Elämänvaiheet
Sukutausta ja nuoruusaika
Vonnegut syntyi Indianapolisissa vuonna 1922 amerikansaksalaiseen perheeseen. Hänen molempien vanhempiensa – äitinsä Edith Lieber Vonnegutin ja isänsä Kurt Vonnegutin – sukujuuret ulottuivat Saksaan, poika Kurt Jr. oli neljännen polven amerikansaksalainen. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta, Bernard ja Alice. Perhe oli varsin varakas, kunnes 1930-luvun lama vähensi arkkitehtina toimivan isä-Kurtin töitä.
Kirjoittamisen Vonnegut aloitti lukiossa Shortridge High Schoolissa kirjoittamalla kolumneja koulun lehteen Shortridge Daily Echo. Lehti oli ensimmäinen joka päivä ilmestynyt koululehti USA:ssa, ja Vonnegut toimi myös sen toimittajana.[ }}]
Vuonna 1940 aloitti isänsä toiveesta biokemian opinnot Cornellin yliopistossa. Hän toimi myös yliopiston lehden Cornell Daily Sunin päätoimittajana ja kirjoitti lehteen suosittuja satiirisia sodanvastaisia kolumneja. Opinnoissaan Vonnegut edistyi hyvin hitaasti.[}}]
Sotakokemukset
Toisen maailmansodan aikana, maaliskuussa 1943 Vonnegut liittyi Yhdysvaltojen armeijaannn. Peruskoulutuskauden jälkeen hänet asetettiin maavoimien ASTP -ohjelmaan, jonka tarkoitus oli kouluttaa eri yliopistoissa teknisesti erikoistuneita upseerikokelaita.[The Army Specialized Training program ]
Vonnegut lähetettiin jatko-opiskelemaan konetekniikkaa ensin Carnagien teknilliseen korkeakouluun ja sen jälkeen Tennesseen yliopistoon.
Normandian maihinnousun jälkeen USAn armeija tarvitsi erikoisupseerien sijasta tavallisia jalkaväkimiehiä, joten ASTP-koulutus lakkautettiin alkuvuonna 1944 ja miehet määrättiin rintamalle. Raskaan kenttätykistöksin peruskoulutuksen saanut Vonnegut siirrettiin Eurooppaan Yhdysvaltain 106. jalkaväkidivisioonan 423. rykmenttiin kiväärimieheksi, 2. pataljoonan tiedustelija.
Kiivaassa, kuukauden kestäneessä Ardennien taistelussa Vonnegut joutui eroon yksiköstään, ja päiväkausien harhailujen jälkeen joutui saksalaisten sotavangiksiississ 22. joulukuuta 1944. Sotavankeusaikanaan Dresdenä hän koki kaupungin täydellisen tuhon kolme päivää jatkuneissa liittoutuneiden pommituksissa helmikuussa 1945. Kaupungin palaessa Vonnegut säilyi turvassa maanalaisessa lihavarastossa. Pommitusten jälkeen saksalaiset komensivat hänet muiden sotavankien mukana keräämään ruumiita raunioista joukkohautoihin.[The Vonnegut Web/Kurt Vonnegut: Chronology ]
Vonnegut ehti olla sotavankeudessa toukokuun alkuun asti, kunnes vapautui neuvostojoukkojen edetessä alueelle. Hän vietti jonkin aikaa samalla siirtoleirillä keskitysleireiltä vapautettujen kanssa. Sotakokemuksilla oli ratkaiseva vaikutus hänen tuotantoonsa ja mielipiteisiinsä, sekä myöhempään kirjalliseeen tuotantoon. Hänelle myönnettiin sotapalveluksestaan Purppurasydän-kunniamerkki (Purple heart).
Työura ja opinnot
Palattuaan sodasta Vonnegut opiskeli Chicagon yliopistossa antropologiaa vuosina 1945–1947, saamatta kuitenkaan aikaan hyväksyttävää luonnosta lopputyöstään Fluctuations Between Good and Evil in Simple Tales. Loppututkinto hänelle myönnettiin vasta 1971, 'korkealaatuisen kirjallisen työn johdosta' – erityisesti romaanista Kissan kehto.[The Vonnegut Web/KURT VONNEGUT: Education ]
Opintojen ohessa Vonnegut työskenteli rikosreportterina chicagolaiselle uutistoimistolle Chicago City News Bureau.
