Historia
Lappeenrannan varhaisvaiheet ja Ruotsin vallan aika vuoteen 1743
Lappeenrannan kaupungin perustamista esitti silloinen Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Johan Rosenhane vuonna 1649, ja samana vuonna Lappeenranta sai kaupunkioikeudet kuningatar Kristiinaltalta, joka allekirjoittaessaan perustamisasiakirjaa antoi kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villi metsäläinen. Tästä syystä kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand. Varsinaisen kaupungiksi julistamisen suoritti kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Lappeenranta perustettiin maakaupungiksi, kaupungin porvarit saivat harjoittaa kauppaa muiden maakaupunkien ja tapulikaupunkien, kuten Viipurin kanssa.
Lappeen pitäjän vanha keskus sijaitsi Kauskilassa, jossa sijaitsi myös pitäjän kirkko, Kauskilan kappeli. Kauskilan kylä sijaitsee 10 kilometrin päässä Lappeenrannan keskuksesta. Lappeen pitäjän Lapvedenrannan markkinapaikalla (nykyinen satama) oli ennen kaupungin perustamista viipurilaisten kauppiaiden varastoja ja hallintorakennuksia. Sijainti oli liikenteellisesti edullinen, kaupunkiin ja sitä ennen markkinapaikalle tuotiin
tervaa ja muita markkinatuotteita laajalta alueelta. Niemellä sijaitsi myös Lappeen Kirkko, joka on merkitty maanmittarin 1640-luvulla tekemään Lappeen karttaan. Varhaisesta kirkosta ei enää ole jäljellä kuin muistomerkki
Linnoituksessa, uusi kirkko rakennettiin myöhemmin Linnoituksen ulkopuolelle.
Kaupungin pinta-ala perustamisvaiheessa oli 1,1 km² käsittäen lähinnä Saimaaseen työntyvän harjanteen nykyisen Linnoituksen alueella. Asukkaita kaupungissa oli muutama sata. Varhaisen kaupungin rakennukset olivat kaikki puusta, ja ovat sittemmin kaikki tuhoutuneet. Hattujen sodan Lappeenrannan taistelussa 23. elokuuta 1741 venäläiset joukot valtasivat kaupungin.
Venäjän keisarikunnan aika 1743–1811
Ruotsille tappiollinen Hattujen sota päättyi Turussa 1743 solmittuun rauhaan. Lappeenrannan, Haminan ja Olavinlinnan (Savonlinna) linnoitukset jäivät Venäjän keisarikunnan puolelle. Alueelle perustettiin vuonna 1744 Viipurin kuvernementti, joka koostui Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinsseista. Alueen nimitykseksi yleistyi Suomen sodan 1808–09 aikaan Vanha Suomi, erotukseksi Uudesta Suomesta, jota venäläiset olivat liittämässä keisarikuntaan. Lappeenrannasta tuli Kyminkartanon provinssin keskus, johon sijoitettiin provinssihallinnosta vastaava käskynhaltija.
Venäjän keisarinna Katariina II uudisti kaupunkihallintoa. Porvarisoikeudet vapautettiin, jolloin kuka tahansa kaupunkilainen saattoi ryhtyä kauppiaaksi. Lappeenranta soveltui alueensa keskukseksi; sinne voitiin vaivattomasti vesireittejä pitkin kuljettaa veroviljaa myös provinssin pohjoisosista. Osa viljasta oli tarkoitettu linnoituksessa olleiden venäläisten yksiköiden tarpeisiin, loput kuljetettiin talvisin Viipuriin, jossa kruunulla oli suuret viljavarastot.
Paavali I:n noustua valtaistuimelle hän kumosi ensi töikseen Katariinan byrokraattiseksi ja kalliiksi osoittautuneen paikallishallintojärjestelmän. Kaupungin virastojen ja virkamiesten määrää vähennettiin, ja vasta Vanhan Suomen liittämistä seuranneina vuosina 1810-luvun lopulla kaupunki sai taas ruotsalaisen hallintomallin porvarisoikeuksineen ja käsityöläisten kiltoineen.
Taloudellisesti 1700-luku oli vaikeaa aikaa, sota oli katkaissut Viipurin kauppayhteydet Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mistä myös kuuluisat syyskuussa kahdesti järjestettävät Lappeen markkinat kärsivät. Tervan vienti taantui, ja 1740-luvulle tultaessa se oli lähes pysähdyksissä. Lappeenranta kuului ennen sotaa ja myös niiden jälkeen Haminan kauppapiiriin. Haminalaiset valvoivat oikeuksiaan tarkasti, ja estivät lappeenrantalaisten ja savolaisten talonpoikien yhteydet Viipuriin. Vasta 1784 kauppapakko kumottiin, ja kaupankäynti Viipurin kanssa vilkastui jälleen. Viipuriin rahdattiin sahatavaraa, viljaa, voita ja talia, ja tuotiin pääasiassa suolaa.
