Kustaa Vaasa

Kustaa Vaasa (, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplannissa – 29. syyskuuta 1560ssa Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 kuolemaansa saakka.

Kalmarin unionin loppuvaiheilla Ruotsissa esiintyi vahvaa kansallista ajattelua. Unionikuningas Kristian IIll yritti tukahduttaa kaiken vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyä vuonna 1520. Se kuitenkin synnytti Ruotsissa laajan kapinaliikkeen, jonka johdossa oli Kustaa Vaasa. Kapinaliike menestyi ja parissa vuodessa Kustaa Vaasan asema Ruotsin johtajana oli kiistaton. Vuonna 1523 Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, mikä merkitsi Ruotsin lopullista eroa Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin myös Itämaa eli Suomi.

Kustaa Vaasalla oli hyvä muisti, työkyky ja käytännön lahjakkuus, mutta heikko opillinen sivistys. Hänellä, kuten monilla muillakin maailmanhistorian suurilla johtajilla, oli erinomaiset puhelahjat ja kivenkova temperamentti. Hän oli toisaalta keinoja kaihtamaton, häikailemätön ja epäluuloinen.

Kustaa Vaasan aikaansaattamat muutokset

Luultavasti tärkein muutos, jonka Kustaa Vaasa toteutti, oli uskonpuhdistus vuonna 1527. Valtio sai kirkon omaisuuden, mikä olennaisesti helpotti valtion toimintaa. Kustaa keskitti valtaa itselleen muun muassa perinnöllistämällä kuninkuuden ja korvaamalla usein omaan pussiinsa pelanneet linnanisännät kruunulle lojaaleilla voudeilla, jotka muun muassa valvoivat verotusta.

Valtiontaloudessa Kustaa sovelsi varhaismerkantilismia, eli ulkomaankauppa määrättiin käytäväksi ainoastaan kaupungeissa. Kustaa perusti Helsingin kaupungin 12. kesäkuuta vuonna 1550, kilpailemaan Itämerennn kaupankäynnistä Räävelin, nykyisen Tallinna kanssa. Kustaa Vaasa määräsi, että Rauman, Ulvilan, Tammisaaren ja Porvoon kauppiaiden piti muuttaa Helsinkiin. Osa porvareista muuttikin Helsinkiin, mutta varsinkin kauempana asuvat Rauman ja Ulvilan porvarit olivat hyvin uppiniskaisia. Ennen pitkää heidänkin oli taivuttava kuninkaan tahtoon.

Aluksi tämä 'Baabelin vankeus' näytti toimivan, mutta jo 1550-luvun lopulla osa kauppiasta sai paluuluvan takaisin kotikaupunkiinsa. Suurimpana syynä tähän oli se, ettei Helsingistä muodostunut sellaista vastapainoa Tallinnalle, jota siitä alun perin suunniteltiin, koska kauppalaivat eivät päässeet satamaan sen mataluuden takia. Samaan aikaan käytiin myös Venäjän vastaista sotaa.

Kustaa Vaasa asutti erämaa-alueita lupaamalla talonpojille verovapauden muutamaksi vuodeksi. Suomen asutus levisi mm. Pohjois-Savoon ja Kainuunseen. Savolaisasutus levisi jo 1400-luvulla yli Pähkinäsaaren rauha rajan, mikä johti rajaselkkauksiin Novgorodin ja Venäjän kanssa.

Kustaa Vaasa perusti perinnöllisen kuninkuuden, joka hänen kuolemansa jälkeen periytyi hänen vanhimmalle pojalleen Eerik XIV:lle. Kolmelle nuoremmalle pojalleen hän perusti kolme melko autonomista herttuakuntaa. Tavoitteena oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio. Käytännössä järjestelyt johtivat pitkällisiin suvun sisäisiin valtakamppailuihin Kustaa Vaasan kuoltua 1560.