Lapintiainen

Lapintiainen (Parus cinctus tai Poecile cincta) on tiaisiin (Paridae) kuuluva lintu.

Koko ja ulkonäkö

Pituus 12–14 cm, paino noin 12 g. Hömötiaista muistuttava ja samankokoinen, pää näyttää suuremmalta. Selkä ja kupeet ruskeat, päälaki harmahtavan ruskea. Valkoinen poski ja maha, musta naamari ja leukalappu. Siivellä samanlainen vaalea paneeli kuin hömötiaisella. Käyttäytyminen hömötiaismaista, samoin ääni. Laulukin on hieman hömötiaismaista.

Vanhin suomalainen rengastettu lapintiainen on ollut 9 vuotta 4 päivää vanha. Se on myös Euroopan vanhin lapintiainen.

Levinneisyys

Lapintiainen on taigan lintu, jonka esiintymisalue ulottuu Skandeilta Alaskaan. Suomessa se pesii Lapissa ja Perä-Pohjolassa, ja parimäärä on n. 40 000. Lapintiainen on paikkalintu, mutta pieni osa, lähinnä nuoria lintuja, voi syksyisin vaeltaa etelään, jolloin yksittäisiä lintuja tavataan etelärannikkoa myöten.

Elinympäristö

Varttuneet sekametsät ja männiköt myös tunturikoivikot. Reviirillä olisi hyvä olla keloja ja kolopuita, mutta pesii myös talousmetsissä, jos vain pesäkoloja tai pönttöjä on tarjolla.

Lisääntyminen

Naaras rakentaa pesän vanhaan tikankoloon tai pönttöön, voi joskus kovertaa itsekin pesäkolon. Muninta tapahtuu toukokuussa tai kesäkuun alussa. Munia on 5–11, keskimäärin 7,4. Naaras hautoo noin 2 viikkoa. Poikasista huolehtivat molemmat puolisot. Ne lähtevät pesästä lentokykyisinä 18–20 päivän ikäisinä.

Ravinto

Hyönteiset ja muut selkärangattomat. Syksyllä ja talvella myös siemenet, marjat ja lintulautojen antimet, etenkin tali.

Aiheesta muualla

• Järvinen, Antero 1979: Lapintiaisen pesistä, munista ja poikasista. – Ornis Fennica 56:32–33.
• Järvinen, Antero & Hildén, Olavi 1981: Lapintiaisen Parus cinctus vaellus syksyllä 1980. – Lintumies 4.1981 s. 168–172. LYL.
• Pulliainen, Erkki 1980: Lapintiaisten ja talitiaisen ruokailuaktiivisuudesta ruokintapaikalla Itä-Lapissa keskitalvella. – Ornis Fennica 57:90–92.