La Traviata

Kamelianainen

Alexandre Dumas nuorempi julkaisi romaanin Kamelianainen v.1848. Kirja perustuu hänen omiin kokemuksiinsa 23-vuotiaana keuhkotautiin kuolleen pariisilaisen kurtisaanin Marie Alphonside Duplessisin (1824-1847) kanssa. Kirjassaan kirjailijan alter ego (nimikirjaimia myöten) Armand Duval koki suuren rakkauden Marguèrite Gautierin kanssa jonka esikuvana oli Marie Duplessis.

Historiaa

Oopperan nimi La Traviata tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä langennut nainen. Giuseppe Verdi näki Dumasin näytelmän La Dame aux camélias talvella 1852 Pariisissa, mutta valitsi sen seuraavan oopperansa aiheeksi vasta loppuvuodesta 1852. Teoksen ensi-ilta oli vain 46 päivää Trubaduurin jälkeen. Sävellystyön edetessä Verdi oli huolissaan ensi-illan esiintyjistä.

La Traviatan ensi-ilta la Fenicessä epäonnistui. Kriitikot tosin suhtautuivat teokseen positiivisemmin kuin yleisö. Verdi huudettiin esiin ensimmäisen näytöksen jälkeen ja brindisille sekä sitä seuraavalle duetolle taputettiin, mutta toinen näytös muodostui jo katastrofiksi. Kolmannessa näytöksessä yleisö nauroi huvittuneena pyylevälle ja keuhkotautiin kuolevalle sopraanolle. Muutkin pääosanesittäjät esiintyivät alle oman tasonsa. Toinen ja ehkä tärkeämpi syy teoksen epäonnistumiselle oli puvustus. Yleisö ei ollut tottunut näkemään laulajia pukeutuneena oman aikansa vaatetukseen.

La Traviatan esitettiin uudestaan 14 kk myöhemmin (6.5.1854) venetsialaisessa San Benedetto teatterissa jossa näyttämökuva ja puvustus oli toteutettu Ludvig XIV aikaiseksi. Musiikkiin Verdi teki vain muutamia korjauksia. Verdin kuoleman jälkeen La Traviata on esitetty 1850-luvun Pariisia kuvaten.

Musiikki

Musiikillisesti La Traviata on yksinkertainen, siinä on valssintapaisia rytmejä ja teemoja. Teoksessa on hienoja aarioita ja duettoja. Ensimmäisen näytöksen Violettan suuri aaria on perinteinen kolmijakoinen italialainen aaria. Oopperan kaksi pääteemaa ovat Amami Alfredo ja Di quell`amore. Kumpikin toistuu muutaman kerran. Oopperan perusjännite on sopraanon, baritonin ja tenorin jatkuvissa muuttuvissa henkilösuhteissa. Violettan ja isä Germontin duetto on hyvin verdimäinen. Muutamissa Verdin oopperoissa tällainen Isä/tytär duetto on hyvin keskeinen. Violetta oli kokonaan uudentyyppinen sankaritar italialaisessa oopperassa.

Violettan teemaa hyödynnettiin 1930-luvun saksalaisessa iskelmässä Hör mein Lied, Violetta!

Tunnetut aariat ja duetot

'Libiamo ne'lieti calici' - Alfredo 1. säkeistö ja Violetta 2. säkeistö I näyt
'Un dì, felice, eterea' - Alfredo I näyt
'É strano!/Ah, fors'è lui/Sempre libera' - Violetta I näyt
'Pura siccome un angelo' - Giorgio Germont II näyt
'Dite alla giovine' - Violetta II näyt
'Un dì quando le veneri' - Giorgio Germont ja Violetta II näyt
'Provenza il mar' - Giorgio Germont II näyt
'Addio del passato bei sogni ridenti' - Violetta III näyt
'Parigi, o cara' - Violetta ja Alfredo III näyt
'Gran Dio! morir si giovane' - Violetta III näyt

Hahmot

Pääroolit

Violetta Valéry, kurtisaani - sopraano
Alfredo Germont - tenori
Giorgio Germont, Alfredon isä - baritoni

Sivuroolit

''Gastone de Letoriés, varakreivi - tenori
Flora Bervoix, Violettan ystävätär - mezzosopraano
Markiisi d`Obigny - basso
Tohtori Grenvil - basso
Paroni Douphol - baritoni
Anniina, Violettan kamaripalvelija - sopraano
Giuseppe, Violettan palvelija - tenori
Lähetti - basso

Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto

Aika: n. 1850 (Verdin elinaikana 1700-luku) Paikka: Pariisi ympäristöineen

Kesto: I näytös 32’, II näytös 65’ ja III näytös 32’ Yhteensä n. 2h 10 min

Lyhyt juoniseloste

I näytös - Lokakuu

Violettan kotona juhlitaan, illan emäntä keskustelee vieraitten kanssa. Ystävykset Alfredo ja Gaston saapuvat yhdessä. Violetta saa kuulla Alfredon olevan rakastunut häneen. Violettan seuralainen Paroni Douphol on mustasukkainen Alfredolle.

