Lause

Kielitiede

Määritelmä

Lause on yksi kielen perusyksiköistä ja sillä tarkoitetaan usein kirjoituksen tasolla käytettyä sanakokonaisuutta. Puheen tasolla konkreettisesti tuotettuja lauseita kutsutaan lausumoiksi tai elliptisiksi lauseiksi.

Lauseen määritteleminen on tuottanut kielitieteilijöille päänvaivaa antiikista lähtien eikä eksaktia määritelmää oikeastaan ole. Perinteisesti lauseen on ajateltu olevan kielellinen ilmaus, joka kuvaa yhden kokonaisen ajatuksen. Väistämättä tällaista semanttista määritelmää ei voi kuvauksen osuvuudesta huolimatta pitää kovin tieteellisenä. Professori Antti Valmarin yleisen määritelmän mukaan lause on 'puumaisen rakenteen lineaarinen tekstuaalinen esitys'. Toisaalta voidaan taas kysyä, mitä jälkimmäinen kuvauskaan loppujen lopuksi kertoo kielenpuhujalle. Tältä kantilta ajateltuna ensimmäinen määritelmä voisi vastata ehkä lähinnä sitä mielikuvaa, joka ihmisillä on käsitteestä 'lause'. Määritelmän vajavaisuudesta huolimatta, ihmiset tuntuvat käsittävän lauseen samoin intuitionsa perusteella, mikä helpottaa huomattavasti tutkimusta.

Lauseen rakenne

Yhtä kaikki lause koostuu kielellisistä ilmauksista, lausekkeista tai lausekkeesta, jotka liittyvät peräkkäin kielelle ominaisien sääntöjen mukaan. Näitä sääntöjä ja lain alaisuuksia tutkii lause-oppi eli syntaksi. Vaikka kielten välillä on suuriakin eroja siinä, miten lauseet rakennetaan, tiettyjä perusominaisuuksia pystytään nimeämään.

Predikaatio lauseessa

Lauseille lähes universaaliksi ominaisuuksi ajatellaan usein, sitä että se kuvaa jotain tilaa, tapahtumaa, muutosta, tunnetta, ajatusta tai tulosta. Lähes kaikissa maailman kielissä tätä ilmaistaan verbinallä, joka lauseessa toimii predikaatti. Suomessa on lisäksi erikseen eroteltu, että jokaisessa kieliopillisestissassa korrekti suomen kielisessä lauseessa on oltava persoonamuotoinen eli finiittinen verbi.

Persoonataivutus ei kaikissa kielissä ole lainkaan oleellista. Lisäksi moista sääntöä voitaisiin pitää melko epärealistisena verrattaessa lauseita konkreettisiin lausumoihin. Synnynnäinen kielen puhuja saattaa esimerkiksi pitää lausahduksia 'Kuka?' 'Tuo tuolilla istuva mies' täysin ymmärrettävinä ja tilanteeseen sopivina, vaikka molemmat keskustelun lauseet ovat vaillinaisia. Tässä tuleekin huomauttaa, että lauseita koskeva säännöstö on osin sopimuksen varainen ja keinotekoinen.

Osassa kielistä on mahdollista käyttää myös niin sanottua copula-verbiä, ns. 'tyhjää verbiä', jonka funktio on oikeastaan vain kieliopillisten suhteiden kuvaaminen. Sana vain kytkee jotkin lauseen osat toisiinsa, mutta merkitys ei ole ymmärryksen kannalta olennainen. Suomessa olla-verbiä voidaan osin pitää copulana.

Esimerkiksi lauseessa Nainen on kaunis, copulan tehtävä on vain yhdistää subjekti ja predikatiivi toisiinsa ja täyttää suomen syntaktiset vaatimukset. Vastaavasti lauseessa Minulla on koira, olla-verbillä voidaan ajatella olevan omistamista ilmaiseva funktio, jolloin se ei ole tyhjä.

Kielioppiteoria

Strukturalistisen kielioppiteorian mukaan lause koostuu lausekkeista, jotka on jaettavissa nominaali- (NP) ja verbilausekkeisiin (VP). Strukturalistit pyrkivät luomaan universaaleja sääntöjä koskien lauseiden rakennetta ja loivat säännöstöjä koskien lauseiden muotoutumista.