Opintojen kariuduttua hän muutti 1947 Chigagosta Schenectedy:in New Yorkin osavaltioon työskentelemään General Electric -yhtiön suhdetoimintaosastolla. GE:llä hän työnsä ohessa pääsi kuuntelemaan päivittäin eri tiedemiestenten keskusteluja. Hänen veljensä Bernard työskenteli samassa yhtiössä tutkijana. Vonnegutin myöhemmän oman arvion mukaan nämä ajat olivat tärkeitä hänen tulevaa kirjailijanuraansa ajatellen. Samalla hän aloitteli julkista kirjailijan uraansa kirjoittamalla novelleja eri lehtiin.
Hän työskenteli GE:ssä vuoteen 1951, jolloin muutti perheineen West Barnstable:in Provincetowniin Massachusettsin osavaltioon, ja siirtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.. Seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa, Sähköpiano. Romaanin julkaisun aikoihin Vonnegut elätti itsensä kirjoittamalla novelleja eri lukemistoihin, opettamalla englannin kieltä, ja toimimalla Saab-autojen edustajana. Romaani on satiirinen, teknologian ylivaltaa arvosteleva tieteiskuvaus, joka kertoo kolmannen maailmansodan jälkeisestä ajasta Yhdysvalloissa. Vonnegutin romaanissa valtiosta on tullut teknokraattinen kontrolliyhteiskunta, jonka kansalaiset on jaettu eri kasteihin.
Toinen romaani Titanin seireenit julkaistiin vuonna 1959. 1960-luvu on Vonnegutille tuotteliasta aikaa; hän julkaisi kymmeniä novelleja ja neljä romaania. Romaanit saavuttivat nopeasti lukijoita erityisesti yliopistoväen keskuudessa. Hän oli kaksi vuotta mukana kuuluisassa University of Iowa Writers' Workshop-opintoryhmässä. Vuosikymmenen lopulla julkaistu kuudes romaani Teurastamo 5 oli läpimurto yliopistomaailman suosikista suurempaan julkisuuteen. Romaania pidetään yleisesti Vonnegutin parhaana.
1970-luvulla Vonnegut opetti luovaa kirjoittamista eri yliopistoissa ja julkaisi jokseenkin menestyneen Broadway-näytelmän sekä kolme romaania. Osin henkilökohtaisten perhetragedioiden vuoksi hän vähensi julkista toimintaansa vuosikymmenen lopulla. Kirjoittamista Vonnegut jatkoi tasaisen tahtiin: sekä 1980-, että 1990- luvuilla hän julkaisi kolme romaania. Viimeisimmän, 1996 julkaistun Ajanjäristys-romaanin jälkeen hän vetäytyi kirjoittamisesta, ja keskittyi taideharrastuksiinsa. Vonnegut harrasti kuvataiteita – maalauksia ja silkkipainotöitä, sekä kuvanveistoa materiaaleinaan puu ja teräs. Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen ilmestyi hänen viimeiseksi jäänyt julkaisunsa, myös runoja ja piirroksia sisältävä esseekokoelma Maaton mies.
Perhe
Vonnegutin armeija-aikana, toukokuussa 1944 hänen äitinsä teki itsemurhan yliannoksella unilääkkeitä. Vonnegutin isä erakoitui vaimonsa kuoleman jälkeen, kunnes kuoli vuonna 1957.
Vonnegut oli naimisissa kahdesti; hän avioitui 1945 lapsuuden ystävänsä Jane Marie Coxin kanssa, josta erosi vuonna 1979. Samana vuonna hän meni naimisiin valokuvaaja Jill Krementsin kanssa.
Vonnegutilla oli kolme omaa lasta ensimmäisestä avioliitostaan. Vuonna 1958 lopulla hänen siskonsa Alice kuoli syöpään, kaksi päivää miehensä menehdyttyä junaonnettomuudessa. Vonnegut adoptoi perheen orvoiksi jääneet kolme lasta. Hänellä on myös myöhemmin adoptoitu tytär toisesta avioliitostaan.[The Vonnegut Web/KURT VONNEGUT: Family ]
Poika Mark sairastui skitsofreniaan 1970-luvulla, ja on myöhemmin julkaissut kokemuksistaan romaanin.
