www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-11-01
  Tänne linkitetyt sivut 
13. helmikuuta
22. syyskuuta
Qumran
Uuden maailman käännös
Gene Simmons
Lista linkeistä » Kristinuskon aikajana
Raamatun luvut ja jakeet
Raelilaiset
  Muut kielet 
daDødehavsrullerne
deSchriftrollen vom Toten Meer
frManuscrits de Qumrân
noDødehavsrullene
svDödahavsrullarna
Luokka: Israel Kirjat Raamattu

Kuolleenmeren kääröt

Kuolleenmeren kääröt ovat noin 850 kirjoituksen joukko, joka löydettiin vuosina 1947–1956in yhdestätoista Qumran lähistöllä sijaitsevasta luolasta lähellä Kuolluttamerta. Nahka- ja papyruskääröihin kirjoitettujen tekstien joukossa oli Vanhan testamentin kirjojen käsikirjoituksia, apokryfisiä ja pseudepigrafisia tekstejä, joista suurin osa on entuudestaan tuntemattomia, sekä Qumranissa eläneen uskonnollisen ryhmän omia kirjoituksia. Suurin osa kirjoituksista on katkelmia, vain kymmenkunta tekstiä on säilynyt kokonaisena.

Kääröt ovat kuuluneet essealaiselle Qumranin luostarille. Suurin osa käsikirjoituksista sijoittuu vuosien 200 eaa ja 100 jaa välille. Kääröillä on ollut yli 500 eri kirjoittajaa ja teksteissä on hepreaa, arameaa, kreikkaa ja latinaa. Qumranin kääröt kertovat kristinuskolaisestaa vanhemmasta palestiina lahkosta essealaisista, joiden oppi on hyvin samanlainen kuin niin sanottu kristillisen alkuseurakunnan opin väitetään olleen.

1 Löydön historia
2 Salaliittoteoriat
3 Viitteet
4 Kirjallisuutta
5 Aiheesta muualla

Löydön historia

Löydöt haltuunsa saanut tutkijaryhmä piti ne aluksi tiukasti salassa julkistaen vain tiettyjä valittuja tekstejä. Muut asiantuntijat eivät saaneet tutkia kirjoituksia. Vasta yli neljänkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 1991, tutkijaryhmän yhä vastustaessa, tekstit saatiin kaapattua julkisuuteen.