Lappeenranta sai keisarikunnan vuosinaan runsaasti vaikutteita Venäjältä. Kaupungilla oli erityisesti 1790-luvulta lähtien vahva sotilaallinen leima, jota korosti siviili- ja sotilasväestöjen erottaminen omille alueilleen. Vuorovaikutusta oli kuitenkin runsaasti, kun kansallisuudeltaan ruotsalaiset ja venäläiset kauppiaat solmivat liikesuhteita varusväen kanssa. Samalla kaupungin seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virkamies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. Lappeenranta oli läheisessä kosketuksessa Viipuriin, josta saatiin tietoja viimeisimmistä Pietarissa noudatettavista muotisuuntauksista, joita viiveellä seurattiin myös Saimaan rannalla.
Autonomian aika 1809–1917
Lappeenranta liitettiin vuonna 1812 muun Vanhan Suomen lailla autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan; tuolloin päättyi 70 vuotta kestänyt kausi osana Venäjän keisarikuntaa. Samalla kaupunki muuttui rajalinnoituksesta sisämaakaupungiksi. Lappeenranta oli 1800-luvun alussa pieni kaupunki sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan: kaupunkilaisia oli vuonna 1812 vain 210. Asutus oli levinnyt Linnoituksen ulkopuolelle Palloon ja Lappeen kirkon tuntumaan Suureksi esikaupungiksi kutsutulle alueelle.
Itsenäisyyden aika 1917–
Poliittiset vastakkaisuudet kansan keskuudessa syntyivät helmikuun manifestiin (1899) suhtautumisen ja suurlakon (1905) myötä. Lakon jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit eli kansalliskaartit, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen työväenmiliisistä tuli punakaarti. Tämän vastavoimaksi perustettiin suojeluskuntia. Lappeenrannassa punakaartin rykmentti perustettiin 11.11.1917. Osapuolten välillä käytiin yhteenottoja, ja punakaartilaiset ottivat Lappeenrannan vuoden 1918 alussa haltuunsa suojatakseen aselähetyksensä.
Lappeenrannassa väkivaltaisuudet ajoittuivat sodan alkuun ja huhtikuun loppuun. Huhtikuun lopulla punaiset suorittivat joukkomurhia. Valkoiset ottivat kaupungin haltuunsa 26.4., minkä jälkeen he aloittivat puhdistukset. Sodan jälkeen kaupunkiin perustettiin 13.5. sotavankileiri. Sisällissota jätti kaupunkiin pitkäaikaisen trauman ja katkeruuden.
Lappeenrannan teollistuminen
Lappeenrannassa ei 1800-luvun alussa ollut varsinaisia teollisuusammattien harjoittajia. 1800-luvun puolivälissä Lappeenrantaa ja Lappeelle perustettiin muutamia pieniä teollisuuslaitoksia eli manufaktuureja. Paikkakunnalla toimi esimerkiksi saviastiatehdas ja öljynpuhdistamo, sekä viinatehdas. Yhteiskunnan muuttuminen alkoi näkyä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Kaupunkiin ja sen ympäristöön kohosi teollisuuslaitoksia, kuten Kaukaan tehdas, Lauritsalan saha ja myöhemmin Chymoksen elintarviketehdas entisen korkkitehtaan paikalle. Myös liikenneyhteydet paranivat rautatien ja kanavan vaikutuksesta.
Lappeenrannan rakuunat
Lappeenrantaan muodostettiin ratsuväen joukko-osasto Suomen Rakuunarykmentti keisarin asetuksella 17.41889. Lappeenranta valittiin hyvän ilmastonsa, ja kulkuyhteyksien ansioista. Kaupunginvaltuusto myönsi korvauksetta joukko-osastolle maa-alueen kaupungin laidalta. Varuskuntaan rakennettiin punatiiliset kasarmit. Vuonna 1901 keisarin asevelvollisuuslain myötä rakuunarykmentti lakkautettiin, ja tilalle muodostettiin Suomenmaalainen rakuunarykmentti. Uudenmaan Rakuunarykmentti siirrettiin vuonna 1921 Lappeenrantaan ja mallia 1922 olevat rakuunaunivormut tulivat tunnetuiksi kaupunkilaisten keskuudessa. Myös Hämeen Ratsurykmentti oli ennen sotia sijoitettuna kaupunkiin. Uudenmaan Rakuunapataljoona toimi itsenäisenä joukko-osastona vuoteen 1989 saakka, mutta nykyään ratsuväen perinteitä edustaa enää pieni Maasotakoulun alaisuudessa oleva varusmiesosasto.
