Kungfutselaisuuden historia
Kungfutsen elämä
Kungfutsen patsas kungfutselaisessa temppelissä
Kungfutselaisuuden syntyessä Kungfutsen elinaikana vuosina 551–479 eaa. nykyisen Kiinan valtion alueella sijaitsi useita toisiaan vastaan taistelevia kuningaskuntia. Kiinalainen yhteiskunta oli heikkenemässä sekä moraalisesti että taloudellisesti. Rappio kuitenkin vain lisäsi filosofien määrää, minkä vuoksi ajanjaksoa kutsutaankin
taistelevien valtioiden ja satojen filosofien aikakaudeksi.
[Eeden maailmanuskonnot 7 s. 46–55]
Kungfutse itse syntyi Lu-valtiossa ylhäisöperheeseen. Jo nuorena hän sai tehtäväkseen toimittaa seremoniat kotikylänsä temppelissä. Jo varhain opiskelusta innostunut kungfutse perehtyi mm. runouteen, jousiammuntaan, musiikkiin, hevosvaunujen ajamiseen ja metsästämiseen. 22-vuotiaana hän päätti ryhtyä opettajaksi. Hänen maineensa opettajana levisi laajalle ja kaikkiaan hänellä oli jopa 3000 oppilasta,
Viisikymmenvuotiaana Kungfutsesta tuli erään kaupungin käskynhaltija. Kerrotaan, että hänen oppiensa vaikutukset alkoivat näkyä jo pian: talojen portteja ei tarvinnut sulkea yöksi, eikä kukaan ottanut kadulle pudonnutta tavaraa itselleen.
Kungfutselaisuus valtion virallisena oppina
Kungfutsen oppilaat vaalivat opettajansa henkistä perintöä tämän kuolemankin jälkeen, mutta joutuivat kilpailemaan useiden filosofikoulukuntien kanssa. Kiinan yhdistyessä vahvan johtajan alaisuuteen kungfutselaiset alkoivat vastustaa kovakouraisia hallintomenetelmiä, mikä johti kungfutselaisiin kohdistuneeseen vainoon. Muutamaa vuosikymmentä ennen ajanlaskun alkua suhtautuminen kungfutselaisuuteen muuttui selvästi, eikä siihen suhtauduttu enää vihamielisesti, vaan se kohotettiin valtion virallisen oppijärjestelmän asemaan. Samalla kungfutselaisuudesta tuli Kiinan koulutuksen perusta.
Kungfutselaisuutta pitivät yllä virkamiehet. Muista kirjauskonnoista poiketen kungfutselaisuudessa ei ole papistoa,
Vaikka kungfutselaisuudella ilmaantui kilpailijoita muista uskonnoista kuten buddhalaisuudesta sekä taolaisuudesta, ei kungfutselaisuuden virallinen asema kuitenkaan johtanut muiden uskontojen tukahduttamiseen ja niiden edustajien vainoamiseen.
Asema virallisena oppina häviää
Kungfutselaisuus menetti asemansa valtion virallisena oppina keisarivallan kukistuttua Kiinassa 1912. Samalla virkamiesjärjestelmään kuulunut kungfutselainen tutkintojärjestelmä lakkautettiin. Tämä merkitsi kungfutselaisuuden ylläpitäjien häviämistä. Virkamiehet eivät enää joutuneet tulkitsemaan kungfutselaisia oppeja, mikä vähensi kungfutselaisuuden suosiota.
Vuonna 1949 perustettua Kiinan kansantasavaltaa hallinneet kommunistit hyökkäsivät aktiivisesti kungfutselaisia arvoja vastaan arvostellen samalla kungfutselaisuutta taantumukselliseksi voimaksi, joka esti yhteiskunnan kehityksen.
Mao Zedongin valtakaudella kungfutselaisuus kiellettiin ja monia sitä harjoittavia temppeleitä suljettiin Kiinassa. Kungfutselaisuus sisälsi ajatuksia, joista Mao ei pitänyt. Maon kuoleman jälkeen kiinnostus alkoi jälleen kasvaa ja Maon valtakaudella suljettuja temppeleitä avattiin taas käyttöön.
Kungfutselaisuus on yhä suosittu elämänkäsitys, ja sillä on noin 198 miljoonaa kannattajaa, joista 6–8 miljoonaa Kiinan ulkopuolella.