Lisää aiheesta

Lauseenjäsenet

Lauseen osat on tapana jakaa lauseenjäseniin joko niiden merkityksen tai funktion perusteella. Suomen lauseenjäsenet ovat predikaatti, subjekti, objekti, predikatiivi, attribuutti sekä adverbiaali.

Lausetyypit

Lauseita voidaan jakaa alatyyppeihin ilmausten hierarkian ja niiden esiintymisvapauden perusteella. Hierarkiaa kuvataan usein puukuvaimen avulla.

Toinen vaihtoehtoinen tapa luokitella lauseet on tarkastella niiden sisältöä.

Pää- ja sivulauseet

Päälauseeksi kutsutaan lausetta, joka voi esiintyä itsenäisenä ja muodostaa näin yksin virkkeen. Semanttisesti ajateltuna lause luo yhden kokonaisen ajatuksen. Päälauseille on ominaista tietynlainen yksinkertaisuus ja selkeä rakenne.

Esimerkiksi Saija tuli kotiin.

Päälauseet voivat tekstissä yhdistyä niin toisiin päälauseisiin kuin sivulauseisiinkin. Mikäli päälause esiintyy virkkeen sisällä toisen päälauseen kanssa, ilmauksia kutsutaan rinnasteisiksi lauseiksi. Tällöin ajatuksena on, että molemmat virkkeen osat ovat saman arvoisia eli ne ilmaisevat rakenteen kannalta kaksi yhtä oleellista asiaa. Tällöin päälauseet yhdistetään rinnastuskonjunktiolla (ja, sekä, sekä-että, -kä, eli, tai, joko-tai, vai, mutta, vaan, sillä, siis, siksi, näet, nimittäin) ja niiden väliin merkitään pilkku, mikäli niillä ei ole yhteistä lauseenjäsentä.

Esimerkiksi Saija tuli kotiin, ja Henri lähti töihin.

Sivulause tarkentaa päälausetta eikä voi koskaan esiintyä yksin. Sen esiintymisvapaus on siis rajattu. Sivulauseen suhde päälauseeseen on aina alisteinen eli ne erotetaan toisistaan pilkulla. Keskenään sivulauseet voivat puolestaan olla joko rinnasteisia tai alisteisia. Rinnasteisia sivulauseet ovat, kun ne määrittävät samaa päälausetta.

Sivulauseita on kolmenlaisia.

Konjunktiolause alkaa aina alistuskonjunktiolla (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)

Tiedän, että pidät tästä.

Relatiivilause, joka alkaa relatiivipronominilla (joka, mikä sekä niiden variantit esim. jonka, jota..). Relatiivilause erotetaan lähes aina ympäristöstään pilkuin, ellei sen rinnalla ole jotain muuta konjunktiota.

Näin kadulla miehen, joka näytti tutulta.

Epäsuorakysymyslause alkaa kysymyssanalla (kuka, mikä, ken, kumpi, kumpainen, -kO sekä näiden taipuneet muodot). Epäsuorakysymyslause päättyy kysymysmerkkiin, mikäli päälause on kysyvä.

vrt. En tiedä, miksi hän ei tullut ja Tiedätkö sinä, miksi hän ei tullut?

Jaottelu sisällöllisin kriteerein

Sivu- ja päälause jaon lisäksi lauseet voidaan jakaa sen perusteella, mitä ne ilmaisevat. Näin erotetaan mm. väitelause, kysymyslause, huudahduslause.

Historiallisen kehityksen aikana lauseita on eroteltu lukemattomin kriteerein, sillä voi osin olla vaikea vetää rajaa siihen, kuinka syvälle tyyli- ja vivahde-eroihin on syytä mennä.

Muita merkityksiä

Matematiikka

Matematiikassa lause on synonyymi sanalle teoreema. Matemaattisessa logiikassa lause on synonyymi sanalle propositio.

Ohjelmointi

Ohjelmoinnissa lause on imperatiivisella ohjelmointikielellä tehdyn ohjelman osa, joka suorittaa jonkin tehtävän. Tyypillisiä lauseita ovat asetuslause, ehtolause, toistolause ja proseduurikutsu. Jotkin lauseet, kuten ehtolause, voivat sisältää toisia lauseita. Lauseessa parametrina käytettävää, numeeriseksi arvoksi tai totuusarvoksi evaluoitavaa lauseen osaa kutsutaan lausekkeeksi.

Esimerkki ehtolauseesta C:n kaltaisella kielellä:

if ( lauseke )

lause

else