Kun ensimmäiset Qumranin luolista löydetyt kirjakääröt tuotiin Betlehemiin antiikkikauppiaalle, tämä käski viedä ne kiireesti takaisin rukoushuoneeseen. Hän piti selvänä, että tekstit olivat varastettuja.
Myyjien puheita olikin vaikea uskoa todeksi. Kolme beduiinia oli ollut paimentamassa vuohia Qumranissa lähellä Kuolluttamerta keväällä 1947, kun eräs heistä havaitsi aukon jyrkänteessä ja heitti sinne kiven. Kuului särkyvän astian helähdys. Uteliaana hän kiipesi ylös, ryömi luolan uumeniin ja löysi joukon saviruukkuja.
Ruukuissa oli kirjakääröjä, jotka sisälsivät Raamatun tekstejä. Myöhemmin todettiin, että ne oli kirjoitettu noin tuhat vuotta aikaisemmin kuin vanhimmat siihen mennessä tunnetut Raamatun käsikirjoituslöydöt.
Kovan kaupanhieronnan ja erilaisten vaiheitten myötä – välillä käytiin myös sota Israelin ja Jordanian välillä – löydöt kiersivät omistajalta toiselle. Kerran ne olivat myytävänä Yhdysvalloissa. Viimeiset vuosikymmenet tekstit ovat olleet ensin Jordanian, sitten Israelin valtion tukeman tutkijaryhmän hallussa. 
Myöhemmin löytöjä tehtiin vielä lisää: yhteensä yhdestätoista luolasta löydettiin yli kahdeksansataa käsikirjoituskatkelmaa.
Tekstit haltuunsa saanut tutkijaryhmä käänsi ja julkaisi osan niistä. Mutta 1960-luvun jälkeen julkaisujen ilmestymisvauhti hidastui huomattavasti. Toistuvista vaatimuksista huolimatta ryhmä ei luovuttanut tekstejä muiden tutkijain käyttöön, ei edes nähtäväksi. Vain kaksi tutkijaryhmän jäsenistä julkisti kaikki heille selvitettäviksi luovutetut käsikirjoitukset. Toinen heistä oli ryhmän ainoa uskonnoton John Allegroille. Hän oli varma siitä, että löydöt muuttaisivat todellisuuskäsityksen täydellisesti. Hän muun muassa kirjoitti tutkijakollegalleen John Strugnell: ”Kunhan olen saanut tämän työni loppuun, ei enää löydy kirkkoa, johon voisit liittyä!”Biblical Archaeology Review, Nov-Dec. 1991, p. 68. Erityistä huomiota sai osakseen katolisen isä Joseph Milikin toiminta. Hän julkisti töitään kaikkein vähiten. Katkelmaa 4Q246, jossa puhutaan Jumalan pojan sodankäynnistä, hän piti salassa yli 30 vuotta. Lopulta se tuotiin toisten tutkijain toimesta julkisuuteen.Katkelmassa 4Q246 kuningasta kutsutaan Jumalan pojaksi: ”hänen nimensä on Jumalan poika, häntä kutsutaan Korkeimman pojaksi”.
Vuonna 1977 ryhmän työskentelyä tiiviisti seurannut professori Geza Vermes ennusti, että kirjakääröhankkeesta tulee tämän vuosisadan akateeminen skandaali vailla vertaa, ”the academic scandal par excellence of the twentieth century”.
Näin kävikin. Vuonna 1988 tutkijaryhmä raotti hiukan ovea ja toimitti aakkosellisen luettelon teksteissä esiintyneistä sanoista. Tähän niin sanottu konkordanssinluetteloon oli merkitty myös se tekstikatkelma, jossa kyseiset sanat esiintyivät. Yhteensä heprea- ja arameankielisiä sanoja oli noin 52 000 kappaletta.
Tällöin neljän vuosikymmenen odottamiseen kyllästynyt Hebrew Union Collegen professori Ben Zion Wacholdersta Cincinnati Yhdysvalloista oivalsi tilaisuutensa tulleen. Ammattitoverinsa Martin Abeggin avulla hän syötti katkelmat tietokoneeseen, joka oli ohjelmoitu rakentamaan ne takaisin alkuperäisiksi lauseiksi. Syyskuussa 1991 saatiin näin julkisuuteen seitsemäntoista käsikirjoitustekstiä.
Tutkijaryhmä raivostui tekstien luvattomasta ennallistuksesta. Se nimitti julkistajia varkaiksi ja uhkasi heitä oikeusjutulla. Professori Wacholder, joka oli tuolloin 67-vuotias, totesi puolestaan, että hän oli koko tutkijanuransa ajan turhaan odottanut näiden ainutlaatuisten löytöjen julkistamista. Hänen mielestään tekstit haltuunsa saanut ryhmä oli ehdoin tahdoin salannut vertaansa vailla olevia asiakirjoja, jotka valaisevat koko ihmiskunnan historiaa. Tällaista tekoa hän piti anteeksiantamattomana.
Runsaat kaksi viikkoa myöhemmin tilanne kärjistyi lisää: kalifornialaisen Huntington Librarytn kirjastonjohtaja William A. Moffet päätti antaa kirjaston saamat julkaisemattomien Qumranin tekstien mikrofilmi kaikkien tutkijoiden käytettäviksi. Ne oli toimitettu Israelista Kaliforniaan säilöön siltä varalta, että alkuperäiset tekstit tuhoutuisivat sodassa. Myöskään Moffetin mielestä ei tutkijaryhmällä enää neljänkymmenen vuoden kuluttua voinut olla yksinoikeutta kirjakäärölöytöihin.
Ryhmä esitti taas sapekkaita vastalauseita, mutta ennen pitkää sen oli pakko todeta peli menetetyksi. Tutkimusyhteisön yleinen mielipide oli kääntynyt sitä vastaan. Tekstien julkistajia pidettiin sankareina. Lopullinen isku tuli, kun marraskuussa 1991 ilmestyi Robert Eisenmaninin ja James Robinson toimittama ja Biblical Archaelogy Societyn kustantama kaksiosainen kuvateos, joka sisälsi 1787 ennen julkaisematonta käsikirjoitusvalokuvaa. Lahjoittaja, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen, oli ”siveellisistä syistä” luovuttanut ne kaikkien käytettäviksi.
Kaikki Qumranin tekstikatkelmat ovat siis vihdoinkin tutkijoiden saatavilla alkukielisinä. Käännöksiä muillekin kielille on ilmestynyt useita. 
Ei ole ihme, että tämä pahennuksenkäryinen tapahtumasarja herätti suuren yleisön keskuudessa tavatonta mielenkiintoa. Kioskilehdet löivät rahoiksi väittämällä, että kirjakääröistä löytyy tietoja maailmanlopun päivämäärästä, jumalan silmien väristä ja jopa aidsin parannuskeinoista.
Täyttä varmuutta siitä, että kaikki kääröt olisivat tutkijain hallussa, ei ole. 