Kungfutselainen oppi
Viisi klassikkoa
Kungfutselaisuudessa on viisi hyvettä: inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus ja viisaus. Kungfutselaisuuden ydin on se, että ylemmän (keisarin, ruhtinaan, miehen, vanhemman) tulee suojella alempaa ja alemman (alamaisen, naisen, nuoremman) tulee kunnioittaa ylempää.
Kungfutselaisuudessa ovat tärkeitä viisi suhdetta.
- Hallitsijan hyväntahtoisuus ja alamaisten uskollisuus
- Isän hyvyys ja pojan vanhempainrakkaus
- Aviomiehen oikeamielisyys ja vaimon kuuliaisuus
- Vanhemman veljen jalous ja nuoremman veljen nöyryys
- Vanhemman ystävän huolenpito ja nuoremman ystävän kunnioitus
Kungfutselaisuus samaistetaan yleensä uskontoon, mutta Kungfutse perusti sen ihmisten kunnioittamista ja huomioon ottamista opettavaksi opiksi.
Inhimillisyys ja vastavuoroisuus ovat kungfutselaisuuden tärkeimmät opetukset. Kungfutselaisuuden ihanteena on ns. jalo ihminen, joka ilmentää moraalisia hyveitä kaikissa toimissaan. Kungfutselaisuuden mukaan kaikki, mikä on olemassa, on vuorovaikutuksessa jonkin muun kanssa. Tämän vuoksi ihmisen on pyrittävä jalostamaan luonnettaan, jotta hän voi hyödyttää valtiotaan ja samalla muita ihmisiä. Kungfutselaisuudessa ei siis arvosteta muiden uskontojen erakkoja, kuten munkkeja ja nunnia, koska pelkän itseään koskevan pelastuksen tavoitteleminen on kungfutselaisuudessa vähämerkityksellistä.
Kungfutsen mukaan oikeamielisyys on oikeaa menettelyä kaikissa tilanteissa. Sen vastakohtana on hyödyn tavoittelu.
Kungfutsen mukaan elämän korkein päämäärä on itsensä jalostaminen ja samalla maailman parantaminen yhteiskunnan jäsenenä.
Kungfutselaisuuden käsitys jumalasta
. Kungfutselaisuudella ei ole selvää jumaluusoppia, koska Kungfutse ei koskaan puhunut jumaluudesta vaan viittasi aina vain 'Taivaaseen'. Tästä huolimatta Taivaan temppelissä rukoiltiin jumalalta hyvää satovuotta. Temppeli oli myös valtakunnan pyhin paikka;
Kungfutse ei koskaan antanut kungfutselaisuudella selvää jumaluusoppia, vaan viittasi puheissaan ainoastaan 'Taivaaseen'. Kungfutsen tarkoitus ei ollut perustaa uutta uskontoa,[http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/kungfuts.html ]
vaan säilyttää ja varjella vanhoja tapoja ja perinteitä. Juuri jumaluusopin puuttumisella perustellaan kungfutselaisuuden olevan pikemminkin oppi kuin uskonto.
Kungfutse ei pyrkinyt romuttamaan keisarikulttia tai korvaamaan vanhoja tapoja, minkä vuoksi kungfutselaisuudessa on selviä jälkiä Kiinan kansanuskonnosta.
Varhaisissa teksteissä 'Taivaalla' tarkoitettiin hallitsijasuvun esi-isien asuinsijoja. Vallassa oleva hallitsija nautti aina Taivaan mandaattia, eli hallitsijan valtaoikeutta.
Kungfutse ei koskaan kyseenalaistanut näitä jumaluusoppeja, sillä hän keskittyi säilyttämään vanhoja tapoja ja opettamaan ihmisille moraalia. Kungfutselaisuudella ei siis ole selvää kantaa jumaluusoppiin, eikä se siis myönnä taikka kyseenalaista jumaluuden olemassaoloa. Kungfutselaisuudessa on kuitenkin olemassa vallalla oleva käsitys, jonka mukaan jumala tai jumalat eivät ainakaan puutu maailman asioihin.
Lähteet
Yleiset lähteet
Lähdeviitteet
Aiheesta muualla
Konfucianisme
Konfuzianismus
Confucianisme
Konfucianisme
Konfucianism
)
)
)
)
