kuiperin vyöhykkeellä, eivätkä ole resonanssissa. Cubewanojen etäisyys on yli 41 AU. Tunnetuin cubewano lienee
Quaoar. Hajanaisen kiekon kohteet ovat noin 44 --
200 AU:n päässä. Radat voivat olla hyvin kaltevia tosin kuin KBO:jen. Tunnetuin näistä lienee
2003 UB313 ja kaukaisin 2000 CR105. Se sijaitsee hajanaisen kiekon ja sisemmän Oortin pilven rajalla.
Suurimmat Kuiperin vyöhykkeen kappaleet
Vyöhykkeen kappaleet on järjestetty niiden absoluuttisen magnitudin mukaan.
| Numero
| Nimi
| Absoluuttinen magnitudi
| Päiväntasaajan läpimitta (km)
| Keskietäisyys
Auringosta (AU)
| Löytöaika
| Löytäjä
| Läpimitan
mittaustapa
|
|
| Pluto
| -1,0
| 2 320
| 39,4
| 1930
| Clyde Tombaugh
| tähdenpeitto
|
|
|
| -0,2
| ~1800
| ~45,6
| 2005
| M. Brown, C. Trujillo & D. Rabinowitz
| oletettu albedo
|
|
|
| 0,1
| ~1600
| ~43,3
| 2005
| J.L. Ortiz et al.
| oletettu albedo
|
|
| 136199 Eris
| ?
| < 3000
| ~67.7
| 2005
| M. Brown, C. Trujillo & D. Rabinowitz
| oletettu albedo
|
|
| Kharon
| 1
| 1 270
| 39,4
| 1978
| James W. Christy
| tähdenpeitto
|
| 90482
| Orcus
| 2,3
| n. 1 600
| 39,47
| 2004
| Michael E. Brown, Chadwick A. Trujillo, David L. Rabinowitz
| oletettu albedo
|
| 50000
| Quaoar
| 2,6
| 1 260 ± 190
| 43,25
| 2002
| Chadwick A. Trujillo & Michael E. Brown
| suora kuvaus
|
| 28978
| Ixion
| 3,2
| 400 – 550
| 39,6
| 2001
| Deep Ecliptic Survey
| lämpötila
|
| 55636
|
| 3,3
| < 709
| 43,1
| 2002
| NEAT
| lämpötila
|
| 55565
|
| 3,3
| 890 ± 120
| 47,52
| 2002
| Chadwick A. Trujillo, Michael E. Brown, Eleanor F. Helin, Steven H. Pravdo, Kenneth J. Lawrence, Michael D. Hicks / Palomarin observatorio
| lämpötila
|
| 55637
|
| 3,6
| n. 910
| 42.71
| 2002
| Anne S. Descour / Spacewatch
| oletettu albedo
|
| 20000
| Varuna
| 3,7
| 936 ± 300
| 43,23
| 2000
| Robert S. McMillan
| lämpötila
|
| 84522
|
| 3,9
| < 1 211
| 55,52
| 2002
| NEAT
| lämpötila
|
| 15874
|
| 5,4
| < 958
| 85,33
| 1996
| David Jewitt et. al
| lämpötila
|
Aiheesta muualla
Kuiperbæltet
Kuipergürtel
Ceinture de Kuiper
Kuiper-legemer
Kuiperbältet
)