Salaliittoteoriat

Jotkut ovat otaksuneet, että löydön tutkimuksen yhteydessä esiintynyt salailu johtui Vatikaanin vaikutuksesta: Vatikaani olisi mahdollisesti pelännyt löytöjen sisältävän kristinuskonlle epäedullista aineistoa. Paavi ja kirkon vaikutusvalta voisi näin tulla uhatuksi.Allegro 1992.Baigent & Leigh 2006. Salaliittoteorioita ruokki se, että viisi alkuperäisen tutkijaryhmän kahdeksasta jäsenestä oli katolilaisia, ja näistä kolme oli pappeja. Eikä yhtään juutalaista valittu tähän juutalaisia tekstejä tutkivaan työryhmään.Allegro 1992.

Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin mukaan salaliittoteoriat ja perättömät huhut johtuivat siitä, ettei pieni tutkijaryhmä pystynyt julkaisemaan tutkimustuloksia tarpeeksi nopeasti.Marjanen, Dunderberg, 2006, s. 56.

Viitteet

Kirjallisuutta

Suomeksi

  • Laine, Tapio: Kuka hän oli?: Uusi näkökulma Jeesuksen elämään. Atena Kustannus, Helsinki, 2000.

  • Sollamo, Raija (toim.): Qumranin kirjasto. Valikoima teoksia. Helsinki, 1997.

Englanniksi

  • Abegg, Martin Jr.; Flint, Peter; Ulrich, Eugene, The Dead Sea Scrolls Bible: The Oldest Known Bible Translated for the First Time into English, (1999) HarperSanFrancisco paperback 2002, ISBN 0-06-060064-0,

  • Cook, Edward M., Solving the Mysteries of the Dead Sea Scrolls: New Light on the Bible, Grand Rapids, MI: Zondervan, 1994
  • Cross, Frank Moore, The Ancient Library of Qumran, 3rd ed., Minneapolis: Fortress Press, 1995. ISBN 0-8006-2807-1
  • Dead Sea Scrolls Study Vol 1: 1Q1-4Q273, Vol. 2: 4Q274-11Q31, (compact disc), Logos Research Systems, Inc., ASIN: B0002DQY7S
  • Golb, Norman, Who Wrote the Dead Sea Scrolls? The Search for the Secret of Qumran, New York: Scribner, 1995
  • Qimron, E., The Hebrew of the Dead Sea Scrolls, Harvard Semitic Studies, 1986.
  • Thiering, Barbara, Jesus and the Riddle of the Dead Sea Scrolls, Aiheesta muualla New York: Harper Collins, 1992
  • Vermes, Geza, The Complete Dead Sea Scrolls in English, London: Penguin, 1998. ISBN 0-14-024501-4
  • Wise, Michael; Abegg, Martin Jr.; Cook, Edward, The Dead Sea Scrolls: A New Translation, (1996), HarperSanFrancisco paperback 1999, ISBN 0-06-069201-4,
  • Hershel Shanks, editor, Understanding the Dead Sea Scrolls: A Reader From the Biblical Archaeology Review, Vintage Press reprint 1993, ISBN 0-679-74445-2
  • Lawrence H. Schiffman, Reclaiming the Dead Sea Scrolls: their True Meaning for Judaism and Christianity, Anchor Bible Reference Library (Doubleday) 1995, ISBN 0-385-48121-7,
  • Hershel Shanks, The Mystery and Meaning of the Dead Sea Scrolls, Vintage Press 1999, ISBN 0-679-78089-0
  • Theodore Heline, Dead Sea Scrolls, New Age Bible & Philosophy Center, 1957, Reprint edition March 1987, ISBN 0-933963-16-5
  • Joseph A. Fitzmyer, Responses to 101 Questions on the Dead Sea Scrolls, Paulist Press 1992, ISBN 0-8091-3348-2
  • Carsten Peter Thiede, The Dead Sea Scrolls and the Jewish Origins of Christianity, PALGRAVE 2000, ISBN 0-312-29361-5
  • James A. Sanders, ed. 'Dead Sea scrolls: The Psalms scroll of Qumrân Cave 11 (11QPsa)', (1965) Oxford, Clarendon Press.
  • Craig A. Evans and James A. Sanders, ed. 'Paul and the scriptures of Israel, (1993) Sheffield: JSOT Press

Aiheesta muualla

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.