Kuolema
Kurt Vonnegut kuoli 84-vuotiaana 11. huhtikuuta 2007 aivovaurioon, jonka oli saanut muutama viikko aikaisemmin kaaduttuaan kotonaan New Yorkin Manhattanilla.[Kurt Vonnegut, Novelist Who Caught the Imagination of His Age, Is Dead at 84, New York Times 12.4.2007 ]
Tuotanto
Vonnegutin tuotannon tunnusmerkkejä ovat absurdi satiiri ja musta huumori. Hän harrasti romaaneissaan rakenteellisia kokeiluja, ja käytti usein lyhyttä sähkösanomamaista kerrontaa. Vonnegut satirisoi tuotannossaan kulutusyhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Hän kritisoi tuotannossaan yhtä lailla kaikkia ideologioita ja puolusti pientä ihmistä yhteiskunnallisen ja teknologisen koneiston rattaissa.
Monissa romaaneissa esiintyy sivuhenkilönä kirjailijan alter ego, tieteiskirjojen kirjoittamisella itsensä elättävä Kilgore Trout.
Novellit ja romaanit
Vonnegut aloitti kirjallisen tuotantonsa 1940-luvun lopulla. Hänen novellejaan julkaistiin useissa laajalevikkeisissä aikakauslehdissä, kuten The Saturday Evening Post, Collier’s, Cosmopolitan, Esquire ja Ladies' Home Journal.
Laajempaan suosioon Vonnegutin nosti kuudes romaani Teurastamo 5 vuodelta 1968. Omaperäisen romaanin päähenkilö matkustaa ajassa ja elää uudelleen elämänsä tärkeitä hetkiä. Romaanissa sekoittuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Punaisena lankana toimii Vonnegutin omakohtaisesti kokema toisen maailmansodan Dresdenin pommitus, johon palataan yhä uudelleen.
Rakenteellisia kokeiluja Vonnegut on jatkanut myöhemmissäkin töissään, esimerkiksi romaanissa Mestarien aamiainen (1973) kirjailija esiintyy itse yhtenä tarinan henkilöistä.
Viimeisinä vuosinaan Vonnegut vetäytyi kirjoittamisesta, mutta vuonna 2005 häneltä julkaistiin novelli- ja piirroskokoelma A Man Without a Country, jonka suomennos Maaton mies ilmestyi syksyllä 2007.
Näytelmät ja televisiotyöt
- Penelope. 1960. Myöhempi sovitus Happy Birthday, Wanda June, 1970.
- Between Time and Timbuktu; or, Prometheus Five: A Space Fantasy, 1972. National Educational Television Network.
- Make Up Your Mind, 1993.
- Miss Temptation, 1993, osin David Copermanin toimittamana.
[The Vonnegut Web/KURT VONNEGUT: Complete Writings ]
Suomennetut teokset
Suomennettu nimi (Alkuperäinen nimi)
| Julkaisuvuosi
| Suomennettu
| Suomentaja
|
Sähköpiano (Player Piano)
| 1952
| 1981
| Aarne T.K. Lahtinen
|
Titanin seireenit (Sirens of Titan)
| 1959
| 1979
| Marjatta Kapari
|
Äiti yö (Mother Night)
| 1961
| 1977
| Matti Santalahti, Marjatta Kapari
|
Kissan kehto (Cat's Cradle)
| 1963
| 1975
| Marjatta Kapari
|
Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater (God Bless You, Mr. Rosewater)
| 1967
| 1972
| Marjatta Kapari
|
Teurastamo 5 (Slaughterhouse-five)
| 1969
| 1970
| Juhani Jaskari
|
Mestarien aamiainen (Breakfast of champions)
| 1973
| 1974
| Marjatta Kapari
|
Hui hai (Slapstick)
| 1976
| 1978
| Jukka Kemppinen
|
Piruparka (Jailbird)
| 1979
| 1980
| Jukka Kemppinen
|
Kalmasilmä (Deadeye Dick)
| 1982
| 1983
| Juhani Koskinen
|
Galápagos (Galápagos)
| 1985
| 1986
| Jukka Kemppinen
|
Siniparta (Bluebeard)
| 1987
| 1988
| Erkki Jukarainen
|
Hokkus pokkus (Hocus pocus)
| 1990
| 1990
| Erkki Jukarainen
|
Kuolemaa tylympiä kohtaloita (Fates Worse Than Death)
| 1991
| 1993
| Erkki Jukarainen
|
Ajanjäristys (Timequake)
| 1996
| 1998
| Erkki Jukarainen
|
Maaton mies (A Man Without a Country)
| 2005
| 2007
| Erkki Jukarainen [Suomalainen Kirjakauppa - Maaton mies ]
|
Lähteet
- }}
-
- Kaleva 13.4.2007
- Helsingin Sanomat 13.4.2007
Aiheesta muualla