Kvenland historiallisena ongelmana
Kvenlandin väitetään ulottuneen Pohjanlahden perukasta Pohjoiseen Jäämereen. Se ei välttämättä ollut yhtenäinen asutusalue, vaan saattoi olla myös eränkäynti- ja verotusalue.
Kansainvaellusajan (n. 400–550) jälkeen arkeologisia hautalöytöjä tunnetaan Vaasan seudun (Etelä-Pohjanmaa) pohjoispuolelta vain hyvin vähän, vaikka sitä edeltävältä ajalta niitä on jonkin verran. Vaasankin seudulta arkeologiset löydöt häviävät lähes täysin 800-luvulla. Tutkijoiden keskuudessa ei tällä hetkellä ole yksimielisyyttä siitä, tarkoittaako tämä alueen autioitumista vai ei. Kysymys Perämeren alueen myöhäisrautakautisen asutuksen olemassaolosta ja sen yhteydestä tarunomaiseen Kvenlandiin on siis yhä avoin.
Eräät tutkijat uskovatkin Kvenlandin väen, kveenien, olleen pikemminkin lounaissuomalaisia eräjoukkoja, jotka tekivät metsästys-, kauppa- ja ryöstöretkiä nautinta-alueilleen. 1000- ja 1100-luvuilla Lounais-Suomesta alkoi nähtävästi levitä uutta asutusta Perämereen laskevien jokien varsille. Alueelle saapui myös karjalaista ja myöhemmässä vaiheessa ruotsalaistakin asutusta.
Kvenland saagoissa
Kvenland-niminen alue, joka lähteiden mukaan on sijainnut nyky-Suomen läntisellä rannikkoalueella, esiintyy
islantilaisissa saagoissa. 1200-luvulla kirjoitettu
Egillin, Kalju-Grímrin pojan, saaga kuvaa Kvenlandin yhtenäiseksi suuralueeksi, jolla on yhteinen kuningas. Saagassa mainittu kuningas
Faravid kenties oli todellinen päällikkö 1100-luvun Kvenlandissa.
Kvenland mainitaan myös 1100-luvulla kirjoitetussa Fundinn Noregr -tekstissä. Tässä saagassa esitellään joukko fiktiivisiä Finnlandin ja Kvenlandin kuninkaiksi tulkittuja hahmoja, joista Norjan myyttisen perustajan Norrin väitetään polveutuvan.
Aiheesta muualla
Viitteet
Kvänland