Lappeenranta nykyään
Nykyinen Lappeenranta on kasvanut kuntaliitosten (Lappeen kunta ja Lauritsalan kauppala 1967, Nuijamaan kunta 1989) myötä 848 neliökilometrin laajuiseksi rajakaupungiksi, jolla on rajaviivaa Venäjän kanssa 37 kilometriä.
Viipurin jäätyä Venäjän puolelle on Lappeenrannasta tullut karjalaisen heimon vara-Viipuri. Karjala-lehti muutti Viipurista jatkosodan jälkeen Lappeenrantaan.
Lappeenranta on Etelä-Karjalan maakunnan elinkeinoelämän ja moni-ilmeisen kulttuurin keskus. Rajan läheisyys ja kaupungin sijainti tekevät Lappeenrannasta merkittävän tavara- ja henkilöliikenteen keskuksen, jossa kansainvälisyys kuuluu arkeen. Lappeenrannalle tärkeää on myös teollisuus, suurimpiin työnantajiin kuuluvat UPM-Kymmene, Larox, Ihalaisten teollisuusalue ja UPM-Kymmene Wood.
Lappeenrannan keskustaajama-alue jakautuu kolmeen suurempaan keskukseen: pääkeskukseen sekä idässä Lauritsalaan ja lännessä Sammonlahteen. Pienempiä keskuksia ovat Voisalmi pohjoisessa ja Mäntylä-Myllymäki etelässä. Keskustaajamassa asuu noin 90 prosenttia kaupungin väestöstä ja 10 prosenttia laajalla maaseutumaisella alueella keskustaajaman ulkopuolella.
Lappeenrantalaisella joukkueurheilulla on erittäin vankka edustus maan sarjoissa. Jääkiekon SM-liigassa pelaa lappeenrantalainen seura Saimaan Pallossa. Korisliiga pelaava Lappeenrannan NMKY on vuosien 2005 ja 2006 Suomen-mestari. Amerikkalaisen jalkapallonssassa Vaahteraliiga pelaa Rajaritarit. Veiterässa on perinteikäs Bandyliiga pelaava jääpallojoukkue. NST pelaa Salibandyliigassa, naisten joukkue voitti kaudella 2005–2006 Suomen-mestaruuden. Catz pelaa naisten koripalloliigassa, Rakuunat miesten jalkapallon Kakkosessa.
Matkailu
Lappeenrannan satama elokuisena iltana
Lappeenrannalla on värikäs historia kahden erilaisen kulttuurin rajakaupunkina. Lappeenrannan menneisyys näkyy parhaiten kaupungin vanhimmassa osassa Linnoituksessa, jossa sijaitsevat kaupungin museot, kujat, galleriat ja käsityöläisten työtilat. Historiasta kiinnostunut vierailee samalla myös linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsevassa Etelä-Karjalan maakuntamuseollessa, jossa sijaitsee mittava kokoelma Viipurin historiaa, ja vaikkapa myös Ratsuväkimuseossa. Satamatori on kesäisin mukava ajanviettopaikka, josta lähtevät myös risteilyt
Saimaa ja Viipuriin. Saimaan kanavan toimintaan voi tutustua myös kuivalla maalla Kanavamuseossa tai seuraamalla sivusta sulutusta.
Lappenrannan linnoituksen vieressä sijaitsee matkustajasatama. Satamassa on kesäisin paljon erilaisia huvialuksia ja siitä pääsee myös risteilylle Saimaan Kanavaa pitkin Viipuriin. Satamasta löytyy myös kaksi ravintolalaivaa, S/S Suvi-Saimaa ja S/S Prinsessa Armaada, jotka molemmat ovat Saimaalla liikennöineitä höyrylaivoja. Satamassa on myös järjestetty Saimaan höyrylaivojen tapaaminen, Saimaan höyrylaivaregatta kesällä 2006.
Myös henkilöliikenne rajan yli on vilkasta. Lappeenrannasta on tullut mm. venäläisille mieluisa ostoskeidas ja matkailukeskus. Lappeenrannan tax free -myynnin volyymi on Suomen toiseksi suurinta heti Helsingin jälkeen. Lappeenrannassa kävi 306 000 ulkomaalaista vuonna 2004, mikä on toiseksi eniten Helsingin jälkeen.
Lappeenrannassa sijaitsee Suomen vanhin, vuonna 1918 perustettu lentokenttä. Lentokenttä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja sieltä lennetään mm. säännöllistä reittiliikennettä Helsinkiin sekä charter-lentoja Kanarialle. Lappeenrannan ilmailuyhdistys ry (perustettu v. 1935) on järjestänyt useita suuria, kansainvälisiä lentonäytöksiä vuosien kuluessa, mm. heinäkuussa 2005, jolloin yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan.
