Yleensä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ymmärretään viittaavan vain välittömään lapsen ruumiiseen kajoamiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yhdyntää tai sen yritystä, muuta lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa seksuaalitekoa, esimerkiksi lapsen sukupuolielinten koskettelua tai lapsen johdattamista hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaamattomaan seksuaalikäyttäytymiseen, kuten toisen henkilön sukupuolielinten kosketteluun tai muuhun seksuaaliseen tyydyttämiseen. Seksuaalinen teko ei kuitenkaan edellytä fyysistä kontaktia lapsen kanssa, vaan voi tapahtua esimerkiksi Internetissä tai puhelimitse. Myös lapsen esiintyminen pornografisissa julkaisuissa ja lapsiprostituutio ovat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuttaessa lapsena pidetään Suomen rikoslain mukaan yleensä alle 16-vuotiasta henkilöä. Suojaikäraja on korkeampi, kun on kysymys lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä perhesuhteessa. Myös 16 vuotta täyttäneeseen, mutta alle 18-vuotiaaseen kohdistuva teko on rangaistava, jos siihen syyllistyy lapsen vanhempi tai häneen rinnastettava henkilö, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Tällaiseen tekoon syyllistynyt biologinen vanhempi tuomitaan lisäksi sukupuoliyhteydestä lähisukulaisen kanssa. Kyse on tällöin insestistä.
Arkikielessä pedofilia, joka tarkoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaalista suuntautumista, sekoitetaan usein lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.