Kustannusten jaottelu
Kiinteät ja muuttuvat kustannukset
Kustannusten perustavanlaatuisin jakoperuste on jako kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Kiinteinä kustannuksina pidetään kustannuksia, jotka eivät lyhyellä aikavälillä muutu tuotannon määrän mukaan. Lyhyen aikavälin määrittely ei ole yksinkertaista ja sen valinta riippuu laskentatilanteesta.
Tyypillisiä kiinteitä kustannuksia ovat rakennukset, koneet ja hallinto ja muuttuvia kustannuksia materiaalin hankintakustannukset. Valmistuksen työvoimakustannukset lasketaan usein muuttuviin kustannuksiin, vaikka niidenkin sopeuttaminen tuotannon laskuun kestää usein viikkoja tai kuukausia.

1. muuttuvat kustannukset 2. kiinteät kustannukset 3. kustannusfunktio
Yksinkertaistetussa kustannusfunktion mallissa kiinteät kustannukset ovat tietyllä tuotantovälillä täysin riippumattomia tuotantokustannuksista ja muuttuvat kustannukset ovat tasasuhteisia. Todellisuudessa muuttuvat kustannukset ovat tasasuhteisia vain harvoin ja yleensä ne ovat joko alisuhtaisia tai ylisuhtaisia eli muuttuvat keskimääräistä vähemmän tai enemmän.
Välittömät ja välilliset kustannukset
Välittömät ja välilliset kustannukset erotetaan toisistaan sen perusteella, kuinka vaivattomasti ja suorasti ne voidaan kohdistaa halutulle tuotteelle. Välittömien kustannusten kohdistaminen on suoraviivaista, kun taas välilliset kustannukset on jaettava tuotteille esimerkiksi kustannusajureiden mukaan. Vaikka enemmistö muuttuvista kustannuksista on tyypillisesti välittömiä kustannuksia, suoraa yhteyttä näiden kustannuslajien suhteessa ei ole.
Erillis- ja yhteiskustannukset
Erilliskustannukset ovat määritelmän mukaan kustannuksia, jotka syntyvät tietyn toiminnan seurauksena ja joita ei syntyisi, jos kyseinen toiminta jätettäisiin tekemättä. Kaikki muuttuvat kustannukset ovat erilliskustannuksia, joihin kuuluu myös osa kiinteistä kustannuksista.