Kulttuuri
Lappeenrannan kaupunginorkesteri on 22 päätoimisen ammattimuusikon muodostama täyskunnallinen pieni sinfoniaorkesteri, jonka taiteellinen johtaja on Jan Söderblom. Julkisia konsertteja on vuosittain nelisenkymmentä. Ohjelmisto on laaja ulottuen barokista ja wieniläisklassisesta musiikista viihteeseen ja jazziin.
Joka toinen vuosi järjestettävät Lappeenrannan valtakunnalliset yksinlaulukilpailut on merkittävä musiikkitapahtuma, joka tarjoaa nuorille laulajille erinomaisen näytönpaikan. Kilpailun voittajista monet loistavat kansainvälisten konserttilavojen tähtiesiintyjinä.
Lappeenranta Big Band on harrastuspohjalta, mutta silti ammattimaisesti toimiva, 16-jäseninen (2006) orkesteri, ja samalla toinen kahdesta Suomen vanhimmasta edelleen toimivasta big bandistä. Orkesteri on toiminut jo vuodesta 1954 lähtien, jolloin se perustettiin nimellä Lappeenrannan muusikkojen suuri tanssiorkesteri. Yhdistysmuotoiseksi toiminta muuttui vuonna 1987. Merkittävimpiä saavutuksia ovat olleet Suomen Big Band -mestaruuskilpailun voitot 1989 senior-sarjassa, sekä 1991 ja 1998 junior-sarjassa. Orkesterin kapellimestarina on vuodesta 1996 lähtien toiminut Ismo Varis. Lappeenranta Big Band on vaikuttanut myös monen maamme eturivin jazz-muusikon kasvualustana, joista esimerkkeinä mm. Mikko Pettinen (trp), Mikko Mäkinen (sax), Mikko Taipale (dr), Tomi Salesvuo (dr), Mikko Mustonen (trb) ja Esa Niiva (sax).
Kesäisin järjestettäviä populaarikulttuurin tapahtumia ovat mm. Lappeenranta Festivals ja Linnoituksen Yö.
Maan suurin lasten ja nuorten kansantanssitapahtuma Lasten Kalenat järjestetään joka toinen kesä Lappeenrannassa.
Lappeenrannasta on kotoisin myös pari raskaamman rockin suomalaista tähtinimeä, Kotiteollisuus ja Mokoma.
Kirjailija Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) on kirjoittanut lukuisia Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista kertovia romaaneja, joista ensimmäinen, Lehmusten kaupunki, ilmestyi vuonna 1972. Laila Hirvisaari on asunut yli 30 vuotta elämästään Lappeenrannan seudulla.
Taidegallerioista ja -museoista merkittävimmät ovat Etelä-Karjalan museo, Etelä-Karjalan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo, jotka sijaitsevat linnoituksessa. Linnoituksessa sijaitsee myös pienempiä gallerioita sekä taiteilijoiden työhuoneita. Kauppatorin tuntumassa Snellmaninkadulla pitää majaansa Kaakkois-Suomen valokuvakeskus gallerioineen ja lukukirjastoineen, ja hieman kauempana keskustasta Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran ylläpitämä galleria Pihatto.
Lappeenrannassa pitää kotipaikkaansa moni muukin kulttuurialalla toimiva yhdistys. Näistä mainittakoon esim. Etelä-Karjalan maakuntakuoro ry, Etelä-Karjalan orkesteriyhdistys ry, Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry, Karjalan lauluveikot ry, Korutaideyhdistys ry, Lappeenrannan nuorisosirkus ry, Lappeenrannan Taideyhdistys ry ja Saimaan kameraseura ry.
Opiskelukaupunki
Lappeenrannassa suorittaa peruskoulun tai lukion jälkeisiä opintojaan noin 11 000 opiskelijaa. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opiskelee noin 5000, Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussassa 2700, ammattiopistossa 3000, aikuisopistossa 250 ja maasotakoulu 1300 opiskelijaa. Osa ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opiskelijoista suorittaa opintojaan Imatralla. Lappeenrannassa toimivat myös kansalaisopisto, työväenopisto ja musiikkiopisto. Opiskella voi myös avoimen korkeakoulun tai avoimen ammattikorkeakoulun kursseilla.
Lappeenrannassa on suhteellisesti yksi runsaimmista opiskeluasuntotarjonnoista Suomessa. Asuntoja vuokraa Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS.
Lappeenranta nousi Opiskelijan yliopisto 2006 -selvityksessä Suomen parhaaksi opiskelukaupungiksi.
Hallinto
Lappeenrannan kaupunginjohtaja on Seppo Miettinen. Kunnanvaltuustossa vuoden 2004 vaalien jälkeen paikkajako puolueittain on
Tunnettuja lappeenrantalaisia
Lähteet
Katso myös
Aiheesta muualla
Lappeenranta
Lappeenranta
Villmanstrand
|
www-nimi = www.lappeenranta.fi |
huomautus = |
}})
)
)