Alfredo yllytetään laulamaan juomalaulu (Brindisi) Libiamo ne'lieti calici (Juokaamme ilon malja). Juomalaulun toisen säkeistön laulaa Violetta. Vieraat siirtyvät viereisen salonkiin, Violetta jää paikalleen saatuaan yskänkohtauksen. Alfredo on nyt kahden ja kertoo rakastavansa Violettaa Un dì, felice, eterea (Eräänä onnen päivänä). Alfredo haluaa tavata Violettan uudelleen ja Violetta antaa kameliankukan ja sanoo, että Alfredo voi palauttaa kuihtuneen kukan.

Violetta jää yksin kaikkien poistuttua. Hän muistelee Alfredoa suuressa näytöksen päättävässä aariassaan. Aluksi hän tuumailee É strano! (Omituista). Sitten hän kuvittelee löytäneensä suuren rakkauden Ah, fors'è lui che l'anima (Ehkä hän on se mies). Lopuksi hän on sitä mieltä että hänenkaltainen nainen ei löydä kestävää rakkautta Sempre libera (Aina vapaana).

II näytös - Tammikuu 1. kohtaus

Violetta ja Alfredo ovat muuttaneet yhteen ja asuvat Pariisin ulkopuolella. Alfredo iloitsee elämästään Violettan kanssa De'miei bollenti spiriti (Hän tyynnyttää nuorekkaan kiihkoni). Alfredo kuulee Anniinalta, että Violetta päättänyt myydä omaisuuttansa. Alfredo lähtee Pariisiin järjestämään raha-asiat kuntoon.

Violetta on saanut kutsun Floran juhliin samana iltana. Hän ei ole aikeissa mennä sinne. Alfredon isä Giorgio Germont on tullut keskustelemaan Violettan kanssa. Isä Germont saa kuulla Violettan elävän omillaan. Germontin suvun maine on vaarassa ja heidän tyttärensä ei pääse kunniallisiin naimisiin mikäli Violettan ja Alfredon häpeällinen suhde jatkuu. Giorgio Germont vetoaa Violettaan Pura siccome un angelo (Puhdas kuin enkeli) suhteen lopettamiseksi. Aluksi Violetta kieltäytyy mutta lopulta taipuu ja uhraa oman rakkautensa. Dite alla giovine (Sanokaa puhtaalle neidolle) ja hän kysyy isä Germontin neuvoa.

Germontin lähdettyä Violetta kirjoittaa myöntävän vastauksen Floran kutsuun. Annina lähtee viemään sitä ja hänen poistuttuaan Violetta kirjoittaa jäähyväiset Alfredolle. Alfredo saapuu yllättäin ja Violetta pyytää Alfredoa rakastamaan häntä niin kuin hän on aina rakastanut Alfredoa Amami Alfredo (Rakasta minua Alfredo). Violetta poistuu ja jättää hämmästyneen Alfredon yksin.

Lähetti tuo Alfredolle Violettan hyvästijättöviestin ja isä Germont saapuu lohduttamaan poikaansa Di Provenza il mar (Mikä pyyhkii mielestäsi Provenzan meren ja maan?). Alfredo toteaa Violettan menneen Floran juhliin ja lähtee perään kosto mielessään.

2. kohtaus Floran juhlissa esiintyvät mustalais-, ja matadoritanssiryhmät. Alfredon jälkeen saapuu Violetta käsipuolessaan paroni Douphol. Alfredo pelaa ja voittaa. Paroni pelaa Alfredoa vastaan ja Alfredo voittaa edelleen. Vieraat siirtyvät salonkiin.

Violetta tapaa Alfredon kahden. Hän pyytää Alfredoa poistumaan ja sopimuksen mukaan hän sanoo rakastavansa paronia. Alfredo kutsuu raivoissaan kaikki sisään Or tutti a me (Kaikki tänne) ja heittää pelivoittonsa Violettan jalkoihin maksuksi viettämästään ajasta. Vieraat tyrmistyvät ja Violetta pyörtyy. Loppuensemblessä isä Germont on paikalla. Hän ymmärtää tilanteen ja tuomitsee poikansa käytöksen, Alfredo sopertelee anteeksipyyntöä ja Violetta purkaa sydänsuruaan itsekseen. Paroni Douphol heittää kaksintaisteluhaasteen Alfredolle.

III näytös - Helmikuu

Violetta herää makuuhuoneessaan heikkona. Tuberkuloosi on jo vienyt kaikki voimat. Tohtori Grenvil sanoo käyntinsä jälkeen Anniinalle Violettalla olevan enää muutamia tunteja elinaikaa jäljellä.

Violetta lukee isä Germontilta saamaansa. Kaksintaistelu pidettiin ja paroni haavoittui. Alfredo tietää totuuden ja tulossa pyytämään anteeksi. Violetta tuntee kuoleman lähestyvän Addio del passato bei sogni ridenti (Hyvästi menneen ajan onnelliset haaveet). Kadulta kuuluu karnevaalihumua. Alfredo astuu sisään ja mikään ei voi erottaa heitä enää. Parigi, o cara, noi lasceremo (Rakas, me lähdemme Pariisista).

Violetta saa kohtauksen ja Alfredo lähettää hakemaan tohtorin. Violetta tuntee kuoleman: Gran Dio! morir si giovane (Hyvä Jumala! Miksi minun pitää kuolla näin nuorena). Giorgio Germont, tohtori Grenvil ja Annina saapuvat ja näkevät La Traviatan muistelevan onnensa ensi hetkiä. Violetta kuolee Alfredon käsivarsille.

Linkit

http://www.karadar.com/Librettos/verdi_traviata.html