Historia
Hyvin varhaisista ajoista lähtien ihmiset ovat etsineet apua vaivoihinsa etenkin luonnosta ja kasveista. Alkuaan kasveilla oli rituaalisia merkityksiä, eikä niiden toimivuudesta ollut tietoa, tai tutkimuksia. Tehokkaimpina kasveina pidettiin niitä, jotka poikkesivat esim. ulkonäöltään, hajultaan, tai väriltään muista.
Hippokrates, jota on kutsuttu lääketieteen isäksi, käytti rohdoskasveja laajalti muiden opetustensa lisänä. Hän tarkasteli lääkintätaitoa tieteellisesti, joka johti siihen, että lääketiede kehittyi itsenäiseksi luonnontieteeksi.
Suomessa kansanrunoudesta löytyy varhaisimpiä viitteitä kansanlääkinnästämme. Muinaissuomalaisten käsityksen mukaan yksin lääkkeetjaja, tai lääkekasvit eivät riittäneet antamaan toivottua tehoa, vaan niiden käyttöön liittyi loitsu, manauksia ja taikoja. Oli myös erityisiä kansanparantajia, jotka auttoivat ihmisiä vaivoissaan.
Yrttilääkintä nykyisin
Vaikka virallinen lääketiede onkin erkaantunut perinteisestä kasveilla lääkitsemisestä, vaikuttavat monien nykyisten lääkkeiden pohjalla ja taustalla tutkimustieto kasveista sekä niiden parantavista ominaisuuksista.
Varsinaisilla kasveilla lääkitsijöitä löytyy nykyisinkin, mutta näitä hoitotapoja pidetään yleisesti arveluttavina, eikä niiden tehosta olla yksimielisiä. Plasebo-vaikutuksen vuoksi on osaltaan vaikea arvioida parannusmenetelmiä objektiivisesti. Monien nykyisinkin käytössä olevien hoitokeinojen tiedetään pohjautuvan psykologiseen vaikutukseen, johon vaikuttaa potilaan ja hoitavan välinen suhde.
Itselääkintä on kuitenkin myös Suomessa yleistynyt ja luontaistuotteita käytetään usein muun lääkinnän ohella.
Lääkekasvien käyttö
Yrtit ja kasvitn ovat käyttökelpoisia nykyisinkin moninaisiin vaivoihin, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että ilman lääkäri määräystä yrttejä ei kannata antaa lapsille ja että myös yrtit ovat lääkkeitä, joilla on sivuvaikutuksia ja haittavaikutuksia. Perinteisesti kotilääkinnässä lääkekasveja on käytetty esimerkiksi teen ja hauteiden muodossa.
Lääkekasvien teho perustuu kasvin tiettyjen osien käyttöön kasvikohtaisesti. Kasveissa on haihtuvia öljyjä, vitamiineja, alkaloideja, glykosideja sekä muita farmalogisesti vaikuttavia aineita.
Lähteet
- Valitut Palat, 1982, Suomen terveyskasvit
Aiheesta muualla
|
Tietoja 
