Latinisaatio

Latinisaatio tai romanisaatio merkitsee tapaa kirjoittaa latinalaisin aakkosin kieltä, jossa on käytössä jokin muu kirjoitusjärjestelmä. Usein latinisaatiolla tarkoitetaan tällaista menettelyä vain silloin, kun translitteraatio kieleltä toiselle ei ole mahdollinen, eli latinisoitavan kielen kirjoitusjärjestelmästä ei voida muodostaa vastaavuutta latinalaiseen aakkostoon. Tällaisella tavalla kirjoitettavia kieliä ovat ainakin kiina ja japani.

Perinteisesti myös koreaa ja vietnamiallll on kirjoitettu kiinan kirjoitusjärjestelmää, minkä vuoksi näidenkin translitterointia edelleen usein kutsutaan latinisoinniksi. Koska vietnamia kuitenkin nykyisin kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla (ks. quốc ngữ), latinisaatio-sanaa kuulee lähinnä vain ns. CJK-kielten (engl Chinese, Japanese, Korean) yhteydessä ja lyhenne CJKV on vain vähäisessä käytössä.

Joskus latinisaatio ajatellaan kuitenkin yläkäsitteeksi kaikille tavoille edustaa muita kirjoitusjärjestelmiä latinalaisin aakkosin, jolloin sen osa-alueet ovat translitteraatio, transkriptio ja foneeminen muunnos. Tällöin esimerkiksi venäjänkin translitteraatio olisi latinisointia. Se, millä tavalla latinisoinnin tuloksena syntyvät sanat lausutaan on järjestelmäkohtaista.

Kiinan latinisointi

Mandariinikiinalle on olemassa lukuisia latinisointijärjestelmiä, mikä onkin johtanut siihen, että kiinalaisia paikkojen ja henkilöiden nimiä latinisoidaan useilla eri tavoilla (esim. Peking vs. Beijing). Manner-Kiinan virallinen järjestelmä on 1950-luvulta lähtien ollut hanyu pinyin, Taiwanilla yleisin järjestelmä on Wade-Giles. Lisäksi on olemassa lukuisia muita järjestelmiä mandariinin ja kantoninkiinan latinisointiin, näistä enemmän artikkelissa kiinan latinisointi.

Japanin latinisointi

Japaniksi latinalaista aakkostoa kutsutaan nimellä 'rōmaji'. Yleisiä japanin latinisointiin käytettyjä järjestelmiä ovat Hepburn-latinisaatio ja ISO:n hyväksymä Kunrei-shiki (ISO 3602) .

Vuonna 1957 Suomen kielen lautakunta antoi suosituksen, jonka mukaan japanilaiset nimet tulisi kirjoittaa suomenkielisissä tekstiyhteyksissä suomeen mukautetulla Hepburn-latinisaatiolla. Tässä ”suomalaisessa Hepburnissa” pitkiä vokaaleja ei ole ollut tapana merkitä. Konsonanttien merkitsemisessä tehdään seuraavat muutokset:

(Englantilaisen) Hepburnin ch > tš, j > dž, sh > š, w > v sekä y > asemasta riippuen j tai i.

Tämän latinisaation mukaisina ovat suomen kieleen sovinnaisiksi vakiintuneet ainakin paljon käytetyt paikannimet Jokohama (Yokohama), Kioto (Kyōto) ja Tokio (Tōkyō). Kiinan virallistettua pinyin-latinisaationsa vuonna 1979 alkoi suomalainen kielenhuolto kallistua sille kannalle, että japaniakin voitaisiin meillä latinisoida vakiintuneen kansainvälisen järjestelmän, käytännössä lähinnä Hepburnin mukaan. Vielä vuonna 2002 ”suomalaista Hepburnia” pidettiin virallisesti ensisijaisena ratkaisuna.Itkonen, Terho: Uusi kieliopas – Tarkistanut ja uudistanut Sari Maamies (2. painos), s. 45–46. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 2002, ISBN 951-31-1716-2. Todellisuudessa esimerkiksi Helsingin Sanomat on 2000-vuosikymmenellä jo laajalti käyttänyt perinteistä (englantilaista) Hepburnia ilman vokaalien pituusmerkkejä, nähtävästi suoraan englanninkielisten uutissähkeitten mukaan.

Korean latinisointi

Koreaksi latinalaista aakkostoa kutsutaan nimellä 'Romaja'. Yleisin latinisointijärjestelmä on viime vuosiin saakka ollut McCune-Reischauer, jota edelleen käytetään Pohjois-Koreassa. Sen sijaan Etelä-Koreassa hyväksyttiin vuonna 2000 korean uudistettu latinisaatio, joka ratkaisee useita McCune-Reischauer-järjestelmän ongelmakohtia. Tienviittojen ja oppikirjojen on siirryttävä uudistettuun järjestelmään niin pian kuin mahdollista. Ihmisten nimet on jätetty heidän itse ratkaistavakseen, mutta virallisen järjestelmän käyttäminen on suositeltavaa.

Kolmas järjestelmä, Yale-latinisaatio esiintyy pääosin englanninkielisessä akateemisessa kirjallisuudessa. 1900-luvun alussa kun Venäjä osoitti mielenkiintoa Koreaa kohtaan kehitettiin myös tapoja esittää koreaa kyrillisellä aakkostolla.

Lähteet