Kylät
Klausinkylä, Lounatkylä, Peninsaari, Pohjakylä
Historia
Ensimmäiset merkit asutuksesta ovat Suursuonmäen kalmistosta ja ne ajoittuvat esiroomalaiselle rautakaudelle, 500–0 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäisen vakituisen, ruotsinkielisen asutuksen saari sai viimeistään 1300-luvun alkupuolella. Nämä asukkaat karkotti ja tuhosi Ruotsin ja Venäjän välinen vuonna 1570 alkanut sota. Uudet, suomenkieliset asukkaat alkoivat muuttaa saarelle 1630-luvun lopulla nykyisen Kotkan ja Viipurin väliseltä rannikolta.
Lavansaarelaiset olivat alkuun kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Pietarinn ja Viipurin kaupunkien voimakas rakentaminen sekä saaren erinomainen, suojainen satama tarjosivat mahdollisuuden 1800-luvun loppupuolelta alkaen myös kukoistavaan kauppamerenkulkuun. Lavansaaren kauppalaivastoon kuului enimmillään 132 purjealusta, etupäässä kaljaaseja ja jahteja. Ensimmäinen maailmansota ja Neuvosto-Venäjän rajojen sulkeutuminen vähensivät rajusti saarelaisten kauppamerenkulkua.
Tarton rauhassa 1920 Suomen ja neuvosto-Venäjänn välinen raja vedettiin niin, että lavansaarelaisten parhaat nuottakalastuspaikat jäivät Venäjän puolelle. 1920-luku oli köyhää sopeutumisen aikaa, jolloin kehitettiin kalan tehokkaampia pyyntimenetelmiä, perattiin uusia nuotanvetopaikkoja, perustettiin kalanjalostamoja, alettiin kehittää matkailua elinkeinoksi ja jotkut osallistuivat kieltolain aikana jopa viinan salakuljetukseen hengissä pysyäkseen.
Ennen talvisodan syttymistä vaurastuminen oli päässyt jälleen hyvään alkuun. Kaikki oli jätettävä 10. lokakuuta 1939 kahden tunnin varoitusajalla sodan uhatessa. Sota syttyi 30. marraskuuta 1939.
Matkailu
Suomenlahden ulkosaariin ei suomalaisilla ole ollut pääsyä jatkosodan jälkeen lukuun ottamatta kesää 1992.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Lövskär
)
)